Kirjailijahaastattelu: Tuomas Keskimäki

Sain jokin aika sitten idean, että aloitan blogissa sarjan, jossa haastattelen kotimaisia kirjailijoita, jotka ovat hiljattain julkaisseet kirjan. Blogiin sopivasti kirjailijat tulevat olemaan YA-kirjailijoita lähinnä. Halusin aloittaa satakuntalaiskirjailijalla, koska haastattelu onnistuu helposti. Ensimmäisenä haastateltavana on Porissa asuva satakuntalaiskirjailija Tuomas Keskimäki.
   Tapasin Tuomaksen maanantaina Porin Kirjakauppa -ravintolassa. Haastattelun lisäksi juttelimme myös aiheen vierestä ja aika kului miltei liiankin nopeasti. Minulle jäi Tuomaksesta tosi miellyttävä fiilis ja kuva, jonka sain hänestä haastattelun perusteella oli hyvä. 

Tuomas Keskimäki, 34, on julkaissut juuri uunituoreen, ensimmäisen romaaninsa, Ikuisesti, jonka julkaisutilaisuutta vietetään Porin Suomalaisessa kirjakaupassa torstaina tällä viikolla. Tuomas kertoo kirjan julkaisun olleen todella iso projekti, joka oli henkisestikin raastava. Hän kertoo, että nyt, kun kirja on ulkona ja edessä on julkaisutilaisuus ja pitkä 14 kuukauden stressi ja paineet ovat menossa ohitse, olo on mielettömän mahtava, mutta samaan aikaan tietyllä tavalla tyhjä, koska miettii, mitä seuraavaksi tekisi. Hän sanoo, että fiilis on kuitenkin luottavainen, koska tähän asti palautekin on ollut hyvää.
   Tuomas sanoo, että hänen mielestään nuortenkirjat ovat nykyään tosi fantasia -painotteisia, niistä puuttuu elämä, nuoria kiinnostavat jutut kuten vaikka uskonto, päihteet ynnä muut sellaiset asiat. Monesti fantasia -painotteisissa nuortenkirjoissa ei ole niitä ongelmia niinkään kuin normaaleilla ihmisillä on. Juuri niitä löytyy hänen Ikuisesti -kirjastaan. Kysyin aikooko Tuomas julkaista vielä romaaneita, vastaus oli että aivan varmasti, sillä proosa vei mukanaan. Aiemmin hän on julkaissut muutaman runokirjan ja kirjoittanut biisejä omalle bändilleen. Kirjoittamisen nuori kirjailija aloitti jo 12-13 vuotiaana ja kertoo, että on aina ollut sitä mieltä, että haluaa julkaista teoksiaan, koska hänelle on tärkeää, että hänestä jää jotain ja että ihmiset ehkä mahdollisesti saavat niistä jotain irti.
  Tuomas ei osaa eritellä mitään kirjansa hahmoa suosikikseen, mutta sanoo, että jokaisella on jotain, miksi juuri kyseinen hahmo on suosikki. Lähimpiä ovat ehkä päähenkilöt, Kasperi ja Venla, jotka kirjassa parhaiten nousevat esille.
   Kirjan tapahtumien sijaintipaikka kiinnosti minua. Tapahtumat eivät sijoitu Poriin eivätkä edes kaupunkiin vaan vähän maaseutumaisempaan paikkaan. Tuomas sanoo, että lukija tunnistaa paikan ehkä kirjassa olevien mittasuhteiden perusteella jos kävisi siellä.

