lauantai 6. lokakuuta 2018

Hel-YA vol2



Haluaisitko tietää, mitä tapahtui viime viikonloppuna, kun Hel-YA palasi entistä mahtavampana? Se selviää lukemalla tämän postauksen! Jos olisit halunnut olla paikalla, muttet syystä tai toisesta päässyt, tässä on sinulle mahdollisuus fiilistellä tapahtumaa.

Mikä ihmeen Hel-YA? 

Hel-YA on koko Suomen ainoa Young Adult, eli nuortenaikuisten -kirjallisuuteen keskittynyt tapahtuma, jossa nuortenkirjat saavat täysin juuri sen huomion, joka niille kuuluukin. Tänä vuonna mukana oli monia kiinnostavia paneeleita ja mahdollisuus tavata monia kirjailijoita, ostaa kirjoja ja tehdä pinssejä sekä ennen kaikkea fiilistellä mahtavia koti- ja ulkomaisia nuortenkirjoja. Paikalla oli myös viime vuotta enemmän nuoria, mikä oli aivan mahtava juttu, koska festivaali on heille suunnattua kirjallisuutta varten olemassa.
   Tässä postauksessa tulee olemaan paljon kuvia, koska en tehnyt yhtään muistiinpanoja ellei festivaalin aikana tekemiäni twitter-päivityksiä lasketa. Tein ketjun yhdestä paneelista, muut meni täysin kuunnellessa ja yhden harmillisesti missasin. Se harmittaa vähän vieläkin, varsinkin kun juttelin pian sen jälkeen kyseisessä paneelissa olleen kirjailijakaksikon kanssa.

Tämän vuoden ohjelma

Kirjailijat jakoivat nimmareita tiettyihin aikoihin ja
heidän kanssaan oli mahdollisuus myös jutella.
Viimeinen ilta ennen tapahtumaa ja minä paniikkipakkaan tavaroita, jotta aamulla ei tarvitse pakata niin paljon. Tässä tärkeimmät, käsitavaroihin menneet: Kirjabloggaaja -pinssi sekä käyntikorttini (joissa ikäväkseni on vanha logoni) sekä viime vuoden tapahtumasta #YAbooklover -pinssi.

Kuten ohjelmasta näkee, päivän aikana oli paljon kaikkea mielenkiintoista ohjelmaa ja tapahtumapaikkana toimi tänä vuonna konsertti- ja tapahtumatalo Gloria, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Helsingin päärautatieasemalta osoitteessa Pieni Roobertinkatu 12.
   Lähdin Porista kohti Helsinkiä jo aikaisin aamulla kello 7.15 junalla. Vaihdoin Tampereella melko kiireellä junaa ja olin perillä Helsingissä joskus yhdentoista aikoihin. Poikkesin syömään päärautatieaseman Burger Kingissä ja sen jälkeen lähdin kohti Cafe Artistia, jossa oli järjestetty tapaaminen kirjailija Elina Pitkäkankaan kanssa (jonne en lopulta päässyt).
   Lopulta pienen paniikkikohtauksen jälkeen totesin, että soitan taksin, jotta olen edes Hel-YA:ssa ajoissa toisin kuin viime vuonna. Minun täytyy näköjään aina Helsingissä liikkuessa ottaa taksi alle, jotta pääsen sinne, minne olen menossa, koska en osaa suunnistaa Helsingissä alkuunkaan ja niin iso kaupunki ja ihmisten kiire ympärillä ahdistaa ja saa aikaan paniikin, vaikka Helsinki kiva kaupunki varmasti onkin. Itse viihdyn paremmin pienemmissä kaupungeissa kuten kotikaupunkini Pori, Akaan seutu (esimerkiksi Tampere) tai Turku.

 
Junan ikkunan läpi otettu kuva matkalla Porista Tampereelle.
Sää oli koko päivän kaunis ja melko lämminkin.

Kun pääsin tapahtumapaikalle, itse tapahtuma ei ollut vielä alkanut. Olin Gloriassa joskus viittä vaille yksi ja tapahtuman oli määrä alkaa yhdeltä. Väkeä oli paikalla jo melko hyvin ja salissa oli (ihme kyllä) ihan etupenkeissä vielä tilaa, joten istuin lähes koko tapahtuman ajan eturivissä, jotta kuulin hyvin ja sain hyviä kuvia panelisteista.

