Lukuviikon huipennus: Retropelipäivä Porin pääkirjastossa

 

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista lukuviikkoa. Lukuviikon aikana Suomalainen Kirjakauppa järjesti ison Seis lukupuutto -mielenosoituksen Helsingissä Eduskuntatalon portailla. Porissa lukuviikko huipentui lauantaina pidettyyn Retropeli -tapahtumaan pääkirjastossa. Kävin itsekin tapahtumassa piipahtamassa. Tapahtuma piti sisällään mahdollisuuden mm. ostaa pelejä ja muita tuotteita, etsiä kadonneita hirviöitä kirjastosta, kokeilla erilaisia pelejä, kuunnella kiinnostavia paneelikeskusteluja, pelata pokemon -korteilla ja paljon muuta.

Oma alkuperäinen syyni lähteä tapahtumaan oli Annukka Salaman kirjailijavierailu. Tutustuin Annukan kirjoihin Faunoidit -sarjan kautta viime vuonna ja olen sittemmin lukenut Ripleyn sekä Asioita, joista en tiennyt pitäväni. Näistä ainakin jälkimmäinen pitää sisällään sateenkaarevia hahmoja. Tykkään nykyään lukea ja kuunnella paljon queer-teemaisia kirjoja ja podcasteja ja kulutan jonkin verran myös muuta queer-kulttuuria. Kesän aikana esimerkiksi menen ystäväni kanssa Drag-keikalle Helsinkiin ja totta kai myös ainakin Porin ja Helsingin Prideihin, 

Menin kirjastoon tuntia ennen Annukan haastattelua ja ehdin kuulla ainakin suurimman osan paneelikeskustelusta, jossa aiheena oli Japanilaiset roolipelit. Itselle videopelit ylipäätään ei ole kovin tuttua aluetta, joten oli mielenkiintoista kuunnella, kun puhuttiin peleistä. Monesti olen itse miettinyt pelaamista, mutta oma pelihistoriani rajoittuu lähinnä Simsiin ja Nintendo Wii -peleihin. Lapsena pelasin Sims -pelien lisäksi mm. Hugo- ja Muumi-pelejä PC:llä. 

Roolipeleistä olivat keskustelemassa, vasemmalta oikealle: peliharrastaja ja queertaiteilija Nova, entinen Porin kirjaston palvelujohtaja, peli- ja japaniharrastaja Siina Vieri sekä kirjailija ja peliharrastaja Hanna-Riikka Kuisma. Keskustelua juonsi kirjastonhoitaja Tuomas Kumpula,
joka on kruunannut itsensä kirjaston pelikuninkaaksi.

Panelistit kävivät läpi muun muassa pelikokemuksiaan, lempipelejään, suosikkihahmojaan ja mahdollisia pelihahmoihastuksia. Lisäksi he mainitsivat muutaman vinkin, mistä kannattaa aloittaa pelaaminen. Koska en itse tunne pelimaailmaa hirveästi olisi pitänyt tallentaa keskustelu, jotta muistaisin jotain panelistien mainitsemia pelejä nimeltä. Itselle jotenkuten tuttu peli oli Kingdom Hearts, jonka ainakin Nova muutamaan otteeseen mainitsi. Panelistit puhuivat lisäksi mm. pelikulttuurista ja pelaamisen yhteisöllisyydestä.

Tapahtumassa aikuistenosastolla (päälava) oli esillä pelaamiseen liittyvää kirjallisuutta. Itselleni kuvan kirjoista on tuttuja Annukka Salaman kirjojen lisäksi ainoastaan Ready Player One. Tapahtumassa olisi riittänyt katsottavaa ja ihmeteltävää kaikissa pääkirjaston kolmessa kerroksessa, mutta itse pysyin katutasolla, jossa ovat lasten- ja nuorten sekä aikuistenosastot.

Annukka Salaman kirjat:
Ripley: Nopea yhteys
Asioita, joista en tiennyt pitäväni

Oikealta vasemmalle:
Tiktokkaaja ja nuortenkirjailija ja peliharrastaja Annukka Salama
haastattelijana Aavereads -kirjainstatililtä tuttu kirjastonhoitaja Mari.

Haastattelun aikana Mari ja Annukka sivusivat tapahtumaan sopivasti paljon pelaamista ja videopelejä.  Annukka kertoi olevansa koulutukseltaan elokuvatuottaja ja hyödyntävänsä koulutustaan myös kirjoittaessa mikä on syy sille, miksi hänen kirjansa ovat niin koukuttavia. Salama tekee kirjoittamisen lisäksi aktiivisesti kirjasomea niin instagramin kuin tiktokinkin puolella. Salaman kirjoissa on vakavia ja vaikeita aiheita, mutta suhdekoukeroista ja nuorten elämästä somekanavien ja IRL-todellisuuden välisessä ristitulesta on kerrottu huumoria unohtamatta. Kaksi uusinta kirjaa, Ripley ja Asioita joista en tiennyt pitäväni käsittelevät osittain kirjailijan omaakin pelihistoriaa. Retropelit näkyvät hyvin Salaman kirjoissa, mutta hän kertoo saaneensa palautetta siitä, ettei Minecraft ole enää muodissa ja kirjaan olisi voinut laittaa jonkun muun pelin mukaan. Tämä huvitti kirjailijaa itseään ja yleisöä.

Minecraft on yksi harvoista konsolipeleistä, joita itsekin olen pelannut muutaman kerran. Eräällä ystävälläni riitti ja riittää edelleen, hermot opettaa minuakin pelaamaan ja välille pelastaa minua mm. vuorilta tai auttaa takaisin meidän kotikylään. 

Salama kertoi, että Ripleyä kirjoittaessa piti välillä tasapainoilla käytetyn kielen kanssa. Kirjassa yhdistyvät nuorisokieli, englanti ja pelislangi. Kirjailija halusi kirjojen olevan kaikille luettavissa ja sellaisia, että pysyy juonessa mukana. Ripleyn esilukijana toimi mm. Salaman oma tytär, joka oli kirjoitushetkellä vielä teini-ikäinen.