Keskimäen kirja sisältää juuri niitä asioita, jotka nuoria kiinnostavat, ja joiden kanssa nuoret mahdollisesti kipuilevat. Keskimäki itse toivoo, että nimenomaan uskovissa piireissä kirja löytäisi lukijansa ja että nuoret lukisivat sitä. Kirja voisi hänen mielestään toimia myös opetusmateriaalina tai vaikka nuorisotyöntekijöille apuna.
   Keskimäki kertoo, että tykkää tehdä paljon kirjan ympärillä eikä pidä ajatuksesta, että olisi vain kirjoittanut kirjan ja se olisi jäänyt siihen ja muut olisivat tehneet työn loppuun. Minusta se on hieno asia, koska monet kirjailijat tekevät juuri sen, että kirjoittavat vain kirjan ja häärääminen jää. Keskimäki pitää Ikuisesti -kirjan nimissä myös instagramia, josta löytyy paljon videoita ja lainauksia kirjasta.

Tuomas on aina asunut Satakunnassa, mutta Porissa kaikista kauimmin. Hän pitää Porissa monesta paikasta, mm. Reposaari on alueena tärkeä. Myös Porin kaupungin historia kiinnostaa. Monesti ihmisillä on täysin väärä käsitys Porista, ja se harmittaa Keskimäkeä.
   Minua itseäni harmittaa se, että moni syntyperäinen porilainen ei osaa arvostaa kaupunkiaan vaan suhtautuvat siihen sillä asenteella, että ''No, tää nyt on tämmönen.'', johon Keskimäki totesikin, että esimerkiksi raumalaiset eivät osaa arvostaa Vanhaa Raumaa, koska paikka on liian tuttu, eivät ymmärrä, että täältä saattaa ihmisiä lähteä tuhansien kilometrienkin päähän katsomaan samanlaisia paikkoja.

Keskimäki kertoi kirjansa instagram -tilillä, että häneltä meni kirjan ensimmäisen raakaversion kirjoittamiseen noin nelisen viikkoa. Hän kirjoitti koko tekstin uudelleen 7-8 kertaa ja uskoo, että on kirjan ideaa mukanaan noin viisitoista vuotta.

Keskimäki ei halunnut laittaa kirjansa takakanteen liikaa tietoa kirjasta. Kirjan takakannessa on suora lainaus kirjasta, mikä on omastakin mielestäni kirjan parhaimpia lainauksia. Monet kirjat ovat sellaisia, että niiden takakannessa on teksti, jonka luettuaan tietää jo, mistä kirja kertoo eikä kirjaa oikeastaan tarvitse lukeakaan enää.

Keskimäki kertoo, ettei ollut vaikea kirjoittaa siitä, miten aikuiset suhtautuvat nuoriin. Todella moni unohtaa jo kolmikymppisenä millaista on olla nuori ja ajautuu monesti aliarvioimaan nuoria ja olemaan töykeäkin heitä kohtaan. Nuoret elävät omaa elämäänsä, eivät sinun. Monelle esimerkiksi ystävän menettäminen voi olla todella iso juttu.
   Ongelmatilanteet pitäisi käsitellä jotenkin muuten kuin niin, että joku sanoo sinulle ''Ei toi sun ongelmas ole mitään, ryhdistäydy!''
   Keskimäki itse ei halua elää elämäänsä niin, että vaikuttaa tietyn ikäiseltä ja käyttäytyy sen mukaan. Hän haluaa elää elämäänsä niin, että tekee juuri niitä asioita, mistä pitää. Hän myös muistaa ja tietää itse hyvin, millaista on olla nuori ja on ammatiltaankin nuorisotyöntekijä, joten hän ymmärtää nuoria eri tavalla. Välillä kuitenkin tulee tilanteita, jolloin joutuu itseään hiukan herättelemään, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
   Aikuinen ei saisi osoitella nuoria syyttävästi eikä jokaisen nuoren tarvitse tehdä samoja virheitä. Aikuisen pitäisi olla se tuki ja turva, jota kiinnostaa nuoren elämä ja sen muutokset. Miksi nuori käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Aikuisten välinpitämättömyyttä on paljon, mutta on myös paljon niitäkin ihmisiä, jotka kieltävät kaiken ja huolehtivat liikaakin. Kultainen keskitie puuttuu.

