Kirjailijahaastattelu: Jyri Paretskoi

*Haastattelu sisältää pieniä paljastuksia

Kirjailijahaastattelu -sarja jatkuu ja tällä kertaa vuorossa on 39-vuotias Iisalmelainen upea nuorille kirjoittava kirjailija Jyri Paretskoi, joka käsittelee kirjoissaan niiden keveydestä huolimatta painaviakin aiheita, mm. kiusaamista. Arvostan tätä suuresti, koska monet vakavammat asiat ovat edelleen Suomessa jopa hiukan tabumaisia. Ihmisten pitäisi uskaltaa puhua asioista enemmän ja avoimemmin eikä kasata taakkaa pikku hiljaa sisälleen ja odottaa, että kaikki vain räjähtää ulos ja hajottaa sinut hetkeksi palasiksi. 

Paretskoi ei pidä luokittelua ja lokerointia hyvänä asiana edes kirjamaailmassa. Hänen kirjoillaan on hyvin monenlaisia lukijoita, ja kaikista kirjailija on kiitollinen ja iloinen. Jos hänen kirjojaan kovin tarkkaan aletaan luokitella nimenomaan pojille suunnatuiksi, se saattaisi sulkea jonkun potentiaalisen lukijan ulkopuolelle, ja se olisi harmi, koska on hyvä asia, että ihmiset tarttuvat erilaisiin kirjoihin, tekevät niistä sitten itse omat johtopäätöksensä ja joko tykkäävät tai ovat tykkäämättä.
   Paretskoi on kuullut, että hänen kirjansa ovat onnistuneet houkuttelemaan lukemisen pariin erityisesti myös niitä, jotka yleensä eivät ole kovin innostuneita kirjojen lukemisesta. Usein he ovat poikia.

''Myönnän kuitenkin, että ensimmäistä käsikirjoitusta työstäessäni ajattelin, että kirjoitan kirjaa pojille. Ajatus johtui ehkä siitä, että aloin kirjoittaa sellaista tekstiä, jota olisin itse halunnut nuorena lukea.''

Kirjailija vinkkaa, että omia ennakkoluulojaan ja luutuneita käsityksiään on hyvä purkaa ja että kirjoittaminen ja lukeminen toimivat molemmat hyvänä apuna prosessissa. Hän on itsekin purkanut omia ennakkoluulojaan kirjoittaessaan kirjojaan. Kaikki eivät tykkää samanlaisista asioista, ja turhia yleistyksiä kannattaa välttää, ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä täysin samalaista lukijakuntaa, on yksilöitä, jotka vain sattuvat pitämään juuri hänen kirjoistaan.
   Paretskoi sanoo olevansa kuitenkin hyvin, hyvin iloinen siitä, että on saanut kirjoillaan paljon myös poikia lukemisen pariin, sillä tutkitusti meillä on Suomessa paljon poikia, jotka lukevat vähän, vaikka hyötyisivät siitä paljon. 

''Kirjoissani on uskoakseni hyviä samastumiskohteita monenlaisille lukijoille, ja kirjojani voi myös lukea hyvin monella eri tapaa, ihan pintapuolisesti tai sitten vähän syvempiäkin tasoja tavoittaen.''

Jyrin K15-sarjasta on tällä hetkellä ilmestynyt kolme osaa (kun laitoin kysymykset eteenpäin, oli kaksi), kysyin onko sarjalle luvassa vielä jatkoa. Jyri paljastaa, että kyllä on. Alun alkaen neliosaiseksi kaavailtua sarjaa päätettiin laajentaa hyvän vastaanoton myötä jopa kuusiosaiseksi asti! Sarjan kolmas osa, K15 Vahinkoja, ilmestyi juuri helmikuussa 2019. K15 -sarjan faneilla on siis luvassa vielä monta hauskaa hetkeä Ronin, Nikon ja Saran seurassa.

