perjantai 11. toukokuuta 2018

Näitä luen syksyllä 2018

Muutamassa kirjablogissa on jo listattu syksyllä ilmestyviä, kiinnostavimpia kirjoja. Minä en ole tuota listausta vielä tehnyt, vaikka sanoin jokin aika sitten tekeväni sen, sillä aivan kaikki kustantajat eivät ole vielä julkaisseet syksyn katalogejaan. Nyt teen kuitenkin oman listaukseni. Kerro ihmeessä jos löydät listauksestani jotain kiinnostavaa. Kustantajat ovat jutussa aakkosjärjestyksessä ja niiden alla esiintyvät vain ne syksyllä ilmestyvät kirjat, jotka minua kiinnostavat. Lista saattaa vielä päivittyä myöhemmin.



Aurinko
V.M Toivonen - Ginnungagapin riimut

Art House/Jalava/Tietosanoma
Chris Rylander - Gregin legenda - Eeppisten epäonnistumisten sarja
Päivi Haanpää - Tusina novelleja
Sarah Knight - Elämä vie ja sinä vikiset: (Pitäisikö asialle tehdä jotain?)


Avain
Juri Nummelin - Sarjakuvan lyhyt historia

Gummerus
Erika Vik - Nefrin tytär
Holly Bourne - ... ja onnellista uutta vuotta
Cecelia Ahern - Täydellinen

Into
Taru Anttonen & Minna Karppinen - Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)

Karisto
Mervi Heikkilä -  Aijailin saaren tarut 2: Tuulenkala
Juha-Pekka Koskinen - Benjamin Hawk ja merten aarre


Like
Sylvain Neuvel - Heräilevät Jumalat


Minerva
S.N Pires - Karhunkiertäjä


Myllylahti
Elina Pitkäkangas - Ruska
Minna Roininen - Heda
Heidi Silvan - John Lennon minussa
Nemo Rossi - Salainen veljeskunta

Otava
Johanna Valkama - Kaukosaarten Aino
Jennifer Mathieu - Näpit irti
Jenni Pääskysaari - Sinä olet...
Camilla & Viveca Sten - Synkät vedet 2: Sumussa
Rick Riordan - Apollon 2: Synkkä ennustus
Siri Kolu - Me Rosvolat: Tarinataistelu
Tuula Kallioniemi - Kaksoisolennot
Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Hopeanaamio

S&S
Elina Tuomi - Itsenäisiä naisia
Lauri Ahtinen - Elias
Elina Favilli & Francesca Cavallo - Iltasatuja kapinallisille tytöille 2
Iida Salminen & Riikka Salminen - Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa

Tammi
Noidan käsikirja
Päivi Alasalmi & Laura Haapamäki - Unten puutarha ja muita satuja
Elina Rouhiainen - Väki 2: Aistienvartija
Maria Turtschaninoff - Maresin voima
Maiju Ristkari, Nina Suni & Vesa Tyni - Sukupuolena ihminen
Salla Simukka - Sammuta valot/Sytytä valot

WSOY
Antti Tapani
Heli Laaksonen - Ykköne

Tove Janssonin Muumi -kirjat

Kristina Ohlsson - Hopeapoika

Karri Miettinen, Kaisa Happonen - Revi se

Siiri Enoranta - Tuhatkuolevan kirous

Elena Mady - Varjelija

Essi Ihonen - Ainoa taivas

Karen M. Mcmanus - Yksi meistä valehtelee

Stephanie Garber - Valenda

torstai 10. toukokuuta 2018

Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo sapiens

Onko kaikkien pakko
tulla kaapista?

16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin. 
   Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, 
kuka hän on.

Samassa postauksessa myös mielipiteeni eilen katsomastani kirjaan perustuvasta Love, Simon -leffasta.


Luin kirjan viime vuonna e-kirjana, mutta ostin sen jokin aika sitten omaankin hyllyyni, koska rakastuin Simoniin. Tässä postauksessa kerron uudelleen mietteitäni kirjasta sekä eilen katsomastani kirjan pohjalta tehdystä Love, Simon -elokuvasta. 

Sivumennen sanoen, eikö olisikin reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä? 
Tuli vaan mieleen. (s. 123)

Uskallan väittää, että jokaiselle joka vähänkään lukee kirjoja, tietää sen tunteen, kun kirjan lopun lähestyessä uhkaavasti hidastelee tahallaan, jotta ei ihan vielä tarvitsisi hyvästellä kirjan hahmoja, joista on tullut ikäänkuin ystäviäsi. Simon tuntuu minulle ystävältä. Niin kirjan kuin elokuvankin aikana tuli sama fiilis; haikea mutta ihastunut, iloinen mutta samalla tietyllä tapaa surullinenkin. Juuri tämän kirjan kaltaiset kirjat ovat parhaita, koska ne herättävät niin laajan tunneskaalan.

Kirja ja elokuva kertovat noin yläkouluikäisestä pojasta, Simonista, joka on aivan tavallinen poika kuten kuka tahansa muu, mutta hänellä on suuri salaisuus; hän on homo. Eräänä päivänä eräs saman koulun oppilas, joka käyttää nimimerkkiä Blue, laittaa luokan Tumbrl -sivulle viestin ja ilmoittaa olevansa homo. Simon alkaa jutella pojan kanssa Jacques -nimimerkin turvin. Yhtenä päivänä kuitenkin Martin, Simonin luokkakaveri, näkee viestit ja alkaa niiden avulla kiristää Simonia päästäkseen lähempiin väleihin Simonin kaveripiirin uuden jäsenen, Abbyn kanssa. Martin uhkaa julkaista viestit jos Simon ei auta häntä pääsemään yhteen Abbyn kanssa.

Hämmästyin huomatessani, että elokuva alkaa täysin eri tavalla kuin kirja. Toisaalta se oli ihan kiva juttu. Kerrankin elokuva alkoi eri tavalla kuin kirja. Sekä elokuvan että kirjan vahvoja teemoja ovat rakkaus ja ystävyys. Salaisen rakkauden kanssa eläminen voi olla todella hankalaa varsinkin, kun edes lähimmät ihmiset eivät tiedä, kuka sinä oikeasti olet vaan olettavat sinun olevan hetero kuten niin monet muutkin. Kirjassa ja elokuvassa isossa osassa on perhe, ja sen yhdistävä voima, sanoma siitä, että tapahtui mitä tahansa, vanhemmilleen voi aina puhua. Näin minullekin on kotona sanottu monta kertaa. 


Simonin suurta herkkua ovat Oreo -keksit ja niiden kanssa maito. Niitä kirjassa syödäänkin paljon. Elokuvassa Oreoita näkyi melko vähän. Itse tykkään kyllä Oreo -kekseistä, vaikka en niitä kovin usein syökään. Pieni varoituksen sana on paikallaan niille, jotka rakastavat Oreoita yhtä paljon kuin Simon; kirja ja elokuva aiheuttavat takuuvarmasti Oreo-himon joten varaa niitä hyvä määrä lähellesi, kun luet kirjaa tai katsot elokuvaa

Minun on pakko saada tavata hänet. En ihan oikeasti kestä enää. Ihan sama vaikka kaikki menisi pilalle. Olen kohta valmis pussailemaan läppärini ruutua. (s. 110)

Kirjassa ja elokuvassa samaa on myös se, että lukija ja katsoja joutuu itsekin pähkäilemään kovasti, kuka Blue oikeastaan on. Tulee hetki, jolloin luulet jo tietäväsi, mutta et sitten kuitenkaan tiedä. Lopulta saattaa jopa yllättyä siitä, kuka Blue oikeastaan on. Mutta juuri se tekee molemmista niin kutkuttavan ihania elämyksiä.
   Juuri tämän tarinan kaltaisia tarinoita tarvitaan paljon enemmän, sillä vaikka rakas Suomemmekin on jo suvaitsevaisempi kuin joitakin vuosia sitten, pride -kulkueille ja HLBTQ -teemaiselle kirjallisuudelle ja elokuville on todellakin tarvetta yhä. Toivon että se asia muuttuu joskus, että voisimme elää maailmassa, jossa ei olisi enää näin korostetusti valkoisten heteroiden ylivaltaa vaan että kaikki voisivat olla rohkeasti, mitään salaamatta oma ihana itsensä.

Suosittelen kirjaa ja elokuvaa ihan kaikille, sillä ne ovat hyvin silmiäavaavia kokemuksia, elämyksiä joiden jälkeen ehkä näet maailman toisin. Sillä maailma ei ole niin suvaitsevainen kuin voisi olla. Niin kauan kuin aikuisten, vanhempien ennakko-oletukset, -asenteet ja -ajatukset siirtyvät lapsiin ja nuoriin, muutosta ei tapahdu helposti. Mutta onneksi lapset ja nuoret ovat jo nyt paljon aikuisia suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia, koska vain niin maailma muuttuu.

Tässä vielä elokuvan traileri.

Teos: Minä, Simon, Homo sapiens
Alkuperäinen nimi: Simon vs. The Homo sapiens agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentanut: Lotta Sonninen
Kustantaja: Otava
Kannen suunnittelu: Alison Klapthor
Kannen kuva: Chris Bilheimer
Sivumäärä: 253
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Aivan kaikille, etenkin romantiikan ystäville
Arvosana: 5

torstai 3. toukokuuta 2018

Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey

Huippusuosittujen Himoshoppaaja -kirjojen tekijän ensimmäinen nuortenkirja.

Audrey on kaiket päivät kotona, sillä tyttöporukka on kiusannut häntä koulussa pahasti. Hän piilottelee aurinkolasiensa takana eikä pysty kohtaamaan muita kuin perheensä ja terapeuttinsa. Hän alkaa kuvata perheensä sekopäistä arkea, kun hänen äitinsä käy taistoon saadakseen Audreyn isoveljen Frankin irti tietokonepelikoukusta.
   Sitten Frank pakottaa Audreyn tapaamaan kaverinsa Linusin. Linusin kanssa Audrey uskaltaa taas tehdä asioita, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan itsestäänselvyyksiä: tutustua, jutella, nauraa.




Luin tämän jo heti samana vuonna, kun kirja ilmestyi suomeksi (2015), mutta edellisen blogini mukana katosivat kaikki arvioni ja niiden joukossa oli mm. tämä, Sophie Kinsellan ensimmäinen nuortenkirja, Kadonnut Audrey. Tykkäsin kirjasta kovasti. Toisin kuin moni muu, minä en ollut lukenut Kinsellan Himoshoppaaja -sarjan kirjoja ennen tätä, vaikka minulta muutama Himoshoppaaja -kirja muistaakseni löytyykin hyllystä.
   Kadonnut Audrey on kirjana minulle erittäin tärkeä monesta syystä. Yksi noista syistä on se, että kirjassa käsitellään koulukiusaamisen uhriksi joutumista ja siitä selviämistä - mikä muuten vie paljon aikaa. Kirjan pääosa on Audrey -nimisellä tytöllä, joka verhoaa itsensä aina tummien aurinkolasien taakse eikä uskalla olla kenenkään muun seurassa kuin perheensä ja terapeuttinsa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Audreyn tietokonepelikoukussa oleva isoveli, Frank, pakottaa hänet tutustumaan kaveriinsa Linusiin, joka osoittautuu erittäin mukavaksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi. Hänen kanssaan Audrey uskaltaa taas tehdä asioita, jotka joskus ennen olivat itsestäänselvyyksiä; tutustua, jutella ja nauraa.

Minuakin on kiusattu aikanaan yskitoista vuotta. Kaikki kuitenkin muuttui, kun menin Nakkilan Sataeduun opiskelemaan graafista suunnittelua - siellä ei missään vaiheessa kukaan kiusannut ja meillä oli todella hyvä ryhmähenki. Pidämme edelleen yhteyttä. Olen nykyään myös muutaman entisen kiusaajani kanssa kaveri. Kaikesta huolimatta voin siis sanoa, että tiedän, miltä Audreysta tuntuu, vaikka en kärsikään ahdistuneisuushäiriöstä. Olen silti käynyt paljon asioita läpi nuoresta iästäni huolimatta.

Ihastuin kirjan hahmoista erityisesti juuri Audreyhin, sillä vaikka tytöllä on diagnoosi ja vaikka hän on sairas, hän on silti todella vahvanoloinen ja reipas tyttö, joka päätti itse, että alkaa parantua ja käsitellä asioita. Lisäksi suosikkeihini ylsi Frankin ja Audreyn äiti, joka ryhtyy taistoon estääkseen tietokonepeliriippuvaista poikaansa pelaamasta pelejä. Pidin myös Linusista.
   Siitä huolimatta, että kirja on suunnattu nuorille, sopii se myös erinomaisesti luettavaksi aikuisillekin, sillä myös aikuiset kärsivät ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minä opin tämän kirjan avulla ymmärtämään paremmin muutamaa rakasta ystävääni, jotka noista ongelmista kärsivät ja elävät niiden kanssa päivittäin. Suosittelen kirjaa ihan kaikille, jotka haluavat lukea oikeista ongelmista ja oppia ymmärtämään muita. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää sairauden kanssa elämistä; se on myös rakkaustarina, joten se sopii myös pieneen romantiikannälkään kaikenikäisille.
   Kirjan kansien ulkonäkö on todella ihastuttava ja kirjan suomentaja, Lotta Sonninen, on tehnyt oikein hyvää ja laadukasta työtä ja saanut kirjan kielestä hyvin sujuvan. Toivon todella, että tälle tarinalle saataisiin jatkoa joskus, mutta ainakaan vielä sitä ei ole tiedossa.


Teos: Kadonnut Audrey
Alkuperäinen nimi: Finding Audrey
Kirjailija: Sophie Kinsella
Suomentaja: Lotta Sonninen
Sivumäärä: 319
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille
Arvosana: 5

tiistai 1. toukokuuta 2018

H.C. Adersenin satuja

Hans Christian Andersenin satuja on rakastettu sukupolvesta toiseen. Andersenin satuaarteista on valittu tähän kokoelmaan kahdeksan kauneinta. Ne kerrotaan nyt meidän päivämme lapsille ihanasti kuvitettuna. 

Kirjasta löytyvät sadut:
Keisarin uudet vaatteet, Kuusen tarina, Pieni merenneito, Satakieli, Todellinen prinsessa, Lumikuningatar, Uskollinen tinasotilas sekä Ruma ankanpoikanen.

Avaa kirja, ja liidä satujen maailmaan...








Hans Christian - tai H.C. Andersenin sadut ovat tuttuja varmasti kaikille suomalaisille enemmän tai vähemmän. Minä luin jokin aika sitten satukirjan, joka sisältää kahdeksan hänen rakastetuintaan tarinaa. Kirjassa oli minulle muutama entuudestaan tuntematonkin tarina.
   Heti ensimmäisenä kirjassa kiinnitin huomiota sen kuvankauniiseen ulkonäköön, joka on peräisin Duck Egg Bluen ja Karissa Santoksen kynistä. Kirjan kaunis kuvio jatkuu sen sisäsivuillakin satujen kuvia tehostaen. Visuaalisesti kirja on todella näyttävä ja kaunis ja sen sisältämät tarinat ovat kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja.

Ilokseni huomasin, että satu Pienestä merenneidosta on se versio, jossa prinsessa-merenneidosta tulee yksi Ilmantyttäristä, kun on ensin muuttunut merenvaahdoksi. Unohdin, että se on H.C. Andersenin versio. Olen kai liiankin tottunut tuttuun Disney -versioon sadusta. Täytyy myöntää, että nyt kun ikää on enemmän, Andersenin versio on huomattavasti parempi kuin Disneyn, sillä se sisältää selkeän opetuksen siitä, että joskus teoilla voi olla kova hinta. Jotkin Andersenin sadut löytyvät Neflixistä (mukaanlukien Pieni merenneito) ja osasta on olemassa YouTubessa videoita, joissa kirjailija itse lukee satujaan.

Olen aina kunnioittanut Andersenia syvästi, sillä hän osaa kertoa satunsa lapsille niin, etteivät ne ole kuitenkaan liian pelottavia edes perheen pienimmille vaan sopivat luettavaksi kaikenikäisille lapsille. Tämä kirja on hyvä iltasatukirja myös sellaisten lasten vanhemmille, jotka eivät hirveästi muuten lue kirjoja. Vaikka et itse lukisi, niin lue edes lapsellesi, koska hyvä lukutaito ja sen kehittyminen auttaa lastasi pärjäämään elämässä paljon paremmin. Lukemisen voimaa ja merkitystä ei sovi aliarvioida.
   Kirjan saduissa on lähes kaikissa jokin opetus takana, mutta niitä ei osaa pieni lapsi ajatella, vain aikuinen ymmärtää ne. Kirja viihdyttää ja pitää otteessaan iltahämäriin asti, koska se on hyvin nostalginen ja tuo mieleen muistoja omasta lapsuudesta. Tai ainakin niin minulle kävi.
   Kirjan lopussa on myös satusetänä tunnetun Andersenin oma tarina, mikä oli myös hyvin mielenkiintoinen lukea.

Suosittelen kirjaa luettavaksi aivan kaikille iästä riippumatta, sillä Andersenin satujen parissa viihtyvät kaikki ja ne saattavat herättää myös mielenkiintoisia keskusteluja. Laitan tähän loppuun vielä muutaman Andersenin sadun kuunneltavaksi.






Teos: H.C. Andersenin satuja
Kirjailija: Hans Christian Andersen, uudelleenkertonut Mandy Archer
Suomentanut: Sari Luhtanen
Kuvittajat: monia eri kuvittajia
Ulkoasu: Duck Egg Blue ja Karissa Santos
Sivuja: 192
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Aivan kaikille
Arvosana: 5