keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Sarjakuvia: Sarah Andersen

Oletko ihan päällikkö ja spessu tyyppi?Ovatko verkostoitumistilaisuudet ihania mahdollisuuksia edistää uraasi?Onko aikuisuus jännittävä haaste, johon koet olevasi hyvin valmistautunut?Tämä kirja ei ole sinua varten.Tämä kirja on meille muille. Oheisissa sarjakuvissa tuhlataan koko kaunis viikonloppu pyörimällä netissä, tuskaillaan komistuksen kanssa käsikkäin kulkemisen sietämättömiä vaikeuksia, haaveillaan päivät pitkät hetkestä, jolloin pääsee kotiin jatkamaan pyjamahengailua, ja aprikoidaan, milloinkohan se paljon puhuttu aikuisuus mahtaa alkaa. Tiedossa on siis tunnontarkkaa dokumentointia nuoren aikuisen elämään liittyvistä kauhuista ja kiusallisista tilanteista.Sarah Andersen on nuori taiteentekijä New Yorkin Brooklynistä. Aikuisuus on myytti on kansainvälinen arvostelu- ja myyntimenestys. Kirja ei ole missään määrin omaelämäkerrallinen. Siis ei kertakaikkiaan missään määrin.


Aikuisuus on myytti -sarjakuvakokoelma sisältää paljon Sarah Andersenin jollain tavalla aikuisuuteen liittyviä sarjakuvia. Aikuisuus todellakin on myytti. Kirjassa on muutama ihan hauskakin sarjakuva, joita lukiessani jopa nauroin. Pidin kirjasta tosi paljon ja sarjakuvia oli kiva lukea, miksi odotinkin innolla uutta sarjakuvakokoelmaa, joka on nyt suomennettu ja kantaa nimeä Elämänhallinta on illuusio. Sarjakuvat sopivat hyvin luettavaksi peruskouluikäiselle nuorelle. Yläikärajaa ei ole.



Rantakausi tulee, oletko valmis? Pikkujoulukausi tulee, oletko valmis? Pukeeko pikkumusta? Kohti bikinikuntoa, hopi hopi! Pyykkilautavatsa ei ilmesty itsestään! Peffa ylös sohvalta!Öö... tai sitten ei? Anna palttua kehokiihkoilulle ja tunnusta: elämänhallinta on illuusio!Sarah Andersenin toinen albumi jatkaa ja jalostaa Aikuisuus on myytti -esikoisen teemoja: miksi piitata julman maailman vaatimuksista, kun voi sykertyä peittoläjän alle nauttimaan elämästä. Kokoelman stripeissä seurataan itsetuntonsa kanssa kamppailevan nuoren aikuisen voittoja ja tappioita sekä muita elämän olennaisia asioita, kuten rahahuolia, vatsakramppeja, poikaystävän huppareiden pihistelyn jaloa taitoa sekä onnea, joka seuraa, kun päättää jumittaa koko päivän kotona ja tilata pitsaa. Sarah Andersen on nuori sarjakuvataiteilija ja kuvittaja, joka asuu New Yorkin Brooklynissä.


Elämänhallinta on illuusio -sarjakuvakirja on Sarah Andersenin toinen sarjakuvakokoelma, joka on suomennettu. Edeltäjänsä tavoin sekin sisältää muutamia omasta mielestäni hauskojakin sarjakuvia. Sarjakuvissa käsitellään muun muassa lukemista. Sarjakuvat jopa irvailevat rohkeasti yhteiskunnan normeille, joita on aika tavalla. Rahahuolilla, poikaystävillä ja onnellakin on osuutensa teoksessa. Humoristiset sarjakuvat sopivat luettavaksi nuorelle aikuiselle. Myös yläasteikäinen nuori voi lukea näitä, mutta ei ehkä saa asioita samalla tavalla irti kuin vähän vanhempi lukija. Suosittelen sarjakuvia kaikille, jotka eivät suhtaudu elämään tiukkapipoisesti vaan ottavat rennosti.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kirjalahjoja nuorille


Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kahdeksatta luukkua, jossa pääosassa ovat nuoret ja heille sopivat kirjat. Kerron postauksessa muutamia lahjavinkkejä nuorille. Laita minulle viestiä jos haluat tietää vielä lisää. Eilisen luukun löydät Bibbidi Bobbidi Book -blogista.. Huomenna vuorossa on Esko Kirjamies -blogista.


Nykyään aikuiset ovat huolissaan, koska nuoret eivät lue yhtä paljon kuin ennen. Nuorten aikaa vie moni asia eivätkä kaikki löydä kiinnostavaa lukemista kirjaston valtavasta kirjaröykkiöstä. Siksi kirjavinkkarit yleensä kysyvät, mistä nuori pitää, koska näin löytyy lukemista helposti. Kun tietää, mikä nuorta kiinnostaa, lukemista on helpompi suositella ja monet nuoret lukevat helposti ikätoverinsa suosittelemaa kirjaa paremmin kuin aikuisen suosittelemia. Moni aikuinen sortuu suosittelemaan omia lempikirjojaan nuorelle tutustumatta nykykirjallisuuteen. Tämä postaus on juuri sinulle, joka etsit vielä kirjalahjaa nuorellesi!


Aloitetaan ihan ensimmäisenä alakouluikäisistä nuorista. Siinä missä itse luin siinä iässä jo J.K Rowlingin Harry Potter -kirjoja, voivat ne olla joillekin vielä liian pelottavia. Jos kuitenkin tiedät, että ne eivät pelota, voit ostaa Potterin joululahjaksi. Ne ovat juuri saaneet hienot uudet kannet 20-vuotisjuhlansa kunniaksi joten niitä kelpaa ostaa vaikka ihan omaankin hyllyyn.

Ala-asteikäisille lapsille lahjaksi sopii ainakin Linda Liukkaan Hello Ruby -kirjasarja, jossa tutustutaan koodaamiseen tarinan voimin. Kirjat sisältävät hauskoja tehtäväharjoituksia. Myös Siri Kolun Taika Taksinen -noidasta kertova kirjasarja on hauskaa luettavaa lapsille. Samaan kastiin menevät myös minua ihastuttaneet Me Rosvolat. Leila Saarivirran kynästä lapsia ilahduttaa Nukkumatin vastaisku, jossa Nukkumatti alkaa somettaa, koska on kyllästynyt siihen, etteivät ihmiset enää arvosta häntä ja tyrmistyy, koska jopa hammaskeiju menee hänen ohitseen suosituimpien hahmojen listalla.
   Monet lapset ja nuoret (myös minä itse) seuraavat paljon YouTubea. Muutama suomalainen tunnettu tubettaja onkin kirjoittanut oman kirjan. Lahjaksi sopivat tubettamisesta kiinnostuneelle Roni Backin Tubettajan käsikirja, Maiju ''Mansikkka'' Voutilaisen Itke minulle taivas, Mikael ''Deata'' Hertellin Deata - älä oleta, jossa nuori mies kertoo omasta tubettajan urastaan. Kirjoittamisesta kiinnostuneelle nuorelle lahjaksi sopii kahden somepersoonan, Mikko ''Kalenterikarju'' Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta, jossa kaksitoista erilaista kirjoittajaa kertovat tavoistaan kirjoittaa ja antavat vinkkejä kirjoittamisesta kiinnostuneelle.