Ikuisesti -kirjan hahmoilla on myös esikuvat olemassa elävässä elämässä. Keskimäki sanoo, että ihmettelee jos joku kirjoittaja voi sanoa, ettei hahmoilla ole esikuvia, koska niitä voi olla tiedostamattakin. Hahmoilla on aina esikuva. Hän voisi itsekin olla keksimiensä hahmojen ystävä jos olisi heidän ikäisensä.
   Kun inspiraation lähde tulee puheeksi, Keskimäki sanoo, että sitä on vaikea selittää, koska se on monen asian summa. Inspiroivia juttuja ovat mm. tietynlaiset ihmiset, historia, oma suhde henkisyyteen, tietyt miljööt ja kokemukset. Hän kertoo, että kirjoittaminen on helppoa ja asiat on helppo saada paperille juuri siksi, koska moni asia inspiroi. Hän sanoo, että kipinä kirjoittamiseen lähti ehkä tarpeesta purkaa omaa pahaa oloa kuten ihmisillä monesti.
   Hän sanoo, että kirjailijaksi tai esimerkiksi vaikka taiteilijaksi tullaan nimenomaan sillä, että tekee asioita, joita rakastaa. Ei koulun käyminen ole esimerkiksi muusikoksi haluavalle mikään välttämättömyys vaan nimenomaan se tekeminen. Että tekee asioita, joista pitää ja tavoittelee unelmiaan eikä tapa niitä. Se vaatii rohkeutta ja sillä on hintansa, mutta se on sen arvoista.

Keskimäki kertoo pitävänsä kirkoista paljon ja kirkon seuduista. Hän kuvaa kirkkoja silloin tällöin ja käy kirkoissa paljon. Esimerkiksi Keski-Porin kirkossa hän käy paljon ihan vain istumassa, muttei juurikaan käy jumalanpalveluksissa pääsiäiskirkkoa ja joulua lukuun ottamatta. Kaikki henkisyys on hänelle henkilökohtainen juttu eikä niinkään yhteisöllinen asia. Hän nauttii yksin olemisesta ja viettääkin paljon aikaa itsekseen.
   Keskimäki kertoo olleensa seurakunnan nuorisotyössä mukana paljon nuorena. Siihen oli hyvä ympäristö ja se oli yhteistä tekemistä kavereiden kanssa.

Keskimäki kertoo, että vaikeista asioista kuten Venlan sairaudesta oli hänelle todella vaikea kirjoittaa, hän antoi kirjaan niin paljon itsestään, että se pelottaa, mitä ihmiset sanovat. Hän toivoo, että kirjaa kommentoitaisiin oikeista syistä ja luettaisiin kokemuksen mukaan, mietittäisiin millaista on kokea asioita. Hänestä Ikuisesti -kirja on enemmän tunnetta kuin kielen kanssa kikkailua. Hän kirjoittikin kirjan hyvin tunteella, ja kokee omassa elämässään ympäristön ja tunteet vahvoina.

Keskimäki ei Ikuisesti -kirjaansa varten joutunut tekemään pohjatyötä, koska se tuli eletystä elämästä. Jos et ole jotain asiaa kokenut, siitä on hankala kirjoittaa. Kirja on tunteella kirjoitettu kuten hän aiemminkin sanoi.
   Ikuisesti -kirjan nimestä Keskimäki kertoo, että idea siihen tuli kansiosta, jossa hänellä on tekstejä. Hän halusi kirjalleen lyhyen nimen ja sellaisen, että se kertoo kirjasta jo jotain. Hän ei halunnut kanteen omaa nimeään, koska se vei jotain kannesta pois. Se ei ollut enää niin tunteita herättävä. Se on hänen kirjoittamansa kirja, nimen puuttuminen kannesta ei muuta sitä asiaa. Nimi löytyy kuitenkin kirjan sisäsivuilta ja takaa.

Kirjatrailer