Ripleysta on tehty myös selkokirja, mikä saa paljon kiitosta niin kohderyhmältään kuin kirjavinkkareiltakin, sillä pelaamiseen liittyviä kirjoja julkaistaan vielä hyvin vähän varsinkin muiden kuin miesten kirjoittamana. Salama arveli, että pelaamiseen liittyviä kirjoja saattaa tulla paremmin siinä vaiheessa, kun sukupolvi vaihtuu. Mielikuva siitä, etteivär kirjailijat pelaisi videopelejä, elää vahvana. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa.

Asioita, joista en tiennyt pitäväni -kirja on hyvin vahvasti sateenkaareva ja se on palkittu vuoden 2024 The Queer Galassa vuoden kaunokirjana. Salama kertoi kirjan otsikoiden saaneen inspiraation Holly Bournen kirjasta Mikä kaikki voi mennä pieleen. Salaman kirjassa käsitellään pelaamisen lisäksi hyvin raskaitakin aiheita, mm. transfobiaa ja itsetuhoisuutta huumoria unohtamatta. Kirjailija kertoo huumorin olevan hänelle luontainen tapa käsitellä raskaitakin aiheita. Itsekin tunnistan ajatuksen ja monesti yritän käsitellä asioita huumorin kautta. 

   Toinen kirjan hahmoista on Bee, muunsukupuolinen, suosittu pelistriimaajavaikuttaja, joka tuntuu elävän jonkinlaisessa kuplassa eikä ole kohdannut toksisuutta juurikaan. Hänen ympärillään on paljon tukijoita kummallakin pelitilillä ja hänen kauttaan näkyy Ripleystä tutuksi tullut turvallinen pelikulttuuri. 

   Salama kertoo turvallisen pelikulttuurin olevan myös hänen oma kokemuksensa, jonka takia siitä kirjoittaminen tuli luonnostaan, vaikka pelimaailmasta nostetaan paljon toksistakin puolta. Hän sanoo itsekin pelaavansa mm. Codia ja muita ammuntapelejä, mutta pelaa niitä vain ystäviensä kanssa niin, ettei kuule ulkopuolisia pelaajia. 

Myös Salaman seuraava kirja, Sulamispiste, joka kertoo jääkiekosta, tulee olemaan sateenkaareva. 

Annukan kirjailijahaastattelun jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen paneelikeskustelu liittyen pelistriimaukseen eri alustoilla sekä triimauskulttuuriin. 

Keskustelijat oikealta vasemmalle:
Striimaaja, digitaalisen kulttuurin opiskelija ja peliharrastaja Jenni Suhonen (jiidamanda), Porin kaupungin nuorisotyöntekijä Anniina Korpi (Digianniina) ja TikTokista sekä Twitchistä tuttu Nopparotta. Keskustelun juonsi Sanna Prykäri.

Lähdin kesken paneelikeskustelun, jotta ehdin käydä kuvaamassa lasten- ja nuortenosastolla olleita aktiiviteetteja, mutta ehdin kuulla keskustelua siitä minkälaista striimaus on ja paljonko kukin käyttää siihen aikaa. Nopparotalla ja Anniinalla se oli harrastuksen lisäksi osa työtä, kun taas Jennille se oli enemmän harrastus. Kaikki kertoivat tekevänsä pelisisältöä about samoille alustoille, Twitchiin ja TikTokkiin muun muassa. Kukin sanoi TikTokin ilmapiirin olevan välillä haitallinen. Siellä pitää keskustelun ja pelaamisen lisäksi keskittyä välillä moderointiin, kun taas Twitchissa, joka on etupäässä pelaamiseen ja sen striimaukseen tehty alusta, pystyy keskittymään pelaamiseen paremmin ja siellä myös ilmapiiri on parempi. 

Lasten- ja nuortenosastolla oli mahdollisuus pelata Pokemon -korteilla.

Ympäri kirjastoa oli esillä erilaisia pelejä.
Hylly täynnä erilaisia lainattavia lautapelejä.

Retropeli -aiheinen näyttely oli esillä aikuistenosastolla.
Kuva: Porin kaupunginkirjasto

🌈 Lukemista lesboista: wlw-teemaisia kirjoja suomeksi

WLW eli naistenvälisistä suhteista kertova-kirjallisuus on enemmän kuin rakkautta – se on identiteetin rakentamista, peilien löytämistä, maailmojen avaamista. Silti suomeksi wlw-teemaisia teoksia löytää harmillisen vähän, ja etenkin sukupuolen moninaisuus jää helposti näkymättömiin.

Tässä muutamia kirjoja, jotka tarjoavat wlw-näkökulmia – niin rakkautta, kipua kuin kapinaa. Mukana on sekä suomalaisia alkuperäisteoksia että käännöksiä, fiktioita ja omaelämäkerrallisia teoksia.

---

💖 Kotimaista wlw-kirjallisuutta

📘 Elina Ahlback: Lapselliset (2006)
Moderni lesboromaani aikuisuudesta, äitiyshaaveista ja parisuhteista. Hieman unohdettu helmi, joka kuvaa monivaiheista lesbosuhdetta kaunistelematta.

📘 Salla Simukka: Viimeinen kevät (2023)
Realistinen nuorten aikuisten romaani, jossa kuvataan muun muassa tyttöjen välistä ihastusta, pelkoja ja sukupuolirooleista irrottautumista. Ei pelkästään wlw-tarina, mutta antaa tärkeän äänen.

📘 Heidi Airaksinen: Leikkiminen kielletty (2022)
Yhden kesän kuvaus, jossa kipinöi queer-romantiikkaa ja outoa kaipuuta. Nuoruuden etsintää ja kaipuuta toisen katseeseen.

📘 Laura Gustafsson: Huorasatu (2011)
Vaikka kyseessä ei ole perinteinen rakkaustarina, Huorasatu rikkoo heteronormatiivisia asetelmia, naiseuden ja seksuaalisuuden myyttejä. Tässä maailmassa moni nainen rakastaa toista.

📘 Silja Kejosen runot (esim. kokoelma Vihkilumen talo, 2017)
Runoja naisten välisestä kaipuusta ja yhteydestä. Herkkyyttä, kipua, kehoa ja huokauksia.