Fantasiasta ja peleistä kiinnostuneelle nuorelle lahjaksi sopivia kirjoja on hyvin paljon. Peleistä kiinnostuneelle: Ernest Clinen Ready player One ja Armada, Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Beta sekä Sini Helmisen Väkiveriset -sarjan toinen osa, Kiven sisässä.
   Elina Rouhiaisen Muistojenlukija ja Aistienvartija. Myös hänen Susiraja -sarjaansa kannattaa tutustua, mutta sitä löytää enää vain kirjastoista. Hyvällä tuurilla joistain kirjakaupoistakin. Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogia on hieno esimerkki urbaanista fantasiasta ja se on raikas tuulahdus ihmissusi -kirjallisuuteen. Mikäli ihmissudet ja vampyyrit kiinnostavat kannattaa ehdottomasti harkita myös Terhi Tarkiaisen Pure mua -kirjaa, jossa nuori nainen omistaa vampyyrin. Sini Helmisen Väkiveriset -sarjan ensimmäinen ja kolmas osa ovat hienosti kirjoitettuja ja niissä pureudutaan tärkeisiin aiheisiin kuten kiusaamiseen ja seksuaalivähemmistöön. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöstä kiinnostuneelle sopii hyvin myös Riina Mattilan Järistyksiä ja Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens sekä Meredith Russon Tyttösi sun, S.A. Keräsen Symbioosi.

Mikäli uskonto kiinnostaa, kannattaa tutustua ainakin Tuomas Keskimäen Ikuisesti -kirjaan, jossa nuoret käyvät läpi isojakin asioita. Kirjassa uskolla on tärkeä osa, mutta sitä ei kannata pelästyä, koska kirja sopii luettavaksi ihan kaikille siitä huolimatta. Myös Essi Ihosen Ainoa taivas kertoo uskonnollisessa yhteisössä elämisestä ja siitä irti pääsemisestä.      Jos feminismi kiinnostaa, kannattaa tutustua ainakin Noin 10 myyttiä feminismistä -kirjaan, Jennifer Mathieun feministiseen Näpit irti -teokseen ja myös Laura Lähteenmäen Yksi kevät ja Anu Holopaisen Sydänhengitystä ovat tutustumisen arvoisia.


Jos sarjakuvat kiinnostavat, kannattaa harkita ainakin Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti sekä Elämänhallinta on myytti -sarjakuva-albumeita. Lisäksi ainakin Liv Strömquistin Kielletty hedelmä kannattaa lukea Tove Janssonin Muumi -sarjakuvista ja kirjoista puhumattakaan.
   Jos dekkarit kiinnostavat, nuorille on ainakin Camilla & Viveca Stenin Syvyyksissä -sarjan ensimmäinen ja toinen osa sekä Kristina Ohlssonin Lasilapset ja Hopeapoika.



En saanut tässä vinkattua vielä puoliakaan, mistä olisin halunnut puhua, joten jos kiinnostaa, kysy ihmeessä lisää. Neuvon mielelläni. Oikein kirjarikasta joulua ja hyviä joululahjaostoksia lukijani! 

tiistai 27. marraskuuta 2018

Kirjailijahaastattelu: Sini Helminen



Alunperin Hollolasta kotoisin oleva, helsinkiläiskirjailija Sini Helminen, 31, julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Kaarnan kätkössä (Väkiveriset 1) alkuvuodesta 2017. Nyt hänen Väkiveriset -sarjansa on viimeistä kirjaa vaille valmis.
   Itse sain hiljattain luettua sarjan kolmannen osan. Maltan tuskin odottaa sarjan päätöstä, sillä se on huomattavan paljon erilaisempi kuin sitä edeltäneet kolme osaa.           Kysyin Siniltä, jännittääkö sarjan päätösosan julkaisu. Helminen sanoo, että kyllähän Väkiveristen hirvittää ja tuntuu haikealta. Hän on viisi vuotta puuhaillut sen maailman ja hahmojen kanssa, joten hyvästien jättäminen tuntuu vaikealta. Neljäs kirja, Maan povessa on myös vähän erilainen kuin edeltäjänsä, joten kirjailijaa jännittää, kuinka lukijat reagoivat. 

''Vaikka ärryn välillä hahmoihini,
niistä tulee ajan saatossa paperisia ystäviä.''

   Sarjan kaikki päähenkilöt ovat Helmiselle läheisiä, sillä jokainen kuvastaa jotain osaa hänessä ja hänen menneisyydestään; Pinja teiniangstaavaa hikipinkoa, Mari ujoa ja koulukiusattua ja Pekko nörttipuolta. Kaikista kiintynein Helminen kokee olevansa sinipiikaansa, Tuuliaan, johon kirjailija haki innoitusta Peter Panista ja Helinä -keijusta. Hän sanoo Tuulian olevan Väkiverisissä samaan aikaan ärsyttävä vitsiniekka, herkkä ja hauras ja silti voimakas ja pelastava voima. 
   Koska itseäni kiehtoi Pekon tarinan aikana hassusti puhuva Gwin -peikko, kysyin Helmiseltä, mistä kirjailija sai hahmoon idean. Helmisen mukaan Gwinin hahmo on saanut innoituksensa Maija ja Elina Rannan Haltioitten mailla, maahisten majoissa -tietokirjasta.
   ''Kirjassa on kuva päästä varpaisiin kankaiden peitossa olevasta peikosta, joka oli ilmestynyt pulkan kanssa oven taakse lainaamaan hassusti nimittämiään tavaroita. Pekon suhteessa peikkoihin peilaan tämän maailman rasismia vuorelaisten ennakkoluuloihin peikoista.''

Mystinen sinipiika Tuulia on ainoa sarjan yhdistävä tekijä kolmessa ensimmäisessä kirjassa, joten kysyin, tapaavatko sarjan hahmot toisiaan. Helminen oli jo twitter-tilillään kertonut, että sarjan päättävä osa on erilainen monellakin tavalla, esimerkiksi niin, että kaikki päähenkilöt tapaavat toisensa viimeisessä osassa. Viimeisessä osassa, Maan povessa, tavataan siis jälleen uudestaan sekä Pinja, Pekko että Mari, jotka kaikki tapaavat toisensa. Helminen vinkkaa, että eräs nahkatakkinen hiisikin saattaa tehdä comebackin kirjan sivuille.
   ''Vaikka ärryn välillä hahmoihini, niistä tulee ajan saatossa pakossa paperisia ystäviä. Mutta jos tapaisimme todellisessa maailmassa, ystävystymisessä olisi omat haasteensa, varsinkin kun Pekko ja Mari ovat yhtä huonoja sosiaalisissa suhteissa kuin minäkin.'' Helminen pohtii ja sanoo mieluiten olevansa ehkä Marin ystävä, koska hän kaipaa kaikkein kipeimmin hänen luomistaan hahmoista ystävää. ''Eräiden epäilyttävimpien hahmojen kanssa saattaisin myös suostua treffeille, vaikka minun jos kenen pitäisi tietää, kuinka huono ajatus se on.''
   Helminen kertoo joillekin sivuhahmoillaan olevan myös todellisia esikuvia sen lisäksi, että sarjan päähenkilöt edustavat häntä itseään. Etenkin Marin opettajilla kirjassa Veden vallassa on elävät esikuvansa, samoin muutamilla Pekon ja Marin luokkatovereista.
   ''Kysymys on kuitenkin vain innoituksesta, ei siitä, että kukaan todellinen henkilö esiintyisi kirjoissa omalla nimellään, vaikka vanhat koulutoverit voivatkin kokea tunnistamisen hetkiä.''




