Kirja täg

YouTubessa nimimerkillä Mamma Pia, eli tunnetummin varmaankin Mansikkka Maijun äiti teki videon, tarkemmin sanoen kirja tagin, ja ajattelin itse tehdä saman tänne blogiin, koska en ole uskaltautunut videomaailmaan ja tuskin koskaan uskallan niin pitkälle mennäkään.

Tag sisältää 10 kirjoihin ja lukemiseen liittyvää kysymystä, eikä tämä ole mikään haastejuttu, joten jos haluat tehdä tämän, niin tee ihmeessä. Luen mielelläni! (:

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka jossa luet?

- Luen yleensä joko olohuoneessa sohvan nurkassa viltti päällä tai omassa huoneessa sängyllä. Kesäisin luen ulkona terassilla aurinkolasit päässä ja jollain puutarhatuolilla eli voisi sanoa, että kyllä minulla on tietty paikka, jossa luen.

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?
- Mikä tahansa käy! Yleensä palanen paperia, vaikka vanhan kirjekuoren pala tai välillä saatan käyttää ihan ostettua kirjanmerkkiä. Nyt jokin aika sitten kesällä ostin muutaman söpön kissakirjanmerkin, mutten ole niitä paljon hennonnut käyttää.

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko sivun/kappaleen loppuun?
- Voin lopettaa milloin vain, mutta jos lopetan ennen kappaleen loppua, joudun lueskelemaan sivua hieman, jotta muistan, missä kohdassa olin menossa.

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?
- Harvoin, mutta mikäli eteen osuu niin hyvin mukaansa tempaava kirja, että sitä on mahdotonta laskea käsistään milloinkaan, niin silloin saatan lukea ja syödä/juoda samanaikaisesti.

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella tv:tä lukiessasi?
- Voin toki, vaikka olen huomannut luki- ja hahmotushäiriöisenä, että se jos kuuntelen musiikkia vähän lujempaa samalla kun luen, se hieman haittaa lukemiseen keskittymistä. Mut sitten taas ollaan ristiriidassa, koska tykkään kuunnella musiikkia samalla kun kirjoitan tai luen sekotti se tai ei.

6. Luetko kotona vai missä vain?
- Kotona, bussissa, kahvilassa, kirjastossa... melkein missä vaan, ei paikasta väliä.
Jos on sellanen tilanne, että kirjaan voi tarttua niin todellakin luen.

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?
- Jos luen ääneen, saattaa sitä hiukan porukat ihmetellä, koska asun vanhempieni kanssa vielä. Ne kysyy multa nytkin välillä jos puhun itsekseni, että kenelle puhun :D eli yleensä luen hiljaa itsekseni, vaikka ääneen lukemistakin olis hyvä harjottaa enemmän, jotta se olis sujuvampaa.

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?
- Luen aina kaikki, mutta välillä mulla on sellanen paha tapa, että hypin juttujen yli etukäteen ja luen ne etukäteen, vaikka palaan niihin myöhemmin. Tällöin kirjasta katoaa se jännitys, mutta se tulee luettua kuitenkin.

9. Hajoaako lukiessasi kirjan selkä vai säilyykö se kuin uutena?
- Se säilyy kuin uutena, koska kohtelen yleensä kirjoja kuin ne olisivat kallein aarteeni, mitä ne kyllä ovatkin. Riippuu kuitenkin siitäkin, onko kirja kovakantinen vai pokkari ja siitä, montako kertaa luen sen. Pokkarit on heikompaa tekoa kuin kovakantiset, joten ne kärsii helpommin.

10. Kirjoitatko kirjoihin?
- En. Kirjoihin ei kuulu kirjoittaa. En tee muistiinpanoja saati sitten kirjoita kirjaan, kuka sen on ostanut ja mistä ja milloin. En tee mitään sillä tiedolla. Toki, jos haen kirjailijalta itseltään signeerauksen, silloin hyväksyn sen kirjoittamisen.

Anders Vacklin & Aki Parhamaa - Sensored Reality 1: Beta

"Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi? 

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat..."

Lue lukunäyte kirjasta, täältä.