📘 Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (2017) Nuori Pinja löytää kesätöistä salaperäisen Virven, ja heidän välilleen kehittyy rakkaussuhde. Taikuus ja suomalainen mytologia sekoittuvat arkeen. Teemat: Itsenäistyminen, nuoren rakkaus, metsän väki.

📘 Siiri Enoranta: Surunhauras. lasinterävä Päähenkilön ja toisen tytön välinen rakkauskuvio on keskeinen. Enoranta käsittelee sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta herkästi.

📘 Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous Nuorten välinen rakkaus keskiössä, jossa myös sukupuolen moninaisuus on läsnä. Teemat: Rakkaus, identiteetti, kasvaminen.

📘 Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras (ja koko trilogia) Ensimmäisessä osassa suhde ei vielä näy, mutta myöhemmissä osissa yksi tärkeä hahmo on wlw-hahmo ja hänellä on merkityksellinen rakkaustarina. Tyyliltään vetävä, sekoittaa historiaa ja kevyttä steampunkia.

---

🌍 Käännettyä rakkautta

📘 Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta (Like, 2007 / alk. Drömfakulteten)
Monitasoinen, feministinen ja queer-näkökulmainen romaani Valerie Solanasista. Ei suoraan rakkaustarina, mutta täynnä lesboutta, yhteiskuntakritiikkiä ja vimmaa.

📘 Emma Cline: Tytöt (Otava, 2016)
Vaikka ei varsinainen wlw-kirja, tyttöjen välinen intensiivinen kiintymys ja vallankäyttö saa queer-sävyt. Pohdiskelee sukupuolta, halua ja manipulointia.

📘 Jeanette Wintersonin teokset (esim. Ei appelsiineja vaan appelsiineja, Intohimo, Majakanvartija)
Wintersonin tuotanto on täynnä lesboutta, fluidia sukupuolta, myyttejä ja rakkautta, joka ei taivu normeihin. Suomessa on käännetty useita hänen kirjojaan, valitse mikä tahansa – et pety.

📘 Maggie Nelson: Argonautit (S&S, 2018)
Esseistinen omaelämäkerrallinen teos, jossa rakkaus transmaskuliiniseen kumppaniin punoutuu äitiyteen, kehoon ja identiteettiin. Kiehtova, monimuotoinen ja älyllisesti hurmaava.

---

👁️‍🗨️ Entä sukupuolen moninaisuus?

Usein wlw-teoksia markkinoidaan "lesboromaaneina", mutta todellisuudessa henkilöiden sukupuolisuus voi olla paljon laajempaa kuin pelkkä "nainen rakastaa naista". Erityisen arvokkaita ovat teokset, joissa hahmot ovat ei-binäärisiä, muunsukupuolisia tai muuten sukupuolinormeja haastavia.

Esimerkiksi:

📘 Maggie Nelsonin Argonautit – kuvaa suhdetta, jossa kumpikaan osapuoli ei täysin istu binäärin muottiin.
📘 Monet fanifiktiot, zinet ja pienjulkaisut – löytyvät usein sateenkaaritapahtumista, Queer Zine Fest -tyyppisistä tapahtumista tai Instagramin kautta.

---

💬 Miksi nämä kirjat ovat tärkeitä?

Siksi, että kieli luo todellisuutta.
Siksi, että lesboja, bi+ naisia ja muunsukupuolisia wlw-ihmisiä ei usein esitetä kirjallisuudessa muuten kuin kärsimyksen, fetisoinnin tai katoamisen kautta. Sateenkaarevat hahmot ovat usein myös vain sivuhahmoja. Siksi tarvitaan kirjoja, joissa meidän sateenkaarevienkin ääni kuuluu.
Siksi, että tarvitsemme kirjoja, joissa me rakastamme, riitelemme, vanhenemme ja voimme elää.

Jos haluat lisätä listaan omia suosikkejasi tai vinkkejä esimerkiksi pienkustantamoiden julkaisuista, laita kommenttia! 📚💗

📚 Mihin hävisi lukemisen ilo?

 

Lukutaito, kiire ja kapinalliset tarinat

Lukutaito ei katoa yhdessä yössä. Se murenee hiljaa. Sanasto kapenee, keskittymiskyky hapertuu, kirjat jäävät avaamatta. Suomessa lukutaidon heikkenemisestä on puhuttu vuosia, mutta syyt ja seuraukset eivät ole vain yksilöllisiä – ne ovat yhteiskunnallisia.

💥 Miksi lukutaito heikkenee?

Monet tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että erityisesti nuorten lukutaito on laskussa. Mutta ei tämä ole vain nuorten ongelma. Myös aikuiset lukevat vähemmän kuin ennen – ja lukeminen on yhä harvemmalle päivittäinen tapa.

Syy ei ole yksilöissä vaan rakenteissa:

• 📱 Digitaalinen kulttuuri: Pirstaleinen selailu ja somevirrat haastavat keskittymistä. Aivot tottuvat nopeaan ärsykkeeseen, eivätkä pitkät tekstit enää maistu.

• 💸 Kapitalistinen tehokkuusajattelu: Lukeminen vie aikaa – eikä tuota rahaa. Jos ei ole suoraan hyödynnettävissä työelämässä, sitä ei usein arvosteta.

• 😵‍💫 Stressi ja uupumus: Kiireyhteiskunnassa moni on liian väsynyt keskittyäkseen romaaniin tai esseeseen.

• 🏫 Koulutuksen muutokset: Pisa-tulokset laskevat, eikä koulujärjestelmä ehdi aina innostaa lukemaan – pikemminkin vaatii suorittamaan.

🔻 Miksi tällä on väliä?

Lukutaito ei ole vain tekninen taito – se on väline ymmärtää maailmaa. Kun kieli kapenee, myös ajattelu kaventuu. Lukeminen lisää empatiaa, antaa välineitä vastarintaan, kasvattaa kriittisyyttä ja auttaa tunnistamaan vallan rakenteita.

