Lukijan roolissa: Lukuviikon huipennus: Retropelipäivä Porin pääkirjastossa

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista lukuviikkoa. Lukuviikon aikana Suomalainen Kirjakauppa järjesti ison Seis lukupuutto -mielenosoituksen Helsingissä Eduskuntatalon portailla. Porissa lukuviikko huipentui lauantaina pidettyyn Retropeli -tapahtumaan pääkirjastossa. Kävin itsekin tapahtumassa piipahtamassa. Tapahtuma piti sisällään mahdollisuuden mm. ostaa pelejä ja muita tuotteita, etsiä kadonneita hirviöitä kirjastosta, kokeilla erilaisia pelejä, kuunnella kiinnostavia paneelikeskusteluja, pelata pokemon -korteilla ja paljon muuta.

Oma alkuperäinen syyni lähteä tapahtumaan oli Annukka Salaman kirjailijavierailu. Tutustuin Annukan kirjoihin Faunoidit -sarjan kautta viime vuonna ja olen sittemmin lukenut Ripleyn sekä Asioita, joista en tiennyt pitäväni. Näistä ainakin jälkimmäinen pitää sisällään sateenkaarevia hahmoja. Tykkään nykyään lukea ja kuunnella paljon queer-teemaisia kirjoja ja podcasteja ja kulutan jonkin verran myös muuta queer-kulttuuria. Kesän aikana esimerkiksi menen ystäväni kanssa Drag-keikalle Helsinkiin ja totta kai myös ainakin Porin ja Helsingin Prideihin,

Menin kirjastoon tuntia ennen Annukan haastattelua ja ehdin kuulla ainakin suurimman osan paneelikeskustelusta, jossa aiheena oli Japanilaiset roolipelit. Itselle videopelit ylipäätään ei ole kovin tuttua aluetta, joten oli mielenkiintoista kuunnella, kun puhuttiin peleistä. Monesti olen itse miettinyt pelaamista, mutta oma pelihistoriani rajoittuu lähinnä Simsiin ja Nintendo Wii -peleihin. Lapsena pelasin Sims -pelien lisäksi mm. Hugo- ja Muumi-pelejä PC:llä.

Roolipeleistä olivat keskustelemassa, vasemmalta oikealle: peliharrastaja ja queertaiteilija Nova, entinen Porin kirjaston palvelujohtaja, peli- ja japaniharrastaja Siina Vieri sekä kirjailija ja peliharrastaja Hanna-Riikka Kuisma. Keskustelua juonsi kirjastonhoitaja Tuomas Kumpula,
joka on kruunannut itsensä kirjaston pelikuninkaaksi.

Panelistit kävivät läpi muun muassa pelikokemuksiaan, lempipelejään, suosikkihahmojaan ja mahdollisia pelihahmoihastuksia. Lisäksi he mainitsivat muutaman vinkin, mistä kannattaa aloittaa pelaaminen. Koska en itse tunne pelimaailmaa hirveästi olisi pitänyt tallentaa keskustelu, jotta muistaisin jotain panelistien mainitsemia pelejä nimeltä. Itselle jotenkuten tuttu peli oli Kingdom Hearts, jonka ainakin Nova muutamaan otteeseen mainitsi. Panelistit puhuivat lisäksi mm. pelikulttuurista ja pelaamisen yhteisöllisyydestä.

Tapahtumassa aikuistenosastolla (päälava) oli esillä pelaamiseen liittyvää kirjallisuutta. Itselleni kuvan kirjoista on tuttuja Annukka Salaman kirjojen lisäksi ainoastaan Ready Player One. Tapahtumassa olisi riittänyt katsottavaa ja ihmeteltävää kaikissa pääkirjaston kolmessa kerroksessa, mutta itse pysyin katutasolla, jossa ovat lasten- ja nuorten sekä aikuistenosastot.

Annukka Salaman kirjat:
Ripley: Nopea yhteys
Asioita, joista en tiennyt pitäväni

Oikealta vasemmalle:
Tiktokkaaja ja nuortenkirjailija ja peliharrastaja Annukka Salama
haastattelijana Aavereads -kirjainstatililtä tuttu kirjastonhoitaja Mari.

Haastattelun aikana Mari ja Annukka sivusivat tapahtumaan sopivasti paljon pelaamista ja videopelejä. Annukka kertoi olevansa koulutukseltaan elokuvatuottaja ja hyödyntävänsä koulutustaan myös kirjoittaessa mikä on syy sille, miksi hänen kirjansa ovat niin koukuttavia. Salama tekee kirjoittamisen lisäksi aktiivisesti kirjasomea niin instagramin kuin tiktokinkin puolella. Salaman kirjoissa on vakavia ja vaikeita aiheita, mutta suhdekoukeroista ja nuorten elämästä somekanavien ja IRL-todellisuuden välisessä ristitulesta on kerrottu huumoria unohtamatta. Kaksi uusinta kirjaa, Ripley ja Asioita joista en tiennyt pitäväni käsittelevät osittain kirjailijan omaakin pelihistoriaa. Retropelit näkyvät hyvin Salaman kirjoissa, mutta hän kertoo saaneensa palautetta siitä, ettei Minecraft ole enää muodissa ja kirjaan olisi voinut laittaa jonkun muun pelin mukaan. Tämä huvitti kirjailijaa itseään ja yleisöä.

Minecraft on yksi harvoista konsolipeleistä, joita itsekin olen pelannut muutaman kerran. Eräällä ystävälläni riitti ja riittää edelleen, hermot opettaa minuakin pelaamaan ja välille pelastaa minua mm. vuorilta tai auttaa takaisin meidän kotikylään.

Salama kertoi, että Ripleyä kirjoittaessa piti välillä tasapainoilla käytetyn kielen kanssa. Kirjassa yhdistyvät nuorisokieli, englanti ja pelislangi. Kirjailija halusi kirjojen olevan kaikille luettavissa ja sellaisia, että pysyy juonessa mukana. Ripleyn esilukijana toimi mm. Salaman oma tytär, joka oli kirjoitushetkellä vielä teini-ikäinen.

Ripleysta on tehty myös selkokirja, mikä saa paljon kiitosta niin kohderyhmältään kuin kirjavinkkareiltakin, sillä pelaamiseen liittyviä kirjoja julkaistaan vielä hyvin vähän varsinkin muiden kuin miesten kirjoittamana. Salama arveli, että pelaamiseen liittyviä kirjoja saattaa tulla paremmin siinä vaiheessa, kun sukupolvi vaihtuu. Mielikuva siitä, etteivär kirjailijat pelaisi videopelejä, elää vahvana. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa.

Asioita, joista en tiennyt pitäväni -kirja on hyvin vahvasti sateenkaareva ja se on palkittu vuoden 2024 The Queer Galassa vuoden kaunokirjana. Salama kertoi kirjan otsikoiden saaneen inspiraation Holly Bournen kirjasta Mikä kaikki voi mennä pieleen. Salaman kirjassa käsitellään pelaamisen lisäksi hyvin raskaitakin aiheita, mm. transfobiaa ja itsetuhoisuutta huumoria unohtamatta. Kirjailija kertoo huumorin olevan hänelle luontainen tapa käsitellä raskaitakin aiheita. Itsekin tunnistan ajatuksen ja monesti yritän käsitellä asioita huumorin kautta.

Toinen kirjan hahmoista on Bee, muunsukupuolinen, suosittu pelistriimaajavaikuttaja, joka tuntuu elävän jonkinlaisessa kuplassa eikä ole kohdannut toksisuutta juurikaan. Hänen ympärillään on paljon tukijoita kummallakin pelitilillä ja hänen kauttaan näkyy Ripleystä tutuksi tullut turvallinen pelikulttuuri.

Salama kertoo turvallisen pelikulttuurin olevan myös hänen oma kokemuksensa, jonka takia siitä kirjoittaminen tuli luonnostaan, vaikka pelimaailmasta nostetaan paljon toksistakin puolta. Hän sanoo itsekin pelaavansa mm. Codia ja muita ammuntapelejä, mutta pelaa niitä vain ystäviensä kanssa niin, ettei kuule ulkopuolisia pelaajia.

Myös Salaman seuraava kirja, Sulamispiste, joka kertoo jääkiekosta, tulee olemaan sateenkaareva.

Annukan kirjailijahaastattelun jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen paneelikeskustelu liittyen pelistriimaukseen eri alustoilla sekä triimauskulttuuriin.

Keskustelijat oikealta vasemmalle:
Striimaaja, digitaalisen kulttuurin opiskelija ja peliharrastaja Jenni Suhonen (jiidamanda), Porin kaupungin nuorisotyöntekijä Anniina Korpi (Digianniina) ja TikTokista sekä Twitchistä tuttu Nopparotta. Keskustelun juonsi Sanna Prykäri.

Lähdin kesken paneelikeskustelun, jotta ehdin käydä kuvaamassa lasten- ja nuortenosastolla olleita aktiiviteetteja, mutta ehdin kuulla keskustelua siitä minkälaista striimaus on ja paljonko kukin käyttää siihen aikaa. Nopparotalla ja Anniinalla se oli harrastuksen lisäksi osa työtä, kun taas Jennille se oli enemmän harrastus. Kaikki kertoivat tekevänsä pelisisältöä about samoille alustoille, Twitchiin ja TikTokkiin muun muassa. Kukin sanoi TikTokin ilmapiirin olevan välillä haitallinen. Siellä pitää keskustelun ja pelaamisen lisäksi keskittyä välillä moderointiin, kun taas Twitchissa, joka on etupäässä pelaamiseen ja sen striimaukseen tehty alusta, pystyy keskittymään pelaamiseen paremmin ja siellä myös ilmapiiri on parempi.