Koska Helminen on ammatiltaan kirjailijuutensa lisäksi kirjavinkkari ja tekee töitä kirjastonhoitajana, kysyin häneltä muutamia kysymyksiä liittyen lukemiseen ja nuorten vähentyneeseen lukuintoon, joka on viime aikoina ollut muutenkin mediassa paljon esillä ja todella kuuma puheenaihe. Tuntuu, että se on aina vain ajankohtaisempi, vuodesta toiseen.
   Kokenut kirjavinkkari ei näe pelejä syyksi nuorten lukuinnon lopahtamiselle vaan mahdollisuutena lisätä lukemista entisestään, koska hänen mielestään eri formaattiin puetut samat tarinat houkuttelevat toistensa luo lähes väistämättä.


''Lukuinnon lisääminen on kirjavinkkarina jokapäiväinen hommani. Julkisuudessa lukuhaluttomuudesta syytellään mielellään kännyköitä ja pelejä, mutta minusta samat tarinat eri muodoissa houkuttelevat toistensa luokse (pelit, elokuvat ja kirjat) ja some on myös mahtava areena kohdata muita lukijoita ja kertoa kirjoista.''
   On tärkeää auttaa ihmisiä löytämään juuri sellainen tarina, joka heille on tärkeä. Oman innon ja kirjavinkkien jakaminen on hyvä tapa edistää lukemista. Toki silti ihan yhteiskunnan opettajille ja kirjavinkkareille antamilla resursseillä on merkittävä vaikutus. 

 ''Ymmärrän, että monen aikuisen tekee mieli suositella niitä kirjoja, jotka olivat omassa lapsuudessa rakkaita, mutta parasta olisi avata silmät ja tutustua upeaan, uuteen YA-kirjatarjontaan''

Koska moni aikuinen suosittelee nuorelle niitä kirjoja, joista itse on hänen iässään pitänyt, tutustumatta uudempiin kirjoihin, itse uskon sen olevan yksi syistä, miksi nuoria ei välttämättä lukeminen kiinnosta enää yhtä paljoa. Lukeminen ei saisi olla pakkopullaa, mutta siitä tulee helposti ''pakko'', kun ei löydä itselleen mieleistä lukemista. Kysyin Siniltä, mitä mieltä hän on siitä, että aikuinen suosittelee vain omia suosikkejaan. 
   ''Ymmärrän, että monen aikuisen tekee mieli suositella niitä kirjoja, jotka olivat omassa lapsuudessa rakkaita, mutta parasta olisi avata silmät ja tutustua upeaan, uuteen YA-kirjatarjontaan'', Helminen toteaa. Varsinkin vähemmän lukevalle on helpompi aloittaa kirjasta, joka käsittelee ajankohtaisella tavalla meidän aikamme kysymyksiä, tapahtuu kirja sitten nyky-Suomessa tai toisessa universumissa. ''Siinä vaiheessa, kun nuori jo lukee paljon, on oikea aika tutustua klassikoihin ja kokeilla vaikka omien vanhempien suosikkeja.''

Koska perinteinen media ei juurikaan käsittele YA-kirjoja eivätkä ne saa tarvitsemaansa huomiota, jotta nuoret löytäisivät ne paremmin, kysyin, miten aikuisten ennakkoluuloja saisi hälvennettyä ja tietoisuutta YA-kirjoista lisättyä.
   ''Valitettavast
i YA-kirjojen näkyvyys on pitkään ollut mediassa olematonta ja suurin osa kirjallisuusihmisistäkin hämmentyy kuullessaan kirjainyhdistelmän. Onneksi nyt on tullut Hel-YA! -tapahtuma ja Lukuliike -kampanja ja nuorten ja lasten kirjallisuuteen on kiinnitetty vähän enemmän huomiota'', Helminen sanoo. Aikuiset ajattelevat helposti, että YA-kirjat ovat jotenkin tyhmennettyjä ja että ne eivät sovi aikuisille. ''Eivät voisi pahemmin olla väärässä. Minä ja Elina Pitkäkangas yritämme For YA -YouTubekanavallamme lisätä edes vähän tietoisuutta YA:sta, etenkin kotimaisesta, joka YA-piireissäkin helposti jää käännettyjen nuortenkirjojen jalkoihin.


Aikuiset ajattelevat helposti, että YA-kirjat ovat jotenkin tyhmennettyjä ja että ne eivät sovi aikuisille.

Minua itseäni on aina haitannut, kun aikuinen sanoo: ''Jossain vaiheessa nuortenkirjoista siirrytään lukemaan ''oikeita'' kirjoja.'' Myös Sini kertoi näkevänsä aina punaista, kun vain kuuleekin jonkun sanovan noin. ''Sekä nuortenkirjallisuudesta että fantasiasta tykätään ajatella porttiteorian mukaan, että ne ovat lajeja, joiden avulla lukija löytää sen ns. oikean realistisen aikuisten kirjallisuuden äärelle. 
Jännä kyllä, samaa ei ajatella esimerkiksi dekkareista.''
    Monessa nuortenkirjassa on vaativampaa ja hienostuneempaa kieltä, moniulotteisempia hahmoja ja ajankohtaisempaa yhteiskunnallista sanomaa kuin aikuisten kirjoissa keskimäärin.
   Nuoria kiinnostaa tällä hetkellä kirjallisuus, jossa on seksuaalissävytteistä huumoria, jännitystä, fantasiaa, käsitellään yhteiskunnallisia aiheita sekä viiltävän surulliset tarinat. Kaikille edellä mainituille on löytynyt omat innokkaat lukijansa Helmisen tekemissä vinkkauksissa. Toisaalta yhteiskunnallisuus näkyy realistisissa nuortenkirjoissa kuten Viha jonka kylvät, toisaalta myös nuorten fantasia on tiedostavampaa kuin koskaan aiemmin.

Helminen ei allekirjoita väitettä, että oikean elämän ongelmat puuttuisivat nuortenkirjallisuudesta. Fantasiaa julkaistaan aiempaa enemmän, mutta toisaalta löytyy myös John Greenin henkisiä realistisia nuortenkirjoja. joissa käsitellään vakavia aiheita. Oikean elämän ongelmia käsitellään myös fantasiakirjoissa, kuten vaikka hänen omassa Väkiveriset -sarjassaan. Sarjan kolmannessa osassa, Veden vallassa, käsitellään koulukiusaamista. ''Ehkäpä nämä rajat ovat pikkuhiljaa liukenemassa'', Helminen tuumaa.

Hän käsittelee Väkiverisissä myös seksuaalivähemmistöjä eli siis HLBTIQ -teemaa. Sitä tullaan myös näkemään lisää, koska neljännessä kirjassa, Maan povessa, kohdataan myös Kaarnan kätkössä -kirjan hahmot. ''Jos saan toteutettua tällä hetkellä kaavailemani seuraavan projektin, siinäkin tullaan HLBTIQ -teemaa käsittelemään, mutta eri puolelta spektriä.''



''Jossain vaiheessa nuortenkirjoista siirrytään lukemaan ''oikeita'' kirjoja.'' Lausetta käyttävä aikuinen aliarvioi nuortenkirjat törkeästi.