Vasemmalla kirjailija Nonna Wasiljeff, keskellä kirjailijat K.K Alongi ja Helena Waris.



Tapahtuma alkoi Dystopia -paneelilla. Keskustelijoina olivat kirjailijat K.K Alongi (Kevätuhrit -sarja), Nonna Wasiljeff (Loukkupoika) ja Helena Waris (Linnunsitoja, Vedenkehrääjä).
   Kirjailijat keskustelivat siitä, millaista on kirjoittaa Dystopiaa ja miten jotkin Dystooppiset elementit näkyvät jo tämän todellisuuden elämässä. Niistä suurimpana robotiikan lisääntyminen, joka voi olla joko uhka tai mahdollisuus sekä ilmastonmuutos.
   Muistaakseni Nonna sanoi, ettei koskaan kunnolla ajatellut kirjoittavansa dystopiaa. K.K Alongi kertoi olevansa hahmoilleen jopa niin julma välillä, että laittaa kaiken menemään pieleen. Jos löytyy joku pieni valonpilkahdus, jonka avulla tilanteesta voisi selvitä, menee se melko varmasti pieleen. Jollain tavalla tämä on mielestäni kiehtovaa, koska ainakin itse olen kyllästynyt siihen, että kaikki päättyy hyvin, koska oikeassa elämässä se harvemmin menee niin.
   Joskus eteen tulee ongelmia, joiden edessä ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi. Siitä dystopia -kirjat ovat hyvä esimerkki ja ne piristävät YA-kirjallisuuden ympärillä pyörivää leimaa fantasiakeskeisyydestä, sillä ainakaan K.K Alongin kirjoissa tai Nonna Wasiljeffin kirjassa ei ole fantasian elementtejä.


Keskellä kirjailija Laura Lähteenmäki ja hänen vieressään kirjailija Anu Holopainen.


Feminismi -panelistien kirjat
Seuraavana vuorossa ollut paneeli käsitteli yhtä suosikkiaiheistani; feminismiä. Paneelin keskustelijoina olivat kirjailijat Laura Lähteenmäki ja Anu Holopainen. Keskustelussa piti olla myös kirjailija Essi Ihonen, mutta hän oli sairastunut flunssaan. Seuraava kirjailijahaastattelu tulee muuten olemaan Essistä.

Paneelissa oli siis kolmen kirjailijan kirjoja, joissa kaikissa on eri aikakausi ja täten myös kirjoissa oleva feminismi on erilaista. Itse kiinnostuin kirjoista niin paljon, että tapahtumassa mukana olleen nimmaria odottaneen Ainoa taivas -kirjan lisäksi kävin yhdellä tauolla ostamassa myös Yksi kevät ja Sydänhengitystä -kirjat. Haastattelija sanoi, että kannattaa lukea kaikkia kolmea kirjaa rinnatusten, sillä se nostaa selkeimmin esiin eri ajat ja feminismin.
   Laura Lähteenmäki kertoi, että jos hänen kirjansa hahmot eläisivät tämän päivän Suomessa, yksi hahmoista nousisi todennäköisesti vieläkin barrikaadeille puhumaan naistenoikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Voisin puhua feminismistä vaikka kuinka kauan itse, koska rakastan sitä aihetta, mutten pureudu siihen tällä kertaa enempää.


Kaisa Happonen ja Karri ''Paleface'' Miettinen.
*Kuva on Hel-YA:n omaisuutta.

Tapahtumassa oli myös runotyöpaja, jonka vetäjinä olivat kirjailijat Kaisa Happonen ja räppäri Karri ''Paleface'' Miettinen, jotka kirjoittivat yhdessä runokirjan Revi se. He sanovat, että runoja voi tehdä mistä vain, koska sanoja maailmassa riittää ja sanat voivat olla esimerkiksi lehdestä, vanhasta kirjasta tai vaikka netistä. Heidän runokirjansa pitää sisällään eri tekniikoilla tehtyjä mielenkiintoisia runoja.
   Runot tehtiin lehtiä leikkaamalla ja liimaamalla sanoja paperille. Karri luki oman runonsa myöhemmin palkintojen jakotilaisuudessa, kun palkittiin Demin kirjoituskilpailussa kunniamaininnan saaneet ja kolme parasta tarinaa.