Sain muutaman muun bloggarikollegan tavoin kustantajalta mahdollisuuden lukea Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittaman Beta -sarjan avausosan ennakkoon. Kirjailijat olivat viime vuonna YA-kirjallisuustapahtumassa Helsingissä kertomassa kirjasarjastaan, mutta itse en valitettavasti kuullut sitä osuutta, koska porilaisena en tunne Helsinkiä ja oikean paikan löytäminen vei aikaa, vaikka olin ihan ajoissa Helsingissä. Kiinnostuin Betasta heti, kun näin sen Tammen kirjakatalogissa ja se onkin siitä asti ollut lukulistallani.

Aki ja Anders ovat onnistuneet kirjoittamaan mukaansatempaavan ja vauhdikkaan tulevaisuuden Helsinkiin sijoittuvan kirjan, jossa Helsinki on miltei kokonaan veden vallassa ilmastonmuutoksen seurauksena ja paikasta toiseen kuljetaan vesibusseilla tai -takseilla. Kirjassa peleillä on iso osa, sillä päähenkilön, 16-vuotiaan Bugin, äiti on töissä suuressa pelifirmassa, Realdream Interactive Studiosin johtajana ja sekä hän että Bug rakastavat pelaamista. Äiti jopa kannustaa tyttöään pelaamaan, mikä minusta oli jollain lailla mielenkiintoinen tieto, sillä en tiedä kovin monia vanhempia, jotka nimenomaan kannustaisivat lapsiaan pelaamaan. Yleensä päinvastoin, mikä on mielestäni todella harmillista, koska peleistä on oikeasti paljonkin hyötyä kuten lukemisestakin.
   Kirjan ihmisten elämä pyörii muutenkin pitkälti teknologian ja pelien ympärillä, sillä tulevaisuuden Helsingissä teknologia on kehittynyt huomattavasti enemmän jopa siitä, missä pisteessä nykyään ollaan. Mielestäni tuo seikka oli erittäin mielenkiintoinen, koska olen itsekin yrittänyt kirjoittaa tarinaa, jossa teknologia olisi edennyt eteenpäin, mutta en ole tehnyt tarpeeksi pohjatyötä onnistuakseni. 

   Edistynyt teknologiateollisuus näkyy pelien lisäksi myös Bugin kotona hyvin monipuolisesti - he  hommaavat asuntoonsa älytapetit, joiden avulla voi luoda kotiinsa esimerkiksi viidakkomaiseman, ja lukea sähköpostinsa näppärästi virtuaaliälyn avustamana.Vastaavanlaisia älytapetteja taisi aiemmin olla Minna Lindgrenin Ehtoolehto -sarjan viimeisessä osassa jos en väärin muista. Lisäksi pian ilmestyy täysin uudenlainen videopeli, joka on Bugin äidin salainen projekti, josta on tullut eräänlainen inside juttu äidin ja tyttären välille.

   Bug ei tullut minulle hahmona hirveän tutuksi, koska hänen vapaa-aikansa kouluajan ulkopuolella tuntuu koostuvan enimmäkseen pelaamisesta, ja vaikka minuakin pelit kiinnostavat, en ole ainakaan toistaiseksi juurikaan pelannut, koska en omista konsoleita tai edes televisiota, josta luovuin vuosi sitten saadakseni kirjoille lisätilaa, jota todellakin tarvitsin kipeästi.

   Bugin ja hänen äitinsä lisäksi myös muut helsinkiläiset - jopa Bugin opettajat ja koulun rehtori - pelaavat paljon. Pelit ovat koko kirjan kantava voima, mutta ainakaan minua se ei haitannut.

Uuden pelin myötä Bug pääsee testaamaan aistimuksia välittävää peliasua, joka tuo mukaan aivan omanlaisensa kiehtovan ulottuvuuden. Kirja on kuitenkin selkeä dystopia tulevaisuudesta - siitä mitä tulevaisuus voisi olla, jos digitaalinen teknologia jatkaisi kasvuaan ja siitä tulisi tärkeä ja iso osa ihmisten arkipäivää.
   Kauhukuvien lisäksi kirja näyttää kuitenkin myös pelaamisen hyötyjä, sillä pelit peliasuineen kannustavat liikkumaan kuten tosielämässä vaikka Pokemon GO tai kesällä ilmestyvä Harry Potter GO on jo tehnyt. Lisäksi pelaaminen kehittää mm. Bugin mielen- ja kehonhallintaa.