Helminen käsittelee Väkiveriset -sarjassaan suomalaista mytologiaa, josta ei ihan hirveästi ole kirjoitettu kirjoja aiemmin, joten minua kiinnosti, mistä kirjailija sai ajatuksen. Sini kertoo olleensa aina kiinnostunut kotimaisesta mytologiasta, etenkin nimensä takia, jonka hän sai sinipiioilta. Hänen isoisoäitinsä osasi vielä kansanperinteen loitsuja ja tarinoita, mutta Sini itse ei ehtinyt kohdata häntä kuin filmikeloilla. Erityisesti Helmistä innoitti kirja Haltijoitten mailla, maahisten majoissa, jota hän luki lapsena. Myöhemmin hän kertoi tutustuneensa enemmän kotimaiseen mytologiaan.
   ''Tuntui, että siinä on monia sellaisia myyttejä, kuten sinipiiat, jotka eivät oikein näy kotimaisessa kirjallisuudessa.''

Häntä inspiroivat kirjoittamaan eniten rakastamansa kirjat, jotka saavat toivomaan, että hän itse saisi jonkun toisen lukijan nauramaan, itkemään ja elämään omaa tarinaansa niin kuin hän elää toisten, että hän voisi antaa muille edes hippusen siitä lukemisen ihmeestä. Silloin kun hänen tarinansa ovat jumissa, usein juokseminen metsässä saa hahmojen äänet taas virtaamaan päässä. 

Helminen kertoo lukeneensa paljon kansanperinnekirjoja, mutta pohjatyön tekeminen Väkiverisiä varten lähti liikkeelle huomaamatta, omista kiinnostuksenkohteista käsin, vaikka vasta kun hän jo kirjoitti sarjaa, hän alkoi tietoisemmin etsiä vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Pari tärkeintä taustateosta onkin lojunut kirjailijan pöydällä monta vuotta ja niitä hän on aina välillä selannut tarkistaakseen jotakin tai etsiäkseen inspiraatiota. Erikoisin pohjatyö oli ehkä vierailu Pasilan poliisiasemalla.
   Väkiveriset -kirjoista ensimmäisenä julkaistiin Kaarnan kätkössä, mutta tosiasiassa ensimmäisenä Helminen kertoo kirjoittaneensa Veden vallassa -kirjan, joka vielä silloin kantoi nimeä Aaltojen kutsu ja sitten kun sen nimen vei toinen kirja, siitä tuli Suomukipuja. Ensimmäinen versio oli enemmän Harry Pottereista ja omista koulukokemuksistani ammentanutta varhaisnuorten fantasiaa, joka myöhemmin kasvoi YA:ksi. Kirjailija halusi yhdistää kotimaista mytologiaa ja nyky-Suomea samalla tavalla kuin Rowling yhdistää velhomaailmaa ja Britanniaa.

''Onneksi sentään aika varhain luovuin ensimmäisestä ideastani, että Mari menee vedenneitojen kouluun.''

Pyysin Siniä mainitsemaan jonkin suosikkikirjansa, sillä hän lukee myös itse paljon YA-kirjallisuutta. Kysymys osoittautui vaikeaksi, koska hän sanoi lukevansa niin paljon ja rakastuvansa niin usein YA-kirjoihin, että tietyn kirjan nimeäminen on vaikeaa. Vuoden sisään Helmistä ovat eniten ihastuttaneet: Elina Pitkäkankaan Ruska, Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous, Magdalena Hain Kolmas sisar, Sarah Crossinin Yksi, Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia, Elina Rouhiaisen Aistienvartija, Cassandra Claren Keskiyön valtiatar, Jennifer Nivenin Yksi täydellinen päivä, Terhi Tarkiaisen Pure mua, McManusin Yksi meistä valehtelee ja Angie Thomasin Viha, jonka kylvät.

Helminen toivoo vielä julkaisevansa kirjoja. Seuraava mysteeriprojekti on jo nupullaan, ja pidetään peukkuja, että hän saa sen kirjoitettua. Helmisestä tuntuu, että hän saattaa joutua hetken hengähtämään ja etsiskelemään uusia suuntia, koska Väkiveriset -sarjan julkaisutahti oli aika kova. Väkiverisille nämä ovat lopulliset jäähyväiset, mutta fantasiaa hän tulee varmasti kirjoittamaan ja kotimaisen kansanperinteen myyttejäkin saatetaan vielä nähdä, mutta ei Väkiverisistä tuttuja.


Lukijoilleen kirjailija haluaa sanoa, ettei pidä antaa jästien masentaa. Jos tarvitsette paikan, jossa lukea, kirjoittaa ja rakastaa yhdessä maailmoja, joissa on vielä lohikäärmeitä: muistakaa, että ette ole yksin!


*Jouduin lisäämään postaukseen yhden itse ottamani kuvan. Pahoittelut myös siitä, että teksti on lopussa keskitettyä. En saanut sitä muutettua, vaikka yritin. Muut jutun kuvat ovat Janne Luotolan ottamia.*

perjantai 9. marraskuuta 2018

Sini Helminen - Väkiveriset: Veden vallassa

Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, ja isä on höyrähtänyt uskomaan Kalevalan kummajaisiin. Lapsuuden bestis Jessika ja hänen jenginsä tuntuvat vaistoavan Marin jokaisen kipukohdan. Jopa kännykän viestien ja koulun oven avaaminen vaativat rohkeutta. Pelonväreitä lietsoo myös yläkoulun nurkilla norkoileva vieras, vihreätukkainen nuorukainen, jolla on häiritsevä katse. 
   Kylvyssä Mari löytää ihostaan sileän suomun, mikä saa hänet tolaltaan. Kummallinen naapurintyttö Tuulia raottaa Marille maailmaa, jonka olemassaolosta hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Isä varoittaa Maria menemästä järveen, mutta jokin kutsuu aaltojen alta. Jokin, jota vääristyneessä vedenalaisessa maailmassa on vaikea tunnistaa vaaraksi.

Lukunäyte kirjasta, *klick*




Veden vallassa on tarina Mari -nimisestä yläasteikäisestä tytöstä. Marin äiti hukkui hänen ollessaan pieni ja isä on siitä asti ollut allapäin. Isä on hurahtanut Kalevalaisiin olentoihin, joita Mari pitää satuna. Mari on joutunut vuosia olemaan kotonaan aikuinen ja lisäksi sietämään koulussa kiusaamista entisen ystävänsä toimesta. Kun Mari tapaa sattumalta mystisen oloisen Tuulian, koko hänen elämänsä muuttuu merkittävällä tavalla. Hukkuiko äiti sittenkään? Miksi Mari ei voi uida? Ovatko Kalevan olennot sittenkään vain isän mielikuvituksen tuotoksia? Kirja on Sini Helmisen Väkiveriset -sarjan kolmas osa. Aiemmat osat ovat Kaarnan kätkössä ja Kiven sisässä. Sarjan päätösosa, Maan povessa, ilmestyy keväällä 2019. Tuskin maltan odottaa sitä!