Myös Hel-YA:n oman äänestyksen tulokset julkistettiin. Palkintoja oli neljässä eri kategoriassa. Vuoden paras YA-hahmo -palkinto meni Erika Vikin Kaksoisauringot -trilogian Corildonille. Vuoden paras YA-kirjan aloitus -palkinto meni Elina Rouhiaisen Väki-sarjan avausosalle, Muistojenlukija. Vuoden paras YA-kirjan pari -palkinto meni Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -kirjan Minalle ja Tomille. Vuoden paras YA-kirjan kansi -palkinto meni yllättäen samalle kirjalle. Anniina kiitti kirjansa kannesta graafikko Sami Saramäkeä.
   Palkintojen saajia oli mahdollisuus äänestää netissä ennen tapahtumaa. Toivon, että vastaavia palkitsemisia järjestettäisiin myös tulevien vuosien Hel-YA tapahtumissa.

(vas.) Kirjailija Emmi Itäranta ja (oik.) Kirjailija Elina Rouhiainen
Seuraavana vuorossa ollut paneeli käsitteli aihetta Kirjasta elokuva/näytelmä/tv-sarja. Keskustelijoina olivat kirjailijat Emmi Itäranta ja Elina Rouhiainen. Piti olla myös kirjailija Aleksi Delikouras (Nörtti-sarja), mutta hän ei jostain syystä ehtinyt ajoissa paikalle.   Emmin Teemestarin kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa, joka ainakin itseäni kiinnostaa semipaljon, vaikka kirjaa en ole vielä ehtinytkään lukea. Kirja on dystooppinen tarina siitä, miten tulla toimeen, kun vesi on loppumassa.
   Elinan Väki -sarjan avausosasta, Muistojenlukija, ollaan tekemässä tv-sarjaa, joka ainakin itseäni kiinnostaa todella paljon, koska rakastuin Muistojenlukijaan ja sen hahmoihin. Odotan sarjaa malttamattomana.
   Molemmat kirjailijat sanoivat, etteivät koskaan kirjoitusvaiheessa ajatelleet, että kirjasta tehtäisiin esimerkiksi näytelmiä kuten Itärannan Teemestarin kirjasta ollaan tehty.

Panelistit oikealta vasemmalle: Maiju Koivula, Mikko ''Kalenterikarju'' Toiviainen,
Bookishteaparty -blogin Katri ja kirjailija Sini Helminen.

Tämä keskustelu kiinnosti minua ehkä eniten koko tapahtumassa. Panelistit puhuivat kaikesta siitä, mikä nuortenkirjakeskustelussa ottaa päähän. Tein tästä paneelikeskustelusta ketjun Twitteriin.
   Kalenterikarjuna monille tutuksi tullut Mikko Toiviainen sanoi mm. että hänestä hyvin usein nuortenkirjojen kannet ovat rumia. Olen siitä osittain samaa mieltä, olen jättänyt monesti kirjan ostamatta jos sen kannen visuaalinen ulkonäkö ei ole miellyttänyt. Nykyään teen sen ehkä vähän harvemmin, koska olen itsekin graafikko ammatiltani ja osaan arvostaa kollegoiden tekemää työtä. Se miltä kansi näyttää, on kuitenkin graafikon näkemys kirjasta.
   Nuortenkirjoille kaivataan parempaa näkyvyyttä nuorille itselleen. Sitä toisi mm. kirja-aiheiset instagram -tilit. Monet meistä kirjabloggaajista ovatkin instankin puolella. YA-kirjoista bloggaa ja instagrammaa minun lisäkseni ainakin Heidi Kirjapöllön huhuiluja -blogista. Löydät minut ja Heidin myös instagramista. Hyvää ja nimenomaan nuoriin vetoavaa näkyvyyttä kirjat saisivat myös YouTubessa. Suomalainen kirjatube on vielä melko pieni. Olen itsekin aikeissa aloittaa YouTube-kanavan. Kirjoista videoita tekevät ainakin ammattivloggaajat Kalenterikarju ja Mansikkka. Kirjatubettajia, joita itse aktiivisesti seuraan kahden edellämainitun lisäksi ovat ainakin Varjokirjat, BiboBook, Anniina's books, Unelmoin ja Syyslukija. En viitsinyt mainita ihan kaikkia, koska niitä on jonkin verran.
   Valtamedian ja aikuisten ihmisten pitäisi myös muuttaa suhtautumistaan nuortenkirjoihin. Ne eivät ole kirjoja joista ''siirrytään oikeisiin kirjoihin'', vaan ne ovat täysin lukemisen arvoisia siinä missä mikä tahansa muukin kirja. Nuoret itse kaipaavat kirjoihin yhteiskunnallisia, isoja aiheita eikä välttämättä niin paljoa fantasiamaisia elementtejä. Tämä keskustelu oli todella mielenkiintoinen. Käy ihmeessä lukemassa twitter-ketjuni tästä.