Paretskoi käsittelee sarjan ensimmäisessä osassa, K15, mm. kiusaamista. Kysyin oliko aiheesta vaikea kirjoittaa, koska tiedän itse, millaista on olla kiusattu. Kirjailija vastasi, että kiusaaminen on niin viheliäinen asia, että siitä on toisaalta hyvin vaikea, mutta myös hyvin tärkeä kirjoittaa. Jos hän saa kirjoillaan yhdenkin lukijan ajattelemaan omia tekojaan ja lopettamaan kiusaamisen tai puuttumaan siihen, jos sellaista näkee, tai vaikkapa tuomaan vähän lohtua ja toivoa kiusatulle, hän kokee olevansa onnistunut varsin hyvin. Hän uskoo, että K15 -sarja tarjoaa ronskin huumorin ohella myös hyviä välineitä avata keskustelua ja käsitellä kiusaamista ja siihen liittyviä ilmiöitä nuorten kanssa, esimerkiksi koulussa äidinkielen tunneilla.

Kysyn kaikilta haastateltavilta kirjailijoilta muutaman saman kysymyksen. Yksi niistä on, olisiko kirjailija itse keksimiensä hahmojen ystävä jos olisi heidän kanssaan samanikäinen. Paretskoi vastasi näin:
''Todennäköisesti kyllä. Luulen, että kaikissa kirjoittamissani hahmoissa on ripaus minua ja siten väistämättä myös jonkinlaisia ajatuksia siitä, millaisen ystäväporukan kanssa itse mieluiten olisin nuorena hengaillut.''

Roni on hahmona välillä ehkä liiankin suora ja rehellinen. Omasta mielestäni se on kuitenkin vain hyvä asia, koska Roni suhtautuu sen ansiosta moneen asiaan melko ennakkoluulottomasti kuten itsekin pyrin tekemään. Kysyin, onko Paretskoi saanut hahmostaan palautetta ja kirjailija vastasi, että on kyllä saanut siitä palautetta. Hyvin usein on sanottu, että miltei joka koulussa, jos ei ihan jokaisessa luokassakin, on yksi ''Roni'', vähän erilainen, mutta omalla tavallaan todella sympaattinen ja rakastettava hahmo. Jotkut opettajat ovat jopa ''diagnosoineet'' Ronin käyttäytymiseen mahdollisesti vaikuttavista asioista ja kieltämättä osuneet hyvin yksiin sen kanssa, mitä kirjailija itse on hänestä ajatellut hahmoa suunnitellessaan.
   Ronin tapa sanoa asioita hyvin suoraan ja avoimesti johtaa usein kiusallisiin tai noloihinkin tilanteisiin, mutta toisaalta se kertoo ehkä paljon enemmän ympäröivästä maailmasta ja siitä, kuinka usein suhtaudumme tiettyihin asioihin, peittelemme tai nolostelemme asioista puhumista tai sitten jopa pidämme niitä suorastaan tabuina.

''Joskus on hyvä vähän ravistella ja herättää keskustelua,
ja Ronilta se onnistuu ihan luonnostaan.''

Roni pohtii yhdessä ystäviensä Saran ja Nikon kanssa mm. kuka hänen isänsä on, joten minua kiinnosti, selviääkö asia hänelle ja hänen isälleen. Paretskoi paljastaa, että Ronin isän henkilöllisyys paljastuu Ronille sarjan edetessä ja samoin myös isä saa kuulla olevansa Ronin isä. Siinä onkin melkoinen soppa kasassa, paljon puhumattomuutta ja salaisuuksia. (Jotenkin minusta tuntuu, että näitä asioita on monessa suomalaisperheessä isän ja pojan välillä muutenkin, koska pojat ja miehet ovat hiukan huonompia puhumaan tunteistaan kuin moni nainen tai tyttö.) Kirjailija kertoo, että oli aika mielenkiintoista miettiä, kuinka vastaava tilanne olisi ratkennut tosielämässä.