Kirjan maailma oli erityisen mielenkiintoinen, sillä se keskittyy ilmastonmuutoksen ja siitä aiheutuneen veden pinnan kohoamisen jälkeiseen elämään ja siitä selviämiseen. Vaikka en juurikaan tunne Helsinkiä, kirjassa se, vaikka onkin jäänyt veden alle, on kuvattu niin taitavasti, että minunkin oli helppo elää siellä kirjan henkilöiden mukana. Samaa sanoi myös Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi. Itseäni jäi askarruttamaan, millaista elämää Helsingin veden alle jääneessä osassa nykyään olisi. Toivottavasti siihen saadaan vastaus seuraavissa osissa.

Romantiikkaa kirjassa ei juurikaan ole, mikä ainakin minusta oli hyvä asia, koska henkilökohtaisella tasolla jo jonkin aikaa kaikki romantiikka on tullut korvista ulos. Ehkä siksi keskityn itsekin tarinoissani nykyään romantiikattomaan maailmaan.

Tämä kirja saattaisi pelimaailman ja pelaamisen takia kiinnostaa erityisesti poikia, vaikka kirja murtaakin taitavasti yleiskäsityksen, että pelaaminen olisi vain poikien juttu. Tiedän itsekin monia tyttöjä ja naisia, jotka pelaavat. En uskalla ihan vielä laskea itseäni heihin, sillä minulla on vielä paljon oppimista.
   Ensimmäiset parisataa sivua petaavat taidokkaasti asetelmaa tiivistyvälle jännitykselle ja toiminnalle, joka saa odottamaan jatko-osia. Ne on aivan pakko lukea!
   Laura Lyytisen suunnittelema kansi vielä vahvistaa kirjan mystisyyden ja toiminnallisuuden tuntua. Jään innolla odottamaan, mitä jatkossa seuraa.

Postaus on osa Tammen blogikiertuetta. Kiitos Kustantajalle.

Teos: Sensored reality - Beta
Sarja: Sensored reality
Kirjailijat: Anders Vacklin & Aki Parhamaa
Kansi: Laura Lyytinen

Sivuja: 327
Julkaistu: maaliskuussa 2018   

Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta, pdf, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Yläasteikäisille pelien ystäville, jotka lukevat
Arvosana: 4

Uudelleen luettavia

Näin Kirjamaailma-blogissa tälläisen postauksen ja inspiroiduin tekemään siitä oman versioni.

Toki luen mm. J.K. Rowlingin Harry Pottereita uudelleen tietyin väliajoin ja osaan muutaman osan tapahtumat ulkoa, mutta en toisista muista puoliakaan. Minulla ei ole luetut - listaa, enkä pääse katsomaan kirjahyllyäni mökkikesän tähden, mutta kerron nyt ne mieleen tulevat kirjat, jotka haluan ja aion lukea uudelleen. Kirjoitan niistä varmaan tännekin ajatuksiani ylös ja se myös helpottaa teidän päätöstänne siitä, luetteko kirjan vai ettekö lue.

Tätä projektia en pääse ikävä kyllä aloittamaan ennen loppukesää, koska minulla on vielä ainakin neljä kirjaa odottamassa lukemista. Tavoitteenani on lukea suurin osa loman aikana, joten minun täytyy siis kulkea lähes joka paikassa kirja kainalossa. Omalla kohdallani uudelleen lukemista kaipaavat ainakin seuraavat kirjat:

J.K. Rowlingin Harry Potterit:

Nyt tarkoitan kaikkia sarjan seitsemää kirjaa, sillä suurimmasta osasta en muista puoliakaan ja minusta on ihanaa lukea Harryn seikkailuista uudestaan ja rakastua uudelleen tiettyihin hahmoihin kirjoissa. Suosikkejani näissä ovat mm. Remus Lupin, Albus Dumbledore, Tonks, Weasleyn perhe sekä moni muu hahmo.

Rick Riordanin Percy Jackson-sarja:                      

Lukiessani Olympoksen sankerit - sarjaa, tuli minulle ihan todenteolla ikävä Percyn mahtavaa kertojanääntä ja Riordanin minämuotoista tyyliä hänen kirjoittaessaan Percy Jackson - sarjaa. Percy on aivan mahtava ja niin ihana hahmo, ettei hänen seikkailuitaan malta lopettaa kesken! Ja tottakai haluan seurata myös Annabethin ja Groverin elämää sekä Olympoksen jumalten ja jumalattarien.

Rick Riordan: Kanen aikakirjat:

Tässä sarjassa minua kiehtoo erityisen paljon sisarusten, Carterin ja Sadien tarina sekä Egyptiläiset jumalat. Carter ja Sadie yrittävät koko sarjan ajan pelastaa isäänsä, joka katoaa salaperäisesti. Nämä kirjat ovat hyviä, vaikka eivät omasta mielestäni yllä lähellekään Percy Jacksoneita, joissa käsitellään Kreikan mytologiaa, johon olen silmittömästi rakastunut. Mutta täytyy myöntää, että onhan minulla ollut ikävä myös Carteria & Sadiea.   

Justin Simper: Vampiraatit - sarja
Minun on tosiaan ikävä Connoria & Gracea.
Ikävä kyllä tässä sarjassa osia on kaikkiaan 7, joista vain 3 on suomennettu.
Minulta löytyy nuo kaikki kolme omasta hyllystä. On mukava päästä uudestaan tutustumaan Connoriin & Graceen ja tietysti seurata heidän seikkailuitaan Vampiraattien matkassa.
   Kirjasarja sijoittuu vuoteen 2505, ja kertoo kaksoissisaruksista Grace ja Connor Tempestista, joiden äitiä ei kirjasarjan alussa tunneta ja majakanvartija-isä Dexter kuolee lasten ollessa 14-vuotiaita. Lapset eivät halua orpokotiin eivätkä hienostoperhe Busbyjen luo (jonne jompaankumpaan heidät olisi pakotettu asumaan), joten he karkaavat asuinpaikastaan Puolinkuupoukamasta merelle edesmenneen Dexter Tempestin pienellä purrella, Louisianan Leidillä.
                                                                     

Nadja Sumanen - Rambo

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin meni. En pysynyt penkillä, vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.

Kasiluokan lyhytpinnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta. 

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

Nadja Sumanen voitti esikoisteoksellaan nuortenromaanikilpailun. 

Siis... Vau! Täytyy todeta, etten todellakaan listannut Ramboa turhaan yhdeksi #pojatkinlukee - postauksen vinkkikirjoista. Ihan mahtava kertomus siitä, miten haastavistakin elämänvaiheista selvitään jos on tahtoa. En yhtään ihmettele, että Nadja voitti tämän kirjan ansiosta nuortenromaanikilpailun. Rambo on aivan mahtavan ihana ja rakastettava persoona huonoista hermoistaan huolimatta! Varoitan etukäteen, juttu tulee sisältämään juonipaljastuksia,
 joten lue omalla vastuullasi eteenpäin!

Kun ostin kirjan itselleni joitain kuukausia sitten keskustan Suomalaisesta kirjakaupasta, en odottanut siltä mitään, vaan ajattelin, että ''Kai tääkin on hyvä lukea. Sehän sentään voitti nuorten romaanikilpailun.'' Kuulostaa pinnalliselta, tiedän sen, mutta niin itse ajattelin, kun katselin kirjakaupassa uutuuksia. Silloin ei oikeen ollut vielä tullut niin hirveen kiinnostavia uusia kirjoja, että olisin ne päätynyt itselleni hankkimaan, 

Kirjan alussa Rambo lähtee äitinsä kanssa Rotan... anteeksi, siis Riston kesäpaikkaan tämän vanhempien luo. Kirjan alusta suunnilleen puoleenväliin en voinut sietää Ristoa, sillä hänen asenteensa ja saamaton elämäntyylinsä otti ihan urakalla päähän. Taisin siinä tilanteessa samaistua Ramboon täydellisesti, sillä myös Ramboa ärsytti Risto pitkään.

   Kun Rambo on jonkin aikaa ollut Riston vanhempien luona, saapuu pakkaa sekoittamaan Riston isosisko Reetta miehensä Panun ja tyttärensä Liinan kanssa. Rambo huomaa pian, että Liina on perinyt äitinsä rasittavan ja kireän olemuksen. Tai niin Liina antaa ymmärtää aluksi, sillä häntä inhottaa jäädä isovanhempiensa Annikin ja Erkin luo, kun hänen vanhempansa lähtevät, sillä siellä kun ei toimi edes netti. 