Pelaamisesta ja idean työstämisestä peliksi/kirjaksi keskustelivat
(vasemmalta oikealle) pelikäsikirjoittaja Sami Järvi ja
kirjailijat Anders Vacklin ja Aki Parhamaa.

Mikä kaikki ärsyttää nuortenkirjakeskustelussa -paneelin aikana alkoi toinen supermielenkiintoinen paneeli, Pelaaminen ja kirjoittaminen; Miten kehitetään idea peliksi ja/tai kirjaksi. Paneelikeskustelijoina olivat huikea Beta -kirjan julkaissut kirjailijakaksikko, Anders Vacklin ja Aki Parhamaa. Heidän kanssaan keskustelemassa oli pelikäsikirjoittaja Sami Järvi. Myös yleisöllä oli mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Voi pojat, että mua harmittaa, etten kuullut tästä keskustelusta kuin ihan pienen osan ollessani aulassa juttelemassa Elina Rouhiaisen kanssa. Harmittaa ihan vietävästi. Onneksi sovin haastattelevani Akia ja Andersia blogini Kirjailijahaastattelu -sarjaan. Tekisi mieli pyytää encore näiltä miehiltä, koska pelien tekeminen kiinnostaa hyvää ystävääni, jolle olin luvannut videoida keskustelun. Harmillisesti unohdin sen.

Fantasia -paneelissa keskustelivat kirjailijat (vas. oikealle)
Erika Vik, Elina Pitkäkangas ja Magdalena Hai.

Seuraava paneelikeskustelu käsitteli fantasian yhteiskunnallista tasoa. Keskustelijoina olivat YA-kirjailijat Erika Vik, Elina Pitkäkangas ja Magdalena Hai, joita kaikkia haastattelen Kirjailijahaastattelu -sarjassa. 
   Täytyy myöntää, että ainoa kirjailija, jonka kirjat olin ehtinyt lukea, on Elina Pitkäkangas, jonka Kuura -trilogian päätösosan, Ruskan, painettua versiota odotan innolla. Toki aion ehdottomasti lukea myös Magdalenan ja Erikan kirjat.
   Erika Vikin teokset kiinnostavat minua myös siksi, että kirjailija on samalla myös graafikko ja suunnitteli kaikkien kirjojensa kannet itse.
Ne ovat muuten ihan mielettömän kauniit!

Kirjailijat keskustelivat siitä, miten fantasian jotkin tietyt elementit näkyvät yhteiskunnassa. Esimerkiksi Pitkäkankaan Kuura -trilogiassa isossa osassa on muukalaispelko, joka näkyy muurina, joka suojaa Kuurankeron ihmisiä metsän ihmissusilta. Koska jäin Elina Rouhiaisen ja Sini Helmisen kanssa suustani kiinni, kuulin tämänkin keskustelun vain osittain. Onneksi ehdin jutella Pitkäkankaan kanssa paremmin, kun hän signeerasi kirjojaan ja antoi Ruska -aiheisia postikortteja ihmisille myöhemmin, sillä Ruska ei ehtinyt tänä vuonna Hel-YA:n. 

Kirjailijat Salla Simukka ja Siri Kolu ovat
molemmat menestyneitä kirjailijoita.

Kirjailijat Siri Kolu (Me Rosvolat, Taika Taksinen) ja Salla Simukka (Lumikki -trilogia) olivat tänä vuonna suunnitelleet itse oman ohjelmanumeronsa, jossa kysyivät toisiltaan ne kysymykset, joita muut eivät ole kysyneet tai joihin he eivät ole vastausta antaneet ennen tätä. Kirjailijat ovat ystäviä, joten he kertoivat toisistaan asioita myös siitä näkökulmasta. Tämä ohjelmanumero oli hauska ja se paljasti molemmista kirjailijoista uusia puolia. Myös Sallaa ja Siriä haastattelen Kirjailijahaastattelu -sarjassani.
   Ihan paneelin lopussa kaksikko paljasti, että he ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan, jonka Otava julkaisee ensi vuonna. Maltan tuskin odottaa! Kirja on aikuisille suunnattu jännäri ja kantaa nimeä Kontakti. Se on tarina kahdesta naisesta, joiden välinen yhteys on voimakas, väistämätön – ja tappava. Se aloittaa trilleritrilogian, jonka seuraavat osat ovat Koordinaatti ja Korona.

Tämä oli viimeinen varsinainen paneelikeskustelu, jonka kuuntelin. Lisäksi kuulin pätkän kirjailija Elena Madyn laulusta, jonka pohjalta hän kirjoitti kirjansa. Ajatuksena ihan superkiinnostava. Jännää, miten moni asia voi innostaa kirjoittamaan romaanin. Inspiraation lähteitä on kaikkialla, kun vain viitsii pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Itsekin sain romaaniin idean sen pienen sananvaihdon pohjalta, jonka kävin Andersin ja Akin kanssa aiemmin tapahtuma-aikana.
Sini Helminen lukee ennen julkaisemattoman novellinsa Alennusvampyyri.

Viimeinen juttu, johon tapahtuma itseasiassa päättyi, oli kirjailija Sini Helmisen lukema novelli, jota hän ei ollut missään julkaissut. Novellin nimi on Alennusvampyyri. Se kertoi vampyyrin omistamisesta ja sen ostamisesta. Novelli oli ainakin omasta mielestäni kiinnostava ja hyvin erilainen. Oma mielikuvani vampyyreista on ehkä hieman ällöromanttinen, ja se johtuu Stephenie Meyerin kirjoittamasta Twilight -saagasta, josta olen jo saanut yliannostuksen, koska katsoin ja luin sitä aikanaan paljon. Helmisen novelli oli hyvä piristys ja muistutus samalla siitä, millaisia petoja vampyyrit oikeasti ovat.
   Samaa aihetta lisää löytyy myös esikoiskirjailija Terhi Tarkiaisen Pure mua -kirjasta, jota Helminenkin kuuntelemaan jääneelle yleisölleen suositteli luettuaan oman novellinsa.


Otin itsestäni kuvan tapahtumaseinän edessä juuri ennen kuin seinällä olleet laput kerättiin pois. Pitihän sitä saada virallinen todistus mukana olosta, vaikka koko tämä postaus on todistusta täynnä. Olin blogini kautta kutsuvieraana Hel-YA:a, mutta vaikka en olisi saanut kutsuvieras -lippua, olisin todellakin ostanut sen, koska Hel-YA on paras kirjallisuustapahtuma ja Suomen ainoa YA-kirjallisuustapahtuma!


Hel-YA:n kirjasaldo. Osa kirjoista kuten Kolmas sisar, Ainoa taivas, Aistienvartija ja Sammuta valot/Sytytä valot olivat mukanani vain, jotta sain nimmarin niihin kirjailijoilta.

Itse tapahtumasta mukaani lähtivät:

Terhi Tarkiainen - Pure mua
J.S Meresmaa - Mifongin perintö (kirjalahja, kirjagoodie bag)
Karri Miettinen ja Kaisa Holopainen - Revi se
Anu Holopainen - Sydänhengitystä
Laura Lähteenmäki - Yksi kevät
Jennifer Mathieu - Näpit irti (ennakkokappale, kirja goodie bag)

1 kommentti:

  1. Jos haluat vampyyreihin omistuskirjoituksen, olen Helsingin kirjamessuilla pe 26.10. klo 14 Punavuori-lavalla. Voin koettaa keksiä jotain tosi purevaa! ��

    VastaaPoista

Risut, ruusut, ideat ja kirjavinkit ovat kaikki tervetulleita!