Heikentynyt lukutaito johtaa helposti myös:

• syrjäytymiseen tiedosta ja kulttuurista

• vaikuttamismahdollisuuksien kaventumiseen

• itsetunnon ja toimijuuden tunteen heikkenemiseen

Toisin sanoen: lukemattomuus ei ole vain yksilön valinta, vaan yhteiskunnallinen kysymys, jolla on luokkataustaiset ja rakenteelliset juurensa.

---

🧠 Somelukutaito ja kriittinen lukeminen – selviytymistaitoja digiajassa

Nykyisessä informaatiotulvassa kriittinen lukutaito on elintärkeä. Kyse ei ole vain siitä, osaako lukea, vaan siitä, ymmärtääkö mitä lukee – ja miksi se on kirjoitettu.

Sosiaalinen media on täynnä viestejä, jotka on suunniteltu herättämään tunteita, ohjaamaan käyttäytymistä tai myymään ideologiaa (tai tuotteita). Erityisesti algoritmien kuratoimassa maailmassa lukutaito ei riitä, jos ei ole myös kykyä analysoida sisältöjä.

🔍 Somelukutaito tarkoittaa mm.:

• Lähteiden tunnistamista ja arviointia

• Tiedon ja mielipiteen erottamista

• Kieli- ja kuvavalintojen kriittistä tarkastelua

• Tietoisuutta siitä, miten valta ja ideologia näkyvät digiviestinnässä

🌐 Ilman kriittistä lukutaitoa some ruokkii valeuutisia, vihapuhetta ja ääriajattelua. Kun some on monelle nuorelle tärkein lukemisen ja kirjoittamisen ympäristö, ei voida enää puhua "oikeasta" ja "väärästä" lukemisesta. On opeteltava lukemaan somea kuin runoutta ja uutisia kuin mainoksia – eli herkillä aisteilla ja analyyttisellä otteella.

🎓 Tämä on myös koulutuspoliittinen kysymys. Kriittinen media- ja somelukutaito kuuluu kouluun, nuorisotyöhön ja kansansivistykseen. Se on osa demokratiaa ja vastalääke informaatiosodalle.

---

✊ Miten vastustaa lukemattomuuden kulttuuria?

Meidän ei tarvitse tyytyä tähän. On tapoja kapinoida lukemisen puolesta – tehdä lukemisesta taas ilon, vallan ja yhteyden väline.

🔸 Alenna kynnystä: Zinet, lyhytproosa, sarjakuvat ja äänikirjat ovat täysipainoisia lukemisen muotoja. Kaikki lukeminen on oikeaa lukemista.

🔸 Luo tilaa ja yhteisöjä: Lukupiirit, kirjastotapaamiset, sosiaalisen median lukuhaasteet ja yhteisölliset keskustelut herättävät lukuintoa.

🔸 Tee lukemisesta poliittista: Lukeminen voi olla vastarintaa. Marginaalien tarinat, queer-ääni, työväen runous – ne ravistelevat järjestelmää.

🔸 Kerro miksi luet: Lukemisen ei tarvitse olla hiljaista. Kun jaamme mitä luemme ja miksi, teemme lukemisesta näkyvää.

🔸 Kriittinen media- ja kielitaito kouluun: Lukemisen motivaatio kasvaa, kun se liitetään identiteettiin, yhteiskuntaan ja elämään – ei pelkkään pistemäärään.

---

❤️ Lukeminen on enemmän kuin harrastus

Se on mahdollisuus hidastaa, ajatella itse, löytää toivoa, ärsyyntyä ja oivaltaa. Se on hiljainen, mutta voimakas keino olla olemassa tässä maailmassa omilla ehdoillaan.

Lukutaito on kaikkien oikeus. Lukeminen on vallankäyttöä. Mikä oli viimeisin kirja, joka sai sinut muuttamaan jotain itsessäsi – tai maailmassa?

Uusia tuulia

 

Päätin aloittaa blogin uudestaan, mutten halunnut poistaa vanhoja juttuja, joten palautin ne luonnoksiin. Halusin aloittaa kirjablogin uudestaan vuosien hiljaiselon jälkeen, koska nyt tuntuu, että energiaa ja mielenkiintoa kirjoittamiseen on taas eri tavalla. 

En ole täysin pitänyt hiljaiseloa näiden vuosien aikana - olen esimerkiksi päivittänyt instagramia, viime aikoina uudella innolla, kun en enää pidä osaa itsestäni piilossa. En ole koskaan varsinaisesti salannut sitä, että kuulun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, mutten ole myöskään uskaltanut olla siitä aiemmin niin avoin kuin nyt. Olen tehnyt vuoden aktivismia nimenomaan queer-näkökulma edellä, joten tuntui aika luontevalta tuoda se osa itsestä avoimesti myös kirjainstan puolelle. Lisäksi laajensin aktivismini myös kirjatilini puolelle. Luultavasti myös täällä tulee olemaan pidempiä kirjoituksia ja kannanottoja asioihin aina, kun näen jotain, mistä haluan kirjoittaa pidemmin. Blogin pääpaino tulee olemaan jatkossakin kirjallisuus ja kulttuuri.

Vähän jännittää itseäkin, mitä tästä tulee ja miten jaksan blogia päivittää. En aio ottaa siitä paineita - päivitän, kun siltä tuntuu. Kiitos, kun olet jaksanut pysyä matkassani mukana hiljaiseloni ajan! 

Kirjailijahaastattelu: Jyri Paretskoi

*Haastattelu sisältää pieniä paljastuksia

Kirjailijahaastattelu -sarja jatkuu ja tällä kertaa vuorossa on 39-vuotias Iisalmelainen upea nuorille kirjoittava kirjailija Jyri Paretskoi, joka käsittelee kirjoissaan niiden keveydestä huolimatta painaviakin aiheita, mm. kiusaamista. Arvostan tätä suuresti, koska monet vakavammat asiat ovat edelleen Suomessa jopa hiukan tabumaisia. Ihmisten pitäisi uskaltaa puhua asioista enemmän ja avoimemmin eikä kasata taakkaa pikku hiljaa sisälleen ja odottaa, että kaikki vain räjähtää ulos ja hajottaa sinut hetkeksi palasiksi. 

Paretskoi ei pidä luokittelua ja lokerointia hyvänä asiana edes kirjamaailmassa. Hänen kirjoillaan on hyvin monenlaisia lukijoita, ja kaikista kirjailija on kiitollinen ja iloinen. Jos hänen kirjojaan kovin tarkkaan aletaan luokitella nimenomaan pojille suunnatuiksi, se saattaisi sulkea jonkun potentiaalisen lukijan ulkopuolelle, ja se olisi harmi, koska on hyvä asia, että ihmiset tarttuvat erilaisiin kirjoihin, tekevät niistä sitten itse omat johtopäätöksensä ja joko tykkäävät tai ovat tykkäämättä.
   Paretskoi on kuullut, että hänen kirjansa ovat onnistuneet houkuttelemaan lukemisen pariin erityisesti myös niitä, jotka yleensä eivät ole kovin innostuneita kirjojen lukemisesta. Usein he ovat poikia.

''Myönnän kuitenkin, että ensimmäistä käsikirjoitusta työstäessäni ajattelin, että kirjoitan kirjaa pojille. Ajatus johtui ehkä siitä, että aloin kirjoittaa sellaista tekstiä, jota olisin itse halunnut nuorena lukea.''

Kirjailija vinkkaa, että omia ennakkoluulojaan ja luutuneita käsityksiään on hyvä purkaa ja että kirjoittaminen ja lukeminen toimivat molemmat hyvänä apuna prosessissa. Hän on itsekin purkanut omia ennakkoluulojaan kirjoittaessaan kirjojaan. Kaikki eivät tykkää samanlaisista asioista, ja turhia yleistyksiä kannattaa välttää, ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä täysin samalaista lukijakuntaa, on yksilöitä, jotka vain sattuvat pitämään juuri hänen kirjoistaan.
   Paretskoi sanoo olevansa kuitenkin hyvin, hyvin iloinen siitä, että on saanut kirjoillaan paljon myös poikia lukemisen pariin, sillä tutkitusti meillä on Suomessa paljon poikia, jotka lukevat vähän, vaikka hyötyisivät siitä paljon. 

''Kirjoissani on uskoakseni hyviä samastumiskohteita monenlaisille lukijoille, ja kirjojani voi myös lukea hyvin monella eri tapaa, ihan pintapuolisesti tai sitten vähän syvempiäkin tasoja tavoittaen.''

Jyrin K15-sarjasta on tällä hetkellä ilmestynyt kolme osaa (kun laitoin kysymykset eteenpäin, oli kaksi), kysyin onko sarjalle luvassa vielä jatkoa. Jyri paljastaa, että kyllä on. Alun alkaen neliosaiseksi kaavailtua sarjaa päätettiin laajentaa hyvän vastaanoton myötä jopa kuusiosaiseksi asti! Sarjan kolmas osa, K15 Vahinkoja, ilmestyi juuri helmikuussa 2019. K15 -sarjan faneilla on siis luvassa vielä monta hauskaa hetkeä Ronin, Nikon ja Saran seurassa.

Paretskoi käsittelee sarjan ensimmäisessä osassa, K15, mm. kiusaamista. Kysyin oliko aiheesta vaikea kirjoittaa, koska tiedän itse, millaista on olla kiusattu. Kirjailija vastasi, että kiusaaminen on niin viheliäinen asia, että siitä on toisaalta hyvin vaikea, mutta myös hyvin tärkeä kirjoittaa. Jos hän saa kirjoillaan yhdenkin lukijan ajattelemaan omia tekojaan ja lopettamaan kiusaamisen tai puuttumaan siihen, jos sellaista näkee, tai vaikkapa tuomaan vähän lohtua ja toivoa kiusatulle, hän kokee olevansa onnistunut varsin hyvin. Hän uskoo, että K15 -sarja tarjoaa ronskin huumorin ohella myös hyviä välineitä avata keskustelua ja käsitellä kiusaamista ja siihen liittyviä ilmiöitä nuorten kanssa, esimerkiksi koulussa äidinkielen tunneilla.

Kysyn kaikilta haastateltavilta kirjailijoilta muutaman saman kysymyksen. Yksi niistä on, olisiko kirjailija itse keksimiensä hahmojen ystävä jos olisi heidän kanssaan samanikäinen. Paretskoi vastasi näin:
''Todennäköisesti kyllä. Luulen, että kaikissa kirjoittamissani hahmoissa on ripaus minua ja siten väistämättä myös jonkinlaisia ajatuksia siitä, millaisen ystäväporukan kanssa itse mieluiten olisin nuorena hengaillut.''

Roni on hahmona välillä ehkä liiankin suora ja rehellinen. Omasta mielestäni se on kuitenkin vain hyvä asia, koska Roni suhtautuu sen ansiosta moneen asiaan melko ennakkoluulottomasti kuten itsekin pyrin tekemään. Kysyin, onko Paretskoi saanut hahmostaan palautetta ja kirjailija vastasi, että on kyllä saanut siitä palautetta. Hyvin usein on sanottu, että miltei joka koulussa, jos ei ihan jokaisessa luokassakin, on yksi ''Roni'', vähän erilainen, mutta omalla tavallaan todella sympaattinen ja rakastettava hahmo. Jotkut opettajat ovat jopa ''diagnosoineet'' Ronin käyttäytymiseen mahdollisesti vaikuttavista asioista ja kieltämättä osuneet hyvin yksiin sen kanssa, mitä kirjailija itse on hänestä ajatellut hahmoa suunnitellessaan.
   Ronin tapa sanoa asioita hyvin suoraan ja avoimesti johtaa usein kiusallisiin tai noloihinkin tilanteisiin, mutta toisaalta se kertoo ehkä paljon enemmän ympäröivästä maailmasta ja siitä, kuinka usein suhtaudumme tiettyihin asioihin, peittelemme tai nolostelemme asioista puhumista tai sitten jopa pidämme niitä suorastaan tabuina.

''Joskus on hyvä vähän ravistella ja herättää keskustelua,
ja Ronilta se onnistuu ihan luonnostaan.''

Roni pohtii yhdessä ystäviensä Saran ja Nikon kanssa mm. kuka hänen isänsä on, joten minua kiinnosti, selviääkö asia hänelle ja hänen isälleen. Paretskoi paljastaa, että Ronin isän henkilöllisyys paljastuu Ronille sarjan edetessä ja samoin myös isä saa kuulla olevansa Ronin isä. Siinä onkin melkoinen soppa kasassa, paljon puhumattomuutta ja salaisuuksia. (Jotenkin minusta tuntuu, että näitä asioita on monessa suomalaisperheessä isän ja pojan välillä muutenkin, koska pojat ja miehet ovat hiukan huonompia puhumaan tunteistaan kuin moni nainen tai tyttö.) Kirjailija kertoo, että oli aika mielenkiintoista miettiä, kuinka vastaava tilanne olisi ratkennut tosielämässä.

Paretskoin mukaan K15 -sarja oli tilaustyö Otavalta. Häneltä toivottiin hauskaa ja nopealukuista sarjaa, joka saisi houkuteltua lukemisen pariin niitäkin, jotka eivät yleensä lue kovin paljon. Suunnitelmat alkoivat rakentua Ronin hahmon ympärille, niin että ensin hän mietti, millainen tyyppi Roni olisi, ja sitten alkoi ideoida, millaisiin tilanteisiin hahmo voisi joutua ja millaisia ihmisiä hänellä olisi ympärillään.
   Koska kirjoitan paljon itsekin tavoitteenani joskus julkaista kirja, minua kiinnostaa, mikä erilaisia kirjailijoita inspiroi kirjoittamaan, koska henkilökohtaisesti koen kirjoittamisen olevan välillä erittäinkin haasteellista.
   Jyri vastasi tähän, että on aina tykännyt kirjoittamisesta, se vain tuntuu olevan hänelle sopiva ilmaisukeino. Hänen saamansa palaute on ehdottomasti tärkeimpiä inspiraation lähteitä, sillä hän saa usein palautteita lukiessaan tuntea tekevänsä tärkeää työtä, jolla on tosiaankin merkitystä. Luultavasti tänäänkin joku jossain lukee hänen kirjoittamaansa kirjaa. Jotkut sanovat kirjoittavansa itselleen ja itsensä vuoksi. Paretskoi sen sijaan sanoo kirjoittavansa lukijoittensa vuoksi - ja heidän ansiostaan. 

''Positiivinen palaute auttaa jaksamaan ja kirjoittamaan aina vain lisää, vaikka välillä vähän väsyttäisikin. Ehkä tärkeintä tosiaan on ajatus siitä, että minulla on lukijoita, joiden mielissä kirjani henkilöt ja tapahtumat heräävät kerta toisensa jälkeen eloon. Se on itse asiassa aika hurjaa.''

Hahmoistaan kirjailija sanoo, että jotkin niistä ovat saaneet hieman innoitusta todellisista ihmisistä, mutta ovat sinänsä täysin Paretskoin oman mielikuvituksen tuotetta. Esimerkiksi Shell's Angels -kirjasarjan autonasentaja Kartsan esikuvana on toiminut hänen siskonsa mies, mutta kirjassa hän kuitenkin on fiktiivinen hahmo eikä yksi yhteen sama tyyppi kuin todellinen esikuvansa.
   K15 -sarjassa tullaan jatkossakin käsittelemään vakavampia aiheita. Oikeastaan kaikissa Paretskoin kirjoissa on mukana jokin pintatason kohellusta syvällisempi ja vakavampi teema, jota kuitenkin usein käsitellään näennäisen kepeästi ja yleensä huumorin avulla. Hänen Shell's Angels -sarjastaan löytyy tosi isoja teemoja vaikeistakin asioista, samoin K15 -sarjassa tullaan käsittelemään myös vakavia aiheita.

Kiusaamiseen puuttumisessa yksi tärkeä tekijä Paretskoin mielestä on myötätunto toisia kohtaan. Sitä pitäisi kehittää (esimerkiksi lukemalla ja keskustelemalla lasten ja nuorten kanssa kiusaamisesta ja sen seurauksista). Kaikilla pitäisi olla kirkkaana mielessään, että kiusaaminen on todella noloa ja tuomittavaa, eikä siinä ole mitään hauskaa tai hyvää. Usein yksittäisten ihmisten rohkeus ja hyvyys kasvavat laajemmaksi ilmiöksi, ja kun tarpeeksi moni vastustaa kiusaajia, sillä on vaikutusta. Ketään ei pitäisi jättää yksin. Jokaisen pitäisi vain ymmärtää, että jokainen voi vaikuttaa ja tehdä jotain, edes jotenkin, edes vähän, sillä pienelläkin teolla on suuri merkitys.

Lempikirjaa kysyttäessä kirjailija kertoo pitävänsä erityisesti Kari Hotakaisen kirjoista.

Lukijoitaan kirjailija haluaa kiittää siitä, että he lukevat hänen kirjojaan, sillä ilman teitä niitä ei olisi - eikä ilman teitä olisi kirjailija Jyri Paretskoitakaan.

Ilmastoahdistus ja kirjat

Pixabay

Kiinnostuin viime vuoden aikana ekologisuudesta, zero waste -elämäntavasta ja sen myötä kestävästä kehityksestä ja veganismista. Miettiessäni koulussa huonosti nukutun yön jälkeen asioita, tajusin, että jokainen ostos, jonka netistä käsin teen, on jälleen uusi rasite Maapallolle, sillä me olemme vastuussa aiempien sukupolvien töpeksimisistä ja joudumme kantamaan sen seuraukset ellei muutoksia saada aikaan. Syvästi kirjoja rakastavana ihmisenä haluan omistaa yleensä ne kirjat, joita luen, koska rajallinen laina-aika tai kuukausittain laskutettava suoratoistopalvelu kuten esimerkiksi Storytel eivät ole oman lompakkoni juttuja. Taloudellisesti kannattavinta olisi tottakai käyttää kirjaston palveluita mahdollisimman paljon. Ja myös ilmaston kannalta.

Pixabay

Tilaan kirjoja nykyään aika vähän netissä, koska pyrin käymään ihan kivijalkaliikkeistä ostamassa sen, mitä haluan. Mikäli kirjaa ei kuitenkaan kirjakaupasta ole saatavilla eikä sitä saa sinne tilattua, on pakko kääntyä internetin ihmeellisten syövereiden puoleen. Omaa ilmastoahdistustani helpottaa se seikka, että en lue millään muulla kielellä kuin suomeksi, joten minun ei tarvitse käyttää englanninkielisiä sivustoja ja tilata luettavia kirjoja esimerkiksi Briteistä asti.

Eräs suuri heikkouteni ovat hienot kirjanmerkit, vaikka kirjanmerkiksi kelpaa hätätapauksessa esimerkiksi kauppakuittikin. Jotenkin on silti kiva, jos kirjanmerkki on myös kivannäköinen. Se omalla tavallaan kannustaa jatkamaan lukemista vielä pidemmälle varsinkin jos on ennen lukuhetkeä sulkenut puhelimen ja muut häiriötekijät, mikä on aika harvinaista jos minusta on kyse. Tykkään kerätä erilaisia kirjanmerkkejä ja tilaan niitä toisinaan netistä. Joskus saatan ottaa kirjanmerkin kirjakaupassa käydessäni tai tapahtumissa vieraillessa mikäli niitä on tarjolla. Kirjanmerkit ovat minulle vähän kuin muumimukeja - niitä ei koskaan ole liikaa!

Pixabay

Minua huolestuttaa ilmastoasioista puhuttaessa erityisesti se, että nuoret ovat tajunneet jo, millainen vaikutus meidän valinnoillamme on Maan tulevaisuuteen. Moni aikuinen ei ole tajunnut sitä tähänkään mennessä ja pitää täten ilmastonmuutosta täytenä huuhaa -juttuna. Niinkuin nyt kukaan olisi sitä keksinyt! Se on oikea, todellinen ja iso ongelma. Ja siihen voi jokainen omilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttaa. Mikäli olet vanhempi, jonka nuori on kiinnostunut näistä asioista, kuuntele nuortasi enemmän ja toimi hänen ehdotustensa mukaan. Lajittele, suosi kivijalkaliikkeitä, käytä muovipillien sijaan esimerkiksi metallisia pillejä, osta kestohevi -pusseja ja käytä niitä muovipussien sijaan kauppareissuillasi, kanna aina kangaskassia ja juomapulloa mukanasi, tilaa mahdollisimman vähän netistä tuotteita, käytä kestotuotteita ja ennen kaikkea tutustu asioihin. Sinä voit vaikuttaa. Mitä pikemmin aloitat, sen parempi. Pienistä teoista syntyvät isot vaikutukset. Yhdessä me voimme vaikuttaa siihen, onko maailmamme elinkelpoinen tulevaisuudessakin.

Monet vähättelevät ilmastonmuutosta sanomalla ''Miksi meidän pitäisi mitään tehdä. kun muut maat kuitenkin saastuttaaa enemmän?'' Ihan tiedoksi, että Suomi on teollisuusmaa ja myös meidän kuuluu kantaa kortemme kekoon. Lisäksi omasta mielestäni tämä maa ja sen kansalaiset ovat hyvässä asemassa toimiakseen esimerkkinä muille. Vähättely ei auta ketään. Se vain pahentaa asioista.

Itse aion todellakin tänä vuonna muuttaa oman elämäni ja kyseenalaistaa joitakin opittuja tapoja toimia ja elää ja opetella uusia, sillä pienilläkin muutoksilla on vaikutusta omaan hyvinvointiin, mikä ei enää nykyään ole itsestäänselvyys kulttuurissa, jossa kiirettä ja toimeliaisuutta arvostetaan jopa liiaksi eikä ihmiset osaa enää rauhoittua ja vain olla, koska kokoajan on kiire ja kaikkialta tulvii kokoajan uutta informaatiota ja tarjouksia. Kulutuskeskeisyys on asia, jonka toivon muuttuvan tulevaisuudessa, koska monet hukkuvat tavaramäärään, joka kotoa löytyy ja se stressaa. Se aiheuttaa pahimmillaan jopa ahdistusta. 

Kirjailijahaastattelu: Marjut Brunila

Vuoden 2019 ensimmäisen kirjailijahaastattelun pääosassa on Turun Littoisissa asuva 55-vuotias Marjut Brunila, jonka esikoisteos Immu ja torninvartijat, julkaistiin viime keväänä. Immun tarina jatkuu vapun kynnyksellä, kun kirjailijan toinen teos, Immu ja Salattu saari ilmestyy. Itse lisäsin kirjan välittömästi lukulistalleni, kun näin sen Myllylahden uudessa kirjakatalogissa, sillä ihastuin niin rohkeaan ja ennakkoluulottomaan Ilmariin ja tämän kavereihin.

Marjut kertoo, että idea Immun tarinaan lähti luultavasti ihan hänen työnsä kautta. Hän on tehnyt töitä yli kaksikymmentä vuotta alakoululaisten kanssa ollessan opettajana ja sieltä on kirjailijan omien sanojen mukaan tarttunut ideoita. Myös hänen asuinpaikkanaan toimiva Littoisten Verkatehtaan miljöö toimi innoittajana kummitustytön tarinalle, jossa on lisäksi lasten salaseuran seikkailuja roistojen jäljillä.
   Brunilalla on aina ollut sisäinen palo kirjoittaa. Hän kirjoitti ensimmäisen pitkän tarinansa ollessaan 9-vuotias. Lukion äidinkielenopettajana toiminut äiti kannusti tytärtään kirjoittamaan jo kouluaikana. Ylioppilaaksi päästyään Brunila suunnitteli toimittajan työtä, mutta elämä vei eri suuntaan eikä se työ toteutunut.
   Brunila kertoo, että esikoisteoksen julkaisu tuntui pelottavalta. Muut hehkuttivat hänen kirjaansa jo ennen sen ulostuloa, mutta kirjailija itse rauhoittui vasta saatuaan kirjansa uunituoreena käsiinsä ja luettuaan sen läpi. Sen jälkeen oli jo selvillä, että Ilmarin tarina saa jatkoa. Kirjailijalla on mielessään jo monta Immua ja hän toivoo, että kustantajakin pitäisi hänen ideoistaan jatkossakin ja että Immun tarinoita luetaan ahkerasti.
   Toisen osan julkaisun suhteen Brunilan fiilikset ovat melko samanlaiset kuin esikoisenkin aikoihin. Se tuntuu mahtavalta!

Brunila kertoo kirjoittaneensa jännärin, koska luki itse alakouluikäisenä jännityskirjallisuutta. Myös hänen leikkimänsä pihaleikit olivat vakoilua ja salapoliisijuttuja. ''Minulla oli serkkuni kanssa oikein etsivätoimisto!'' Brunila naurahtaa. Pihakavereiden kanssa tuli leikittyä myös jänniä pihaleikkejä, niihin kuului mm. uusimman Aku Ankan Mikin ja Hessun seikkailut. 

''Toimiessani opettajana huomasin, että pojat kaipasivat lukemista, joka olisi tarpeeksi toiminnallista ja nopeasti etenevää. Jännäri ja siihen ympätty kummitustarina tuntui oikealta vaihtoehdolta.''

Kiinnitin Immun tarinaa lukiessani huomiota erityisesti siihen, että Immun perheessä eivät asiat ole aina hyvin, mikä tietysti on normaalia, olemmehan me kaikki vain ihmisiä. Immu on hyvin moniulotteinen ja mielenkiintoinen hahmo, mutta Immuakin enemmän kiinnitin huomiota pojan isään, joka kohtelee poikaansa välillä tosi huonosti. Kirjailija itse kommentoi asiaa näin:

''Immun isä on todellakin välillä ilkeä pojalleen. Hän on itse urheillullinen mies ja penkkiurheilija, näin olen ajatellut. Häntä harmittaa, kun Immu vain lukee, eikä hän harrasta urheilulajeja. Isä on varmasti myös surullinen siitä, ettei Immulla ole uudessa koulussa oikein kavereita, joita toisi kotiin mukanaan. Isää painaa myös osa-aikainen työttömyys ja hän purkaa turhautumistaan Immuun. Isän käytöshän muuttuu kirjan edetessä, kun Immu tuo kotiin uusia kavereitaan. Kirjassa Immu ja Salattu saari isän ja pojan välit ovat jo hyvät.''

Kysyin tottakai myös minua kiehtovasta ja helposti samaistuttavissa olleesta Ilmarista, joka on sarjassaan päähenkilö. Poika vaikuttaa ihmiseltä, jonka ei ole helppoa saada uusia ystäviä, mutta silti hyvin rohkealta ja ennakkoluulottomalta. Samaistuin Immuun myös niiltä osin, että poika rakastaa lukemista ja tekisi sitä mielellään paljon enemmänkin jos se olisi mahdollista. Minua kiinnosti, mistä idea hahmoon oli saanut alkunsa. Brunila kertoo, että Immu on saanut vaikutteita kirjailijan omista koulukokemuksista. Immun luokan pojat ovat kovia potkimaan palloa, ja Immu ei ole kiinnostunut siitä eikä ole siinä hyvä. Opettajana ollessaan Brunila ratkaisi tällaisia ongelmia oppilaitten kanssa niin, että esimerkiksi joku, joka ei ollut nopea juoksija ja taitava pallon käsittelijä, ryhtyi tuomariksi.

''Jos lapsi on jollain lailla erilainen, häntä helposti kiusataan. Pienikin erilaisuus riittää. Moni joukosta syrjäytetty/syrjäytynyt lapsi on ennakkoluuloton ja omalla tavallaan rohkea. Se on ainoa tapa pärjätä.''

Tarinan henkilöiden mukana seikkailee myös koira nimeltä Ritva. Se on yleensä aina hiljainen, ei hauku eikä juurikaan murise. Tähän Brunila vinkkaa syyn selviävän paremmin sarjan seuraavassa osassa, jossa myös koiran omistajan, Nikon, tarina selkeytyy. Pojan Ritva-äiti kuoli ja isä sairastui siitä. Nikon kummitäti - äidin sisko - antoi koiran pojalle. Nikon isä ei kestänyt koiran haukuntaa, ja toimi niin, että sekä poika, että koira ymmärsivät tilanteen. Isän käytöksen vuoksi Niko myös huostaanotettiin.

Immun omat vanhemmat riitelevät paljon, usein riitoihin on syynä isän huono käytös poikaansa kohtaan, sillä äiti ei suvaitse sitä, kuinka isä poikaansa kohtelee. Toisaalta tiukassa taloudellisessa tilanteessa, jossa perhe on isän lomautuksien vuoksi, isä yrittää valvoa äidin rahankäyttöä. Uskon myös, että isä on vähän mustasukkainen Immun ja äidin läheisestä suhteesta. Nimi Immukin on äidin keksimä. Pojan oikea nimihän on Ilmari. Kellään kirjan hahmoista ei ole varsinaisesti esikuvia oikeassa elämässä, esimerkiksi Immu on monen persoonan yhdistelmä kuten Lotta, Lukas ja Nikokin.

''Jatkan lapsille ja nuorille kirjoittamista aivan varmasti. Haluaisin kirjoittaa myös yläkoululaisille, mutta aika ei ole vielä kypsä siihen.''

Lukijoilleen kirjailija haluaa sanoa kannustukseksi: ''Toivon, että erilaisuus ei olisi niin pelottavaa ja ristiriitoja aiheuttavaa. Alakoululaiset ovat kuitenkin vielä siinä elämän vaiheessa, jolloin erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Toivoisin, että aikuiset auttaisivat lapsia ymmärtämään, että meistä jokainen on erilainen omalla tavallaan.'' Hän myös lukijoitaan viettämään enemmän aikaa ulkona mielikuvitusleikkeihin uppoutuen ja kavereiden kanssa aikaa viettäen ilman puhelinta ja muita ärsykkeitä, jotka vievät huomion pois siitä, mitä ympärillä tapahtuu.