Suomi Areena: Miten minusta tuli kirjailija?

Oikealta vasemmalle: Juontaja Katja Leino, kirjailija Milja Kaunisto, kirjailija Matti Rönkä, kirjailija Eppu Nuotio sekä kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen

Eilen olin kuuntelemassa kirjastossa keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija?''

Keskustelun juonsi viestintä- ja markkinointipäällikkö Katja Leino. Hän kyseli asioita kirjoista ja kirjoittamisesta neljältä menestyneeltä kirjailijalta. Tapahumassa olleet kirjailijat olivat kaikki minulle uusia tuttavuuksia, vaikka muutamat heistä ovat kirjoittaneet myös lapsille ja nuorille kirjoja. Minua alkoi kirjablogin tähden kiinnostaa ainakin Eppu Nuotion kirjasarja nimeltä Varkaus. Sarjan aloittava osa on nimeltään Peiton paikka ja se kertoo aikuistumisen kynnyksellä olevasta nuoresta naisesta nimeltä Annukka Lehmus, joka on syntynyt samana päivänä kuin Marilyn Monroe kuolee. 

Todennäköisesti lainaan Nuotion sarjan kirjastosta, kunhan saan luettua ensin suurimman osan lukemista odottavista kirjoista omasta hyllystäni.

Keskustelun kirjailijat vasemmalta oikealle olivat Milja Kaunisto (juontajan vieressä). Matti Rönkä, Eppu Nuotio & Juha-Pekka Koskinen, jota kutsuttiin keskustelussa nimellä JP.

Kirjailijat kertoivat esikoiskirjoistaan ja siitä, miten ne ovat syntyneet. Alunperin ei muistaakseni kenelläkään ollut ajatuksena, että julkaisisi teoksensa kirjan muotoon. Käsikirjoituksia saatiin hioa ainakin lähes kymmenen kertaa ennen kuin saattoi saada joltain kustantajalta yhteydenoton, jossa ilmaistiin mielenkiintoa kirjaa kohtaan.

   Kun näiltä kirjailijoilta kysyttiin, voiko kenestä vain tulla kirjailija, Rönkä totesi hymyillen, että näköjään voi. Syystä tai toisesta se huvitti minua, koska olen harjoittanut itseäni ja taitojani jo lähes kymmenen vuotta. ja yritän nyt tosissani työstää yhdestä tarinastani julkaisukelpoista, koska juuri sen haluan yrittää saada kirjana ulos joskus ja siihen pyrinkin. Muutama ystäväni on tarinaa jo lukenut ja todennut, että kirjoitan hyvin. Sain jopa sellaisen ystäväni lukemaan, joka ei yleensä juurikaan lue mitään, ainakaan kirjoja. Se jos mikä sai minut iloiseksi, sillä toistaiseksi olen vain harrastelija, mutta harjoittelen koko ajam saadakseni joskus kirjan ulos.

Kuten moni muukin kirjailija, oli näistä neljästä ainakin Eppu kirjoittanut kaksitoista päiväkirjaa nuoruudessaan. Oman tuotantonsa lisäksi muutamat olivat kirjoittaneet ainakin lehtiin juttuja. Näytelmiä ja runoja sekä dekkareitakin mahtui joukkoon. 

Minulle tuttu kirjailija Taija Tuominen totesi kerran erään kurssinsa aikana, että mikäli kirjailijaksi haluaa, ei ole muuta keinoa kuin lukea paljon, kirjoittaa, kirjoittaa ja taas kirjoittaa. Oikotietä ei ole.

Kun Kaunistolta, Rönkältä, Nuotiolta & Koskiselta kysyttiin, mitä he tekevät, mikäli tekstiä ei synny, oli vastaus, että jotain fyysistä työtä, kuten vaikka kotitöitä tai vaikka lähtivät lenkille, sillä liikunta avaa ajatuksia, jolloin tekstiä ja ideoita myös syntyy. 

Näillä kirjailijoilla ei myöskään ole vain yhtä paikkaa, jossa kirjoittaa, vaan he saattavat kirjoittaa vaikka koiran kanssa lenkillä käydessään tai kesken kotitöiden, mutta kukin heistä kirjoittaa joka päivä tietyn määrän tekstiä. Useat heistä kirjoittavat samanaikaisesti useampaa kuin yhtä juttua. Ainakin Eppu totesi, että hänellä saattaa olla ainakin seitsemän juttua kesken. Niistä hän valitsee, mitä kirjoittaa. Mikäli joku on hyvässä vaiheessa ja ideoita on, hän jatkaa sitä, mutta mikäli juttu ei edisty, hän avaa samantien uuden keskeneräisen jutun ja kirjoittaa sitä, mutta kirjoittaa tietyn määrän tekstiä päivittäin. Tähän pyrin itsekin kirjoittamisen kanssa.

Suomi Areena ja pelastettuja aarteita

Kävin tänään kuuntelemassa Porin pääkirjastossa (Satakunnan maakuntakirjasto) Suomi Areena keskustelun aiheesta ''Jos lapsi ei lue, katso peiliin''. Keskustelussa käytiin läpi kirjastoiden tärkeyttä, ja sitä kuinka vähän nuoret lukevat. Etenkin teini-ikäiset pojat, joita pitäisi ehdottomasti rohkaista lukemaan paremmin kirjoja. Minua hymyilytti, kun eräs keskustelija totesi, että mikäli lapselle lukee paljon ja yhtäkkiä lopettaa lukemisen, hänen on pakko lukea kirja itse loppuun eli hän tulee tavallaan riippuvaiseksi lukemisesta ja tarinoista. Äiti istui vieressäni kuuntelemassa keskustelua ja on itse asiassa hänen ansiotaan, että minä aikanani innostuin lukemaan. Aloitin lukuharrastukseni Harry Potter & Salaisuuksien kammio - kirjasta, en siis mistään helppolukuisesta, vaikka en osannut lukea kovin hyvin. Kyllästyin odottelemaan, milloin äiti tarinaa jatkaisi, joten luin sen itse loppuun ja minun oli pakko lukea myös kaikki muut sarjan kirjat. 

Yksi keskustelija myös totesi, että Potterit lukenut sukupolvi on vielä sitä polvea, joka saattaa vielä lukeakin paljon, ja minä allekirjoitan sen ainakin omalla kohdallani. 

Keskustelu oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja pisti hiukan miettimään, miten ne ihmiset, jotka eivät lue, saataisiin lukemaan. 

Keskustelun jälkeen me mentiin äidin kanssa muuten vaan kiertelemään kirjastossa. Äitini käy kirjastossa useammin kuin minä, sillä omasta viime käynnistäni on ehtinyt kulua jo reilusti yli kaksi vuotta. Täytyy myöntää, että rakastuin uudestaan ja voin melkein luvata, että alan lainata kirjoja enemmän kirjastosta, ja ostan itselleni vain ne sarjat/kirjat, jotka välttämättä haluan omaan hyllyyn.

Tässä kuvia siitä, miltä Porin pääkirjaston kirjapoistoille varattu kokonainen huone näyttää. Pori on loistava kaupunki lukemista ajatellen, sillä kaupungin kirjastoa lähellä on ainakin Kallelan koulu, Lyseo & lukio sekä Herttua. Monella ala-asteella on vielä oma kirjastonsa täällä, mikä on minusta tosi hyvä asia. Kirjastoja Porissa on useampia. Ne kirjastot, jotka itse tiedän, ovat Ruosniemen koulun yhteydessä oleva pikkukirjasto, Satakunnan maakuntakirjasto sekä Sampolan kirjasto. Jälkimmäisessä en ole koskaan kyllä käynyt. 

   Kallelan koulun aulassa oleva ''kirjasto'' on aika olematon, kun ottaa huomioon, että koulussa on alakoulun lisäksi yläkoulu. Aulasta löytyy lähinnä ala-aste ikäisille luettavaa, eivätkä nekään välttämättä kiinnosta esimerkiksi poikia. Yläkoulua ei ole ajateltu kirjoja hankittaessa, mikä minusta on aika surullista, sillä itse ainakin luin paljon, kun kävin yläastetta ja minulla on muutama ystävä, jotka myös lukevat paljon.

Porissa on kirjastojen lisäksi myös kirjastoauto, josta voi käydä lainaamassa kirjoja. Kirjat voi palauttaa mihin tahansa kirjastoon Porissa. Vaikka itse en ole koskaan käynyt, kirjastoautossa, pidän sitä mahtavana keksintönä. Kun sellainen on olemassa, lapsen kiinnostuminen lukemisen maailmasta on enää kiinni vain kasvattajista ja alan ammattilaisista. Mikäli kotona ei lueta, ei se lastakaan välttämättä kiinnosta, sillä lapsi ajattelee helposti, että ''Ei se ole mun juttu, kun sitä ei meillä kukaan tee''. Olen ylpeä vanhemmistani, sillä meillä koko perhe lukee. Niin isä kuin pikkusiskonikin. Minä ja äiti luetaan eniten kirjoja. Isä lukee harvoin, mutta lukeepa kumminkin. Pikkusiskoni lukee omien sanojensa mukaan vain hyviä, kiinnostavia kirjoja ja aloitti muutama ilta sitten lukemaan minulta löytyvää Sinkkuelämää - sarjan Carrie Brashaw'n nuoruuteen perustuvaa kirjaa. 

Poistokirjojen huoneesta löysin tiistaina Tuija Lehtisen Kundi kuin kameleontti, Cathy Hopkinsin Frendejä, kundeja & iltapukuja sekä yhden Salatut elämät- tv-sarjaan perustuvan kirjan. Luulen kyllä, että ainakin osa kirjoista on kirjoitettu ennen sarjan alkua. En ole varma. Itse sarja alkoi vuonna 1999, jolloin itse olin vain 3-vuotias. Katsoin aikanaan itsekin sarjaa aika paljon, mutta nykyään en seuraa sitä enää juuri ollenkaan. Mielestäni se on mennyt hieman älyttömäksi, mutta koska moneen nuoreen vetoavat tv:stä tutut jutut, ajattelin nyt näyttää myös tämän päivän hankintani.

Kun sitten kävelin torille, oli aika lämmin sää. Se on tänä kesänä ollut aika harvinaista, joten pitihän siitäkin ottaa torilla kuva. Vaikka aurinko paistoikin, oli koko päivän aika pilvinen sää, mikä ei sinänsä minua haitannut. Koska bussi lähti vasta vartin yli neljä, ja mulla oli aikaa niin kävin torin hesessä smoothiella. Huomenna menen taas kirjastoon kuuntelemaan keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija'' - ja sen jutun teen varmaan ihan erikseen, koska päivä on pitkä, sillä menen keskustelun jälkeen katsastamaan vielä jazzkadun ennen töitä. jotka alkavat torstaina ja illalla menen elokuviin ystäväporukassa.

Kirjamessuilua

Kävin tosiaan eilen Turun kirja- ja ruokamessuilla. Lähtö oli kahdeksalta aamulla, joten jouduin nousemaan ennen seitsemää ylös. Koko linja-auto ei tullut edes täyteen, joten oli hyvin tilaa istua ja olla. Itselläni matka meni lähinnä nukkumiseen sekä meno- että tulomatkalla. 

   Kun päästiin messukeskukseen, käytiin äidin kanssa viemässä Oriflamen paketti aluejohtajalleni (olen siis Oriflamen edustaja) ja lähdettiin sitten kiertelemään ympäri messukeskusta. Messuilla meni noin 5 tuntia kävelemiseen ja katselemiseen. Meillä oli siis aikaa noin viiteen asti illalla, jolloin lähdettiin takaisin Poriin päin.

Löysin messuilta muutaman kirjankin, mutten sitä, jota lähdin hakemaankin, mutta muistin sitten, että olen kyseisen kirjan pyytänyt Otavalta jo jokin aika sitten. Se kirja on P.C Castin & Kristin Castin Yön talo 11: Paljastettu, joka siis on sarjan toiseksi viimeinen osa.

   Mielestäni se saisi jo loppuakin, koska tapahtumat ovat jo muutaman kirjan ajan junnanneet paikallaan, eikä mitään erikoista ole tapahtunut.

Olin messuilla äitini kanssa ja me käveltiin aika tarkkaan ainakin uusien kirjojen osasto kokonaan läpi, antikvariaattien puolta ei niinkään. Minuakaan eivät vanhat kirjat niinkään kiinnosta, riippuu tottakai, minkälaisista kirjoista puhutaan.

Messuilla oli paljon kirjailijoiden haastatteluja ja muunlaista toimintaa. Ruokamessuilla käytiin syömässä juustoja pitkin päivää ja kiertelemässä muuten vaan. Ruokamessujen puolella oli paljon muutakin kuin vain ruokaa, mm. Oriflamen piste & Victoria's Secret - hajuvesikoju, josta minun teki mieli ostaa yksi tuoksu, mutten kuitenkaan raaskinut.

Ruokamessujen puolella Oriflamen kojun lisäksi mielenkiintoisin juttu oli aika varmasti Fazerin koju, jossa myytiin Fazerin uutuuslakua & karkkirakeita. Ostin muutaman pussin uusia lakuja, koska messutarjouksena sait ostaa kolmella eurolla kaksi pussia. 

   Fazerin kojun lisäksi ruokamessujen puolelta ostoksia lähti mukaan Linkosuon ruissipsiosastolta, jossa oli myynnissä uusia minipusseja. Täytyy sanoa, että ne minikokoiset voittavat maun puolesta mennen tullen isokokoisemmat ruissipsit, joita olen silloin tällöin syönyt. Oma ruissipsivillitykseni sai alkunsa muutama vuosi sitten kummitätini perheen ansiosta, koska heillä ostetaan lapsille aina ruissipsejä viikonloppuisin, jos halutaan jotain hyvää. 

Näkyipä messuilla ohimennen yksi tuttu kirjailijakin!

Kuvassa on kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen, joka oli kesällä Porissa jazz-viikolla vierailulla. Kirjoitin siitä jutun jo aiemmin, jutun pääset lukemaan tästä.

Ella - kirjojen kirjoittaja Timo Parvela oli myös messuilla yksi haastateltavista kirjailijoista. Timo kertoi haastattelussaan mm. millä periaatteella hän Ella - kirjoja kirjoittaa, koska haastattelija totesi itsekin lukeneensa kirjan ja nauraneensa välillä ääneen kirjan juttuja eikä hän todellakaan ole kirjan kohderyhmää. Timo totesi, että lastenkirjat pitää kirjoittaa keski-ikäiselle naiselle, koska lastenkirjoja monesti ostavat perheenäidit lapsille. 

   Ihan koko haastattelua en kuullut ja ikävä kyllä en ole lukenut kuin ehkä kaksi Ella - kirjaa, vaikka sarja onkin hyvä ja hauskaa luettavaa. Eräs ystäväni on lukenut koko Ella - sarjan ja olen aika varma, että hän lukee myös kaksi sarjan uusinta kirjaa hetkessä loppuun! (:

Aika varmasti yksi messujen kiinnostavimmista haastatteluista oli kirjailija Maija Paavilaisen haastattelu, jossa haastattelija kyseli hänen kirjastaan nimeltä Rollaattoriralli. Olisin ostanut sen kirjan samantien, jos sitä olisi vielä ollut. Paavilaisen haastattelu oli viimeinen, jonka edimme äitini kanssa kuunnella ennen kotiin lähtöä. Äiti osti kuvassakin näkyvän kirjan Koiruuksia, sillä perustein, että pakkohan meidän oli Diegosta kirja saada. (Diego on perheeni sekarotuinen pikkukoira). Paavilainen allekirjoitti kirjan ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin päin. 

   Kaiken kaikkiaan messuilta oli mukava ja kotiin lähdin hymy huulillani, vaikka olin todella väsynyt, kun olin koko päivän kävellyt. Kun päästiin Poriin, käytiin äidin ja isän kanssa hakemassa vielä ruokaa GrilliPorista, jossa on koko Porin paras grillipiirakka & ranskalaiset. Päivä oli pitkä, mutta mukava kaikin puolin. Voisin puhua messuista vaikka kuinka paljon, mutta tästä tulisi ylipitkä juttu!

Mitä löysin messuilta?

Kaiken kaikkiaan mulla oli tavaraa kotiin lähtiessä mukana noin kaksi jos ei kolmekin kassillista, joihin mahtui mm. kuvan kirjat, Fazerin uutuuslakut ja vähän muutakin.

Kuvan kirjat alhaalta ylöspäin:

1. Tuula Karjalainen - Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta (Toven elämäkerta)

2. Volter Kilpi - Alastalon salissa (Otavan lahja jokaiselle messuvieraalle)

3. Roope Lipasti - Viikinkisolmu

4. Tove Jansson - Kesäkirja