Luin kirjan tahallani hitaasti, koska en halunnut sen loppuvan. Olen pitänyt alusta asti Helmisen tavasta kirjoittaa ja kertoa asioista. Helminen käyttää sanoja taitavasti. Kalevalaotsikot hän oli säästänyt tähän kolmanteen kirjaan, mikä oli minusta hauska yksityiskohta.
   Marin kautta Helminen käsittelee monia asioita, kuten kiusaamista, seksuaalista ahdistelua, rakkautta, iloja ja suruja. Mari elää aluksi täysin normaalin teinin elämää kunnes hän löytää ihostaan suomuja pitäen niitä aluksi ihosairautena. Selviää, että hän on puoliksi vedenneito. 
   Mari tutustuu kirjassa sisaruksiinsa joita ei tiennyt edes olevan olemassa sekä Ahtiin ja Vellamoon, jotka ovat ikiaikaisia järven hallitsijoita. Itse en pitänyt yhtään Ahdista. Vellamo menetteli vielä alussa, mutta jossain vaiheessa hänkin alkoi ärsyttää, koska molemmilla jumalhahmoilla oli omat itsekkäät tavoitteensa ja varsinkin Ahti oli päällekäyvä, miksi mainitsin seksuaalisen ahdistelun. Kirjassa käsiteltävät aiheet ovat ajattomia, valitettavan ajankohtaisia siis. Tulevat kai aina olemaankin. Omasta mielestäni pitkän kiusaamisputken läpikäyneenä minusta on vain hyvä, että näitä asioita käsitellään ja ellei niistä kukaan kirjoittaisi, nuorilla ei olisi kohteita, mihin samaistua ja mistä ottaa tukea.
   Ihastuin kirjassa etenkin vedenmies Kymiin sekä Näkkiin, joka oli kiehtova häijyydestään huolimatta, koska paljastui lopulta aika ystävälliseksi hahmoksi, vaikka alussa olikin karmiva tyyppi. Silti ajatus siitä, että Näkki saalistaa ihmisiä, oli karmiva, mutta totta. Näkki itsekin totesi sen olevan hänen oikeutensa.

''Pitkät vaaleat hiukset... check. Kalpea iho... check. Pyrstö vedessä ja jalat maalla... check. Mikä sä sitten kuvittelet olevas?'' - Tuulia, s. 49
Pidin kirjassa myös mm. siitä, että kirjailija kuvaa asioita tarkasti eikä ole jättänyt esimerkiksi kuukautisia pois, mikä on hieno juttu, koska niistä ei paljonkaan kirjallisuudessa puhuta. Sisäinen feministini huusi epätoivosta välillä lukiessani, koska jotkin asiat oli täysin aiheellisesti kuvailtu niin stereotypisesti kuin vain voi. Kirja ei kuitenkaan olisi ollut lähellekään sama ilman sitä, ei yhtä paljon ajatuksia herättävä. 
   Vedenväen tapa elää yläosattomissa (maalla täysin alasti elleivät saa vaatteita jostain), oli mielestäni mielenkiintoinen ja poikkesi hyvin omasta käsityksestäni vedenväkeen. Tosin itselläni on lapsena ollut ainoana esimerkkinä Pieni Merenneito ennen kuin tutustuin kreikkalaiseen mytologiaan. Suomalainen mytologia on kuitenkin yhtä kiinnostavaa ja melkein harmittaa, etten ole tutustunut siihen paremmin. Pitää ehdottomasti ottaa se asiakseni! Kirjan lopussa oleva Kalevala otsikoiden selityslista oli myös mielestäni kiva yksityiskohta ja se loi kirjaan myös selkeyttä.


Meitä lähestyy noin kuusitoistavuotias vedentyttö. Ensisilmäyksellä hän tuo mieleen Jessikan, vaikka hänellä on platinanvaaleat hiukset, joihin on huolellisesti aseteltu lumivalkea lumpeenkukka. Mikä vielä huolestuttavampaa, hänellä ei todellakaan ole yläruumiinsa peittona mitään siveitä simpukoita niin kuin Arielilla. - s. 130


Aiempien osien tavoin kirjan kannen on tehnyt graafikko Karin Niemi. Sarjan ulkoasu on hyvin mietitty yhteneväiseksi ja jokaisen kirjan kansikuva on todella hieno visuaalinen kokonaisuus. Veden vallassa -kirjan kannesta tuli aivan valtava hinku päästä itsekin veteen uimaan siitä huolimatta, että on syksy. Toistaiseksi en ole tehnyt sitä. Sama mielihalu tuli useita kertoja lukemisen aikana. 
   Suosittelen Helmisen kirjasarjaa kaikille, jotka tykkäävät lukea fantasiaa tai ovat epävarmoja sen suhteen, koska sarjassa on hyvin matala kynnys lähestyä aihetta vieläpä kotimaisella tavalla kuten esimerkiksi Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogiassakin oli ihmissusien kautta. Jokainen sarjan osa on itsenäinen jatko-osa, joten ne voi lukea missä tahansa järjestyksessä. Itse kuitenkin suosittelen lukemaan järjestyksessä, koska viimeinen kirja yhdistää kaikki osat yhteen. Kirja sopii hyvin yläasteikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille eikä sukupuolellakaan ole väliä. 


Teos: Väkiveriset 3: Veden vallassa
Kirjailija: Sini Helminen
Kansi: Karin Niemi
Sivumäärä: 239
Kustantaja: Myllylahti Oy
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Fantasiannälkäisille lukijoille, jotka tykkäävät uida!
Arvosana: 5

tiistai 30. lokakuuta 2018

J.K Rowling - Tästä alkaa elämä

J.K Rowling pyydettiin Harvardin yliopistoon pitämään puhe valmistuvalle luokalle. Hän päätti puhua kahdesta itselleen tärkeästä aiheesta: epäonnistumisesta ja mielikuvituksen voimasta.

Rowlingin puhe on inspiroinut ihmisiä pohtimaan, mitä on ''hyvä elämä''. Puhe toimii sekä lohduttajana että kehotuksena tarttua toimeen. Kun on valmis ottamaan riskejä ja epäonnistumaan sekä valjastamaan mielikuvituksen voiman, voi elää vähemmän varuillaan ja siten pysyä avoinna elämän tarjoamille mahdollisuuksille.


''Maailman parantamiseen ei tarvita taikuutta, sillä kaikki voima on jo valmiina sisimmässämme.''





Kirjailija J.K Rowling on varmasti kaikille tuttu Harry Potter -kirjasarjastaan. Nainen on tunnettu myös aktiivisena naisten oikeuksien puolestapuhujana. Harvardin yliopisto pyysi hänet pitämään valmistuvalle luokalle puheen vuonna 2008. Tämän kirjan lukemisen jälkeen J.K Rowling nousi aivan uudelle tasolle omissa silmissäni. Tiesin naisen olevan mahtava, mutta tämä kirja vakuutti minut siitä täysin.

Kirja on alle sata sivua pitkä, noin 75 sivua, joten sen lukee helposti yhdessä päivässä. Itse luin tämän automatkalla, kun matkustin pikkusiskoni ja isäni kanssa äitini vanhempien luo maalle yhdeksi yöksi. Kirja sisältää kokonaisuudessaan J.K Rowlingin puheen Harvardin valmistuville oppilaille. Puheessaan hän puhuu työttömyydestä, köyhyydestä ja ongelmien voittamisesta mm. mielikuvituksen voimalla. Ilman ideaansa Harry Potter -nimisestä pojasta ja sitkeää yrittämistä, kukaties voisi olla, että Rowling olisi edelleen samassa suossa kuin ennen Potteria.
   Kokemuksesta tiedän sanoa, ettei työttömän elämä ole todellakaan helppoa. Se alkaa syödä ihmistä nopeasti ja vaikuttaa mielenterveyteen ainakin jos ei keksi jatkuvasti jotain tekemistä. Tällä hetkellä opiskelen toista ammattiani ja toivon hartaasti, etten joutuisi enää työttömäksi uudelleen.