Hieman ennen Reetan ja Panun lähtöä mökiltä, Rambon äidin tila huononee merkittävästi ja Risto joutuu lähtemään hänen kanssaan sairaalaan. Liina alkaa viettää aikaansa mökin läheisellä tallilla ja saa jonkin ajan kuluttua myös Rambon seurakseen sinne tekemään tallitöitä.

   Tästä alkaakin lupaavalta vaikuttava mahdollisen kaveruuden alku tarinan nuorten keskuudessa ja tilanteen kehittymistä oli mielestäni hauska seurata. Selviääkin, ettei Liina ole niin kova kuin mitä antaa ymmärtää. Hän on oikeasti herkkä nuori naisenalku, joka kaipaa läheisyyttä, sillä sitä hänen alituiseen riitelevät, eron partaalla olevat vanhempansa eivät hänelle enää erityisemmin tarjoa.

Rambo saa Liinan ylipuhuttua osallistumaan triathloniin ja yhdessä he alkavat harjoitella kilpailua varten. Kisapäivänä Liina luovuttaa ja Risto päätyy paikkaamaan häntä niin, ettei kisaa hyvinkin tosissaan ottava ja innostunut Erkki joudu pettymään. 

Kirjan kansi kuvaa yhtä Rambon mielipuuhista, roikkumista. Rambo tykkää roikkua mm. pyykkitelineessä tai puussa ulkona ollessaan. Kansi on mielestäni hyvin toteutettu ja selkeästi mietitty loppuun asti. Kirjassa ei ole suunnittelijasta mainintaa, joten oletan, että Nadja on tehnyt kannen itse.

   Kirjoitusvirheitä ei kirjassa ollut. Tosin en lukenut sitä sillä mielellä, että etsisin nimenomaan virheitä tekstistä. Annoin sisäisen kielipoliisini levätä ja keskityin itse tarinaan.

Jos pitäisi mainita jokin negatiivinen juttu, se tulee tässä: Minua häiritsi aika paljon välillä, että kirjassa puhutaan vaikkapa Rambon äidistä, Annasta tämän omalla nimellä. Ja Liina puhuu kokoajan isovanhemmistaan ja vanhemmistaan näiden omilla nimillä eikä käytä sanoja ''äiti, isä, ukki tai mummi'' kovin montaa kertaa kirjassa. Itse olen tottunut puhumaan niin omista vanhemmistani kuin isovanhemmistanikin muuten kuin heidän etunimillään. Siitä tulee jotenkin vieras olo jos yhtäkkiä alan puhutella vaikka äitiäni hänen etunimellään... :D

No, joka tapauksessa, pähkinänkuoressa: Tykkäsin kirjasta kovasti ja rakastuin Ramboon täydellisesti. Tykästyin myös Annikkiin, sillä hän tuo mieleeni kummankin oman isoäitini. Erkki taas tuo mieleeni äitini isän, joka sattuu muuten olemaan kirjan Erkin nimikaima etunimeltään.

Teos: Rambo
Kirjailija: Nadja Sumanen
Kansi: Nadja Sumanen
Sivumäärä: 238
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta
Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii mainiosti sukupuolesta ja iästä riippumatta ihan jokaiselle!

Arvosana: 4

Miksi lukea kirjoja?

Miksi lukea kirjoja? Tässä tulee vastaus. Keräsin 10 syytä, miksi lukea kirjoja, niitähän on tottakai paaaljon enemmän, mutta tässä muutama loistava syy lukea. Ja siinä samalla muutama kirjakuva. Sanokaa ihmeessä, jos kuvat on jollain lailla hassunnäkösiä, koska käsittelin niitä vähän. Halusin kokeilla miltä ne näyttäisi ns. ''vanhanaikaisina'' seepian värisinä. Ei omasta mielestäni mitään hassumman näkösiä, mutta taidan selti jatkossa säätää vain kuvien valotusta ja kontrastia jos ei muuhun ole tarvetta.

Kaivoin tätä postausta varten jopa muistiinpanoni, jotka tein Info - kirjakauppaa varten vuosi sitten.

1. Mielikuvitus  - Lukeminen kehittää mielikuvitusta ja sen myötä luovaa ajattelua. Tätä kykyä esimerkiksi minä tarvitsen koulussa päivittäin.

2. Äidinkielen taito - Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Siinä samalla kun lukeminen kehittää mielikuvitustasi, kehityt myös äidinkielessä paremmaksi. On luku- ja kirjoitusharrastusteni ansiota, että peruskoulun päättötodistuksessani komeilee äidinkielen kohdalla luku 10. Olen siitä hyvin ylpeä, koska siihen pääseminen vaati huimasti työtä!

3. Lukeminen on hyvä ajanviete - Joskus kannattaa heittää puhelin nurkkaan (kielikuva, älä heittele puhelintasi!) ja tarttua ainaisen somessa roikkumisen sijaan hyvään kirjaan ja antautua tarinan vietäväksi.

4. Sanavarasto - Lukeminen kehittää sanavarastoa ihan huimasti. itse asiassa vapaa-ajallaan paljon lukeva hallitsee noin 50 000 - 70 000 sanaa, kun taas sellainen nuori, joka ei lue, osaa vain runsaat 15 000 sanaa. Ero siis on huikea!

 5. Empatia ja sympatia - Kirjojen lukeminen opettaa sinua välittämään myös sellaisista ihmisistä, joita et tunne. Ja syventää suhdettasi läheisiisi, koska opit kuuntelemaan itseäsi ja tunnistamaan tunteesi paremmin.

6. Ystävät - Lukemisen ansiosta saat uusia ystäviä. Et ole ainoa, joka lukee, 

meitä on mahtava joukko!

7. Kirjoitustaito - Inhoatko kirjoittamista? Lupaan, että jos alat lukea, et inhoa sitä enää, vaan se alkaa tuntua siedettävältä ja saatat ehkä jopa rakastua siihen, koska kun luet, se kehittää myös kirjoitustaitojasi huimasti. 

8. Kokemuksia - Mietitkö, millaista olisi elää jonkun toisen elämää tai millaista olisi elää maailmassa, jossa kaikki tarujen hahmot olisivatkin olemassa? Kirjojen avulla saat sen tietää ja opit ymmärtämään ihmisiä paremmin, sillä kirja on sinun keinosi päästä toisen pään sisälle. Ainakin osittain. Esimerkiksi minä opin Kadonnut Audrey - kirjan luettuani ymmärtämään muutamaa ystävääni, jotka kärsivät masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja olen siitä kiitollinen!

9. Sinusta tulee vahva - Etkö usko, että kirjoja lukemalla sinusta voi tulla vahvempi ihmisenä? Voi, kyllä sinusta voi tulla vahvempi henkisesti jos luet kirjoja. Se on osittainen syy, miksi itse olen niin vahva nykyään ja uskallan puolustaa itseäni, vaikka 11 vuotta kestänyt koulukiusaaminen vaikuttaa taustalla edelleenkin. Minua ei silti ole koskaan kiusattu lukuharrastukseni takia, Syyt ovat olleet aivan muita, muutamana syynä oli mm. liikuntavammani ja ulkonäköni. 

10. Kirjat opettavat - Kirjat ja niiden sisällään pitämät tarinat opettavat lähes aina jotain. Esimerkiksi Robin Hood opetti välittämään heikommista ja auttamaan niitä, jotka apua tarvitsevat.

Plussa:

Okei, oli pakko mainita vielä yksi syy, miksi kannattaa lukea!

Kirjojen lukeminen on verrattavissa alkoholin juomiseen ja humalatilaan. Monet tavoittelet sitä eufoorista tunnetta, ensimmäistä humalaa.. Minä taas tavoittelen samaa tunnetta lukemalla kirjoja ja elämällä tarinan mukana ja rakastan sitä koko sydämestäni.

Rakastan kirjailijoita. Rakastan kirjoja. Rakastan tarinoita. Rakastan monia kohtaamiani hahmoja. Rakastan ihmisiä, jotka olen löytänyt lukemisen ansiosta. Rakastan lukemista niin paljon, ettei sen syvän, pohjattoman rakkauden kuvaamiseen edes löydy sanoja!

Lue sinäkin, luetaan yhdessä (:

Tove Jansson - Muumit: Parhaat sarjakuvat väreissä

Tervetuloa Muumilaaksoon hurvaavien asukkaiden seuraan!

Kun muumit matkustavat helikopterilla yksinäiselle saarelle, he päätyvät keskelle merirosvoseikkailua ja tapaavat omat esi-isänsä. Tarinassa Vaarallinen talvi muumiperhe valvoo tavoistaan poiketen talven yli ja tutustuu tunteita herättäviin ilmiöihin, kuten herra Virkkuseen Ulkoiluyhdistyksestä. Kokoelman kolmannessa sarjakuvassa Talonrakennus osoittautuu vaikeaksi puuhaksi, ja Muumipeikon aikaansaannos on vähintäänkin erikoinen - mutta viihtyisä.

Sarjakuvat Yksinäinen saari, Vaarallinen talvi ja Talonrakennus julkaistaan tässä kirjassa ensimmäistä kertaa värillisinä.



Vierailin eilen Porin Info -kirjakaupassa moikkaamassa työntekijöitä, sillä olen ollut kyseisessä kirjakaupassa työharjoittelussa viisi vuotta sitten ysiluokalla ja henkilökunta muistaa minut yhä siitä, mikä on tietysti mahtava juttu.
   Alunalkaen minun ei pitänyt ostaa mitään tuolla vierailulla, mutta mukaani tarttui kuitenkin sarjakuvakirja. Olen ihan hiljattain yrittänyt alkaa lukemaan sarjakuvia. Aina voi opetella. Julkaisinkin edellisessä blogissani arvion yhdestä sarjakuvakirjasta, mutta tekijänoikeudellisista syistä poistin koko vanhan blogini. Vakuutan, että teen arvioita täysin uudella tavalla, ja mainitsen jos arvio sisältää juonipaljastuksia tai lainattua sisältöä.

Muumit ovat minulle tuttuja vain Muumilaakson tarinoita -piirrossarjasta ja Muumimukeista. Nyt ajattelin yrittää sivistää itseäni hieman ja lukea niitä myös sarjakuvina.


Sanoinkin jo mm. Twitterissä etten voi ymmärtää, miten joku voi pitää kirjan kahta ensimmäistä sarjakuvaa oikeasti tosissaan hyvinä. Niissä on muutamia niin järjenvastaisia seikkoja, etten kerta kaikkiaan tykännyt niistä. Esimerkiksi nämä seikat olivat häiritseviä: naiset pitävät huonosti käyttäytyviä miehiä romanttisina, Muumimamma noudattaa orjallisesti esi-isien tapoja ja on hieman välinpitämätön poikaansa kohtaan, villisian vaimo antaa miehensä tapon lähes samantien anteeksi...

OK, tokihan on normaalia, että pitää huonosti käyttäytyvistä miehistä, koska todella moni nainen rakastuu renttuihin. Itse en näe niissä mitään hohtoa, vaan haluan miehen, joka osaa käyttäytyä. Erimielisyyksiä tulee silti varmasti ja huonoina päivinä on lupa näyttää, että ärsyttää, mutta idiootiksi ei tarvitse heittäytyä.
   Uutena asiana kahden ensimmäisen sarjakuvan aikana tuli mm. Muumien lihansyöjä -puoli. Olen aina ollut siinä käsityksessä, että muumit syövät vain marjoja ja kasviksia sekä neulasia. Tutustuin myös uuteen hahmoon, joka tuntui ärsyttävältä lähes samantien, herra Virkkuseen. Virkkunen on urheiluintoilija ja hyvin kilpailuhenkinen sellainen, miksi se ehkä ärsyttikin minua niin paljon.

Kolmannessa sarjakuvassa, joka on näistä kirjan kolmesta sarjakuvasta oma suosikkini, päästään tutustumaan Mymmelin perheeseen; äitiin ja seitsemääntoista pikkusisarukseen. Pakko sanoa, että ainakin itselleni moinen lapsikatras olisi täysi painajainen, kun en muutenkaan jaksa ihan vauvaikäisiä lapsia, vähän vanhempia lapsia, sanotaan nyt 3-vuotiaasta ylöspäin jaksan kyllä, koska silloin se vauvalle lässytysvaihe on jo ohi. En edes tiedä, haluanko itse koskaan lapsia.
    Tässä sarjakuvassa mukaan astuu mm. oma suosikkihahmoni, ihanan rasavilli