Paretskoin mukaan K15 -sarja oli tilaustyö Otavalta. Häneltä toivottiin hauskaa ja nopealukuista sarjaa, joka saisi houkuteltua lukemisen pariin niitäkin, jotka eivät yleensä lue kovin paljon. Suunnitelmat alkoivat rakentua Ronin hahmon ympärille, niin että ensin hän mietti, millainen tyyppi Roni olisi, ja sitten alkoi ideoida, millaisiin tilanteisiin hahmo voisi joutua ja millaisia ihmisiä hänellä olisi ympärillään.
   Koska kirjoitan paljon itsekin tavoitteenani joskus julkaista kirja, minua kiinnostaa, mikä erilaisia kirjailijoita inspiroi kirjoittamaan, koska henkilökohtaisesti koen kirjoittamisen olevan välillä erittäinkin haasteellista.
   Jyri vastasi tähän, että on aina tykännyt kirjoittamisesta, se vain tuntuu olevan hänelle sopiva ilmaisukeino. Hänen saamansa palaute on ehdottomasti tärkeimpiä inspiraation lähteitä, sillä hän saa usein palautteita lukiessaan tuntea tekevänsä tärkeää työtä, jolla on tosiaankin merkitystä. Luultavasti tänäänkin joku jossain lukee hänen kirjoittamaansa kirjaa. Jotkut sanovat kirjoittavansa itselleen ja itsensä vuoksi. Paretskoi sen sijaan sanoo kirjoittavansa lukijoittensa vuoksi - ja heidän ansiostaan. 

''Positiivinen palaute auttaa jaksamaan ja kirjoittamaan aina vain lisää, vaikka välillä vähän väsyttäisikin. Ehkä tärkeintä tosiaan on ajatus siitä, että minulla on lukijoita, joiden mielissä kirjani henkilöt ja tapahtumat heräävät kerta toisensa jälkeen eloon. Se on itse asiassa aika hurjaa.''

Hahmoistaan kirjailija sanoo, että jotkin niistä ovat saaneet hieman innoitusta todellisista ihmisistä, mutta ovat sinänsä täysin Paretskoin oman mielikuvituksen tuotetta. Esimerkiksi Shell's Angels -kirjasarjan autonasentaja Kartsan esikuvana on toiminut hänen siskonsa mies, mutta kirjassa hän kuitenkin on fiktiivinen hahmo eikä yksi yhteen sama tyyppi kuin todellinen esikuvansa.
   K15 -sarjassa tullaan jatkossakin käsittelemään vakavampia aiheita. Oikeastaan kaikissa Paretskoin kirjoissa on mukana jokin pintatason kohellusta syvällisempi ja vakavampi teema, jota kuitenkin usein käsitellään näennäisen kepeästi ja yleensä huumorin avulla. Hänen Shell's Angels -sarjastaan löytyy tosi isoja teemoja vaikeistakin asioista, samoin K15 -sarjassa tullaan käsittelemään myös vakavia aiheita.

Kiusaamiseen puuttumisessa yksi tärkeä tekijä Paretskoin mielestä on myötätunto toisia kohtaan. Sitä pitäisi kehittää (esimerkiksi lukemalla ja keskustelemalla lasten ja nuorten kanssa kiusaamisesta ja sen seurauksista). Kaikilla pitäisi olla kirkkaana mielessään, että kiusaaminen on todella noloa ja tuomittavaa, eikä siinä ole mitään hauskaa tai hyvää. Usein yksittäisten ihmisten rohkeus ja hyvyys kasvavat laajemmaksi ilmiöksi, ja kun tarpeeksi moni vastustaa kiusaajia, sillä on vaikutusta. Ketään ei pitäisi jättää yksin. Jokaisen pitäisi vain ymmärtää, että jokainen voi vaikuttaa ja tehdä jotain, edes jotenkin, edes vähän, sillä pienelläkin teolla on suuri merkitys.

Lempikirjaa kysyttäessä kirjailija kertoo pitävänsä erityisesti Kari Hotakaisen kirjoista.

Lukijoitaan kirjailija haluaa kiittää siitä, että he lukevat hänen kirjojaan, sillä ilman teitä niitä ei olisi - eikä ilman teitä olisi kirjailija Jyri Paretskoitakaan.