Seitsemän vuotta oman valmistumiseni jälkeen, olin millä tahansa kriteereillä epäonnistunut surkeasti. Avioliittoni oli loppunut nolostuttavan lyhyeen, olin työtön, olin yksinhuoltaja ja niin köyhä kuin nykypäivän Britanniassa on mahdollista olla joutumatta kadulle. s. 29

Kirjailija käsittelee epäonnistumista niin negatiivisen kuin positiivisenkin kautta. Hän sanoo epäonnistumisen riisuvan elämän paljaaksi ja jättävän jäljelle vain olennaisen. Hän kehottaa kaikkia olemaan aina oma itsensä, joka tilanteessa, vaikka se välillä vaikeaa olisikin. Se kuitenkin kannattaa, koska vain niin sinulla riittää energiaa keskittyä olennaisiin asioihin. Rowling kertoo elämäänsä eniten vaikuttaneen asian tapahtuneen jo ennen menestystä ja Harry Potteria. Hän sai Amnesty Internationalin Lontoon-päämajassa työskennellessään joka päivä muistutuksen siitä, kuinka onnekas oli saadessaan asua maassa, jonka päättäjät valitaan demokraattisesti ja jossa jokaisella on oikeus puolueettomaan kohteluun lain edessä. Jokaikinen päivä hän sai todisteita siitä, millaiseen pahuuteen lajimme pystyy kanssaihmisiä kohtaan, kun panoksena on valta. 


Erityisesti tuon pätkän viimeinen lause laittoi minut miettimään oman maani nykyistä hallintoa. Päätöksiä tekevät ihmiset eivät ole saaneet juuri mitään hyvää aikaiseksi, enemmän pahaa kuin hyvää ja ovat vain peruneet päätöksiä toisensa perään. Mietin monesti yhdessä ystäväni kanssa sitä, kuinka helposti valta voi sokaista ihmisen ja tehdä hänestä itsekkään ja välinpitämättömän muita kohtaan.

''Elämä on kuten kertomus, sen pituus ei ratkaise vaan sen hyvyys.''
J.K Rowling on viisas ja vahva nainen, joka on selvinnyt rankoistakin asioista yli voittajana. Näin onnekkaita eivät kuitenkaan kaikki ihmiset ole, se on hyvä muistaa. Omakin tavoitteeni on jo pienestä asti ollut julkaista omia kirjoja ja sitä tavoitetta kohti mennään kokoajan. Itseasiassa pieni osa tämän rakkauden synnystä on J.K Rowlingin ja Harry Potterin ansiota, sillä ilman näitä kahta, en usko, että olisin koskaan kunnolla kiinnostunut lukemisesta tai kirjoittamisesta huolimatta ihanista ja rohkaisevista äidinkielenopettajista, joita minulla on ollut useampia. Heistä erityisesti kaksi ovat jääneet mieleeni ja juuri heille aion omistaa ensimmäisen kirjani jos sen joskus saan julkaistua.

Puheessaan Rowling painottaa monta kertaa myös mielikuvituksen tärkeyttä. Meillä ihmisillä on taianomainen kyky pystyä kuvittelemaan, miltä joku asia toisesta tuntuu ja tätä kautta opimme ymmärtämään lähellämme eläviä ihmisiä paremmin. Mielikuvituksesta on apua myös monessa muussa asiassa, esimerkiksi vaikeuksista selviämisessä. Ihminen tarvitsee lujaa tahtoa ja uskoa siihen, että asiat vielä kääntyvät parhain päin ja mikäli oma usko ei riitä, ystävät varmasti muistuttavat siitä, vaikka se välillä voi ärsyttääkin. Toivoa ei kuitenkaan saa menettää. Rowling itse on elävä esimerkki siitä, että vaikeuksista voi selvitä.

''On mahdotonta elää epäonnistumatta kertaakaan, paitsi jos valitsee aina niin varman päälle ja varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä - ja sehän vasta epäonnistumista onkin'' s. 34

Kirja oli mykistävä lukukokemus ja se pisti todellakin miettimään asioita. Se sisältää monia hyviä pointteja ja vinkkejä, joita voi omassa elämässäänkin hyödyntää. Kirjan lukevat varmasti kaikki Rowling -fanit ilman muuta, koska niin moni pitää Harry Pottereista, mutta sanoisin, että kirja sopii fanien lisäksi luettavaksi kenelle tahansa, joka kokee elämänsä olevan hankalaa ja joka tarvitsee tsemppiä, sillä tämä pieni kirja on sitä täynnä. Se toimii rohkaisuna mutta samalla kehotuksena tarttua toimeen ja yrittää muuttaa asioita, koska elämässäsi vain sinä olet se, joka voit tehdä muutoksia. Niitä ei kukaan tee sinun puolestasi. Kirja on kaiken lisäksi nopealukuinen ja pienen kokonsa ansiosta sitä on helppo kuljettaa mukana vaikka laukussa.


Teos: Tästä alkaa elämä: Epäonnistumisen ilo ja mielikuvituksen tärkeys
Alkuperäinen nimi: Very good lives
Kirjailija: J.K Rowling
Suomentanut: Lotta Sonninen
Sivumäärä: 75
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille
Arvosana: 5

perjantai 26. lokakuuta 2018

Kirjailijahaastattelu: Essi Ihonen


Mikkelissä asuva kirjailija Essi Ihonen, 31, julkaisi tänä vuonna esikoisteoksensa Ainoa taivas, joka on tarina Koskettava kasvutarina Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä. Kirja oli yksi Hel-YA -tapahtuman feminismi -paneelin kirjoista ja Essin piti olla yksi paneelin keskustelijoista, mutta hän ei sairastumisen takia päässyt paikalle. Pakko sanoa vielä näin jälkeenpäin, että paneelikeskustelu oli todella mielenkiintoinen ja ainakin itseäni ihan harmittaa, ettei Essi päässyt paikalle, koska olisin halunnut kuulla myös hänen näkökulmansa.
   Ihonen kertoo, että esikoiskirjan julkaisu tuntui hykeryttävältä, ja sanoo muistavansa päivän olleen lämmin ja ettei pakettia tuonut lähetti ollut painavasta paketista yhtä innoissaan kuin tuore esikoiskirjailija itse oli. Kädet tärisivät laatikkoa avatessa ja hän itki onnesta.
   Ihonen ei aio kirjoittaa Ainon tarinalle jatkoa ainakaan ihan heti, eikä osaa sanoa, mitä hänelle (Ainolle) tällä hetkellä kuuluu, vaikka ajatus tarinan jatkamisesta kiinnostaakin. Kirjailija sanoo ehdottomasti jatkavansa hyvin alkanutta uraansa ja kirjoittaakin tällä hetkellä useampaa tarinaa, joista yhden rakenne olisi tarkoitus saada kirjoittajakurssilla kuntoon syksyn aikana.
 


   Ainoa taivas -kirjan tapahtumat sijoittuvat vähän kaikkialle. Kirjailija on yhdistänyt paikkoja, joissa on itse käynyt ja asunut ja napannut niistä sopivimmat tarinan sivuille.
   Ihonen ei osaa sanoa, olisiko itse keksimiensä hahmojen ystävä. Hän arvelee oman elinpiirinsä olevan liian paljon erilainen hahmojensa maailmaan verrattuna ja että kokee kirjailijana jo olevansa tietyllä tapaa hahmojensa ystävä ja tukija, vaikka ei heidän toimintaansa aina ymmärräkään. Muttei se muutenkaan ole ystävyydessä tärkein asia!

Ihonen käsittelee kirjassaan uskonnollisessa yhteisössä elämistä ja sanoo, ettei olisi voinut kirjoittaa tarinaa ainakaan yhtä uskottavaksi kuin mitä se on, jos hänellä itsellään ei olisi taustaa esikoislestadiolaisuudesta.
   Hänen oma suhteensa uskoon on moniulotteinen. Hän sanoo, ettei usko ainakaan siihen Jumalaan, josta kristinuskossa puhutaan ja kertoo henkisyyden olevan uskonnollisuutta tärkeämpää. Henkisyyttä hänelle ovat luominen, ystävät, perhe, luonto, taide ja liikunta, erityisesti jooga. 

   Kirjan päähenkilön elämästä poiketen Ihosen elämää ei oltu ennalta määrätty, vaikka hän on uskonnollisesta yhteisöstä. Ihonen sanoo, että Suomessa luultavasti kaikki vanhemmat jollain tavoin yrittävät ohjata lapsiaan haluamaansa suuntaan. Onneksi lapset ovat kuitenkin melko itsepäisiä. Suomessa kuitenkin paljon törmää edelleen siihen, että vanhemmat pienillä asioilla lapsiaan, esimerkiksi koulutuksen suhteen. Tähän liittyen pakko sanoa, että tiedän itsekin heti yhden perheen, jossa isä halusi lapsensa menevän lukioon, vaikka hänellä olisi ollut paikka ammattikoulussa pelipuolella valmiina.

Ihonen sanoo kirjansa hahmoilla varmasti olevan esikuvia myös oikeassa elämässä, vaikka ei niitä tietoisesti koskaan ole etsinytkään. Tekstiin on mahdotonta olla ottamatta vaikutteita omasta elämästä ja siitä, miten asiat kokee.
   Kirjailija ei tietoisesti missään vaiheessa ajatellut kirjoittavansa nuortenkirjaa, se tuli esille päähenkilön iän ja tämän elämänvaiheen kautta. Kirjan kohderyhmää ovat teini-ikäiset nuoret ja siitä ylöspäin kaikenikäiset. Hänen mukaansa myös kohderyhmää nuoremmat voivat lukea kirjaa, mutta eivät saa välttämättä kaikkea samaa irti siitä, mitä hiukan vanhempi nuori lukija mahdollisesti saa.
   Ihonen kertoo kantaneensa kirjansa ideaa mukanaan yli kymmenen vuotta. Hän kirjoitti aluksi hetken mielijohteesta novellin, joka oli oikeastaan alkusysäys Ainon tarinalle, joka sai alkunsa noin puoli vuotta novellin kirjoittamisen jälkeen. Kokonaisuudessaan Ainoan taivaan ensimmäisen lauseen kirjoittamisesta fyysisen kirjan ilmestymiseen meni yli kolme vuotta.


Ihosen tarkoituksena oli yrittää kirjoittaa kirja sekä ateisteille että ihmisille, jotka uskovat tai elävät osana uskonnollista yhteisöä. Erityisesti niille, jotka ovat jo tehneet irtaantumisen uskonnollisesta yhteisöstä tai harkitsevat sitä. Lisäksi hän halusi kirjansa olevan kurkistus sellaisen ihmisen ajatuksiin, joka harkitsee eroa uskonnollisesta yhteisöstä ja haluaisi tehdä sen. Hän sanoo, että on ollut mielenkiintoista saada kommentteja niin ikään molemmin puolin lukijakuntaa.
   Kirjansa lukijoita Ihonen haluaa kiittää. Se että ihmiset ovat lukeneet hänen kirjansa, merkitsee paljon. sillä hän todella pelkäsi paljon, ettei kukaan lukisi sitä tai kirjoittaisi siitä mitään. Sinulle joka vasta harkitset kirjan lukemista, kirjailija haluaa sanoa; lue ihmeessä! Jos ei nappaa, kirjan saa jättää kesken. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole ja hetket Ainon parissa ovat palkitsevia ja aikasi arvoisia.

Ihonen lukee paljon YA-kirjallisuutta itsekin, ja sanoo, että lempikirjaa on miltei mahdoton sanoa, koska niitä on niin monta. Erikseen hän mainitsee kuitenkin rakastavansa suuresti 
fantasiaa/spekulatiivista fiktiota, siinä viedään samat asiat/ongelmat/ajatukset aivan eri ympäristöön ja tuodaan ne siellä esiin, mikä on oiva tapa esittää se, miten yhteneväisiä ihmiset ajatukset ja toiveet lopulta ovat. Perustarpeet eivät koskaan muutu. Spekulatiivinen fiktio on myös oiva tapa purkaa ja käsitellä yhteiskunnallisia asioita.
   Hän kertoo pitävänsä erityisesti Anne Leinosen kirjoista, varsinkin Routasisarukset -sarjasta juuri yllä mainituista syistä johtuen. Myös Sarah J.Maasin Throne Of Glass -sarja on imaissut hänet mukaansa.
   Kertaistumalta hän sanoo lukeneensa Riina Mattilan Järistyksiä kirjan ja kertoo sen olleen mykistävä lukukokemus. Kirja kuitenkin jäi hänen päähänsä pitkäksi aikaa. 
 Järistyksiä on rohkea kirja omasta kehosta, sen rajoista ja itsemääräämisoikeudesta, sekä puhtaasti ihmisyydestä, siitä miten määrittely ulkoisten asioiden perusteella, voi todella satuttaa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Mitä lukea syyslomalla?



Syysloma alkaa ainakin täällä Satakunnan suunnalla olla jo puolessa välissä, mutta tässä on silti vielä hyvin aikaa tehdä kaikkea kivaa lomalla kuten esimerkiksi lukea kirjoja. Oma lukulistani on todella pitkä eikä sille näy loppua. Olen torstaina lähdössä äitini vanhempien luo maalle muutamaksi päiväksi ja ajattelin sinne ottaa muutaman kirjan mukaan tämän vinkkauspostauksen kirjoista kesken olevan Sini Helmisen Väkiveriset -sarjan kolmannen osan lisäksi.
   Pahoitteluni kuvista, niiden laatu on hieman huono. Pyrin ottamaan parempia kuvia jatkossa. Idea tähän postaukseen tuli vaan niin myöhään, että luonnonvaloa ei enää ollut mahdollista käyttää, joten oli pakko käyttää keinovaloja. Kaikista yllä olevan kuvan kirjoista minulla ei ole yksilökuvia, koska otin niitä vain yhden per kirja enkä siis ottanut enää kuvajuttuja esille, kun olin ne pois laittanut.


Postauksen lukuvinkit ovat kaikki YA-kirjoja. Aikuisetkin voivat lukea niitä aivan hyvin, vaikka eivät varsinaisesti kohderyhmään kuulukaan. Minusta on itseasiassa erittäin suuri harmi, miten ennakkoluuloisia monet aikuiset ovat eikä mikään saa paremmin ärsyyntymään kuin lause ''Kyllä noista jossain vaiheessa siirrytään ''oikeisiin'' kirjoihin.'' Voi jumalauta! YA-kirjat ovat yhtä oikeita kirjoja kuin ne aikuisillekin suunnatut kaunokirjat, ne vain eivät saa tarvitsemaansa huomiota mediassa jostain syystä, mikä on erittäin suuri harmi, koska nuoret eivät silloin tiedä, mitä voisi lukea, mikä tekee kirjavinkkareiden, -kauppiaiden ja meidän kirjabloggaajien panoksesta aina vain tärkeämmän.
   Tämän postauksen kirjat ovat myös hyviä lahjavinkkejä tai vaikka sinulle, vanhempi, vinkattavaksi omalle lapselle mahdollisten omien lapsuudensuosikkikirjojesi lisäksi. Ota selvää, mitä nykyään kirjoitetaan, koska kaikkia ei välttämättä kiinnosta lukea esimerkiksi niitä Anna -kirjoja, jotka itse luit miljoonaan kertaan ollessasi nuoresi ikäinen. Kaikki vinkkipostaukseni kirjat ovat enemmän tai vähemmän nopealukuisia, mutta todellakin lukemisen arvoisia! Olisin voinut vinkata enemmänkin, mutta jätetään jotain myöhemmäksikin.



Ensimmäinen vinkkini on ehdottomasti Becky Albertallin kirja, Minä, Simon, homo sapiens.


Minä, Simon -kirjan takakansi: Onko kaikkien pakko tulla kaapista?
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.
  Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on.
Becky Albertallin riemastutava ja sympaattinen romaani on kahminut palkintoehdokkuuksia. Sen oikeudet on myyty 26 maahan ja siitä on tekeillä elokuva.


Toinen kirjavinkkini on Sarah Andersenin sarjakuvakirja, Aikuisuus on myytti, josta muuten on arvio tulossa lähiaikoina, koska samalta kirjailijalta julkaistaan uusi suomennos.

Aikuisuus on myytti -kirjan takakansi: Oletko ihan päällikkö ja spessu tyyppi? Ovatko verkostoitumistilaisuudet ihania mahdollisuuksia edistää uraasi? Onko aikuisuus jännittävä haaste, johon koet olevasi hyvin valmistautunut? Tämä kirja ei ole sinua varten.Tämä kirja on meille muille. Oheisissa sarjakuvissa tuhlataan koko kaunis viikonloppu pyörimällä netissä, tuskaillaan komistuksen kanssa käsikkäin kulkemisen sietämättömiä vaikeuksia, haaveillaan päivät pitkät hetkestä, jolloin pääsee kotiin jatkamaan pyjamahengailua, ja aprikoidaan, milloinkohan se paljon puhuttu aikuisuus mahtaa alkaa. Tiedossa on siis tunnontarkkaa dokumentointia nuoren aikuisen elämään liittyvistä kauhuista ja kiusallisista tilanteista.



Seuraavat kaksi vinkkiäni ovat Veera Salmen Saari ja Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous. Pakko mainita perheen pienimmille sopivaksi myös Veera Salmen Mauri -sarja. Enorannalta kannattaa lukea tuoreimman kirjan lisäksi myös ainakin Nokkosvallankumous sekä Surunhauras, lasinterävä. 


Tuhatkuolevan kirous -takakansi: Paun äiti kauhistuu, kun Pau leikkaa takareisiin ulottuvan lettinsä. Syytä äiti ei kerro, ja Pausta tuntuu, ettei se ole ainoa asia, joka häneltä salataan. Kun hurja kapinallissoturi Nubya kiskaisee Paun elämän raiteiltaan, hän löytää itsensä keskeltä ihmeellistä taikomisen maailmaa. Mutta salaisuuksien takana on yhä uusia salaisuuksia, ja välillä on vaikea tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Uudet tuttavuudet saavat Paun sydämen pamppailemaan, ja savuntuoksuisissa varjoissa joku rapistelee hiljaa.


Saari -kirjan takakansi: Suosikkikirjailijan ravisteleva romaani kovia kokeneista lapsista. Tämä on kirja oudoista katoamisista, hylätyistä, orvoista ja vähän kreiseistä tyypeistä, pölyisistä radanvarsista ja pimeistä ullakoista. Mutta tämä on myös kirja kaukaisesta saaresta, jossa voi olla rauhassa ja vapaa. Kirja unelmasta, siitä että huominen tulee ja on eilistä parempi. Ja Korjaamosta, joka voi auttaa juuri sinua.



Adrienne Kressin Kätketty ovi ja Tuula Kallioniemen Kaksoisolennot.

Kaksoisolennot -takakansi: Miten käy, kun kuudesluokkalaisen Stefanin ja kerjäläispojan osat vaihtuvat mystisesti. Stefanin ja Mihain elämä mullistuu silmänräpäyksessä. Kotimaastaan Suomeen kerjäläiseksi lähetetty Mihai huomaa hämmästyksekseen elävänsä yltäkylläistä kuudesluokkalaisen elämää. Hänen kaksoisolentonsa, koululuokkansa kinginä paistattelemaan tottunut Stefan puolestaan saa totutella kovaotteiseen kohteluun kerjäläisten leirissä. Kummankin pojan oikeustaju on koetuksella. Onko omaatuntoa pakko kuunnella? Millaista on käyttää itse valtaa tai tulla nujerretuksi maanrakoon?

Kätketty ovi -takakansi: 
Vauhdikkaan trilogian avaus. Sebastianin säntillinen maailma menee mullin mallin, kun hän törmää pimeällä kujalla sijaitsevaan outoon kerhoon, jossa kokoontuvat aikamme suurimmat seikkailijat ja tutkimusmatkailijat. 
Sebastian palkataan apupojaksi kerhoon, ja hän oppii, että jos haluaa jännitystä elämäänsä, pitää myös niskuroida ja ottaa riskejä. Kerhon historiaan liittyy kuitenkin synkeitä salaisuuksia, ja eräät tahot ovat valmiit tekemään mitä tahansa selvittääkseen ne. Kun tyttö nimeltä Evie tupsahtaa Sebastianin elämään, alkaa armoton takaa-ajo…



Seuraavat kirjat ovat ehdottomasti yksiä suosikeistani. Niiden takakansitekstejä en kerro vaan kerron kirjoista omin sanoin. Kirjat kertovat Mavil -nimisestä pojasta, joka saa kuulla olevansa tunnetun viikinkijumalan sukulainen. Alkaa seikkailu, joka on toiminnantäyteinen ja ehkä hiukan vaarallinenkin. Kirjasarja on kolmiosainen, mutta ainakaan toistaiseksi kolmatta osaa ei ole kuulunut. Toivotaan, että se tulee pian,
koska en malttaisi enää odottaa!


Lisäksi postauksen aloituksessa olevia kirjoja:

Jyri Paretskoi - K15-sarjan kaksi ensimmäistä osaa
J.K Rowling - Tästä alkaa elämä
Riina Mattila - Järistyksiä
Tuomas Keskimäki - Ikuisesti

Minun mukaani äidin vanhempien luo lähtevät ainakin Jyri Paretskoin K15 -sarjan toinen osa, Salaisuuksia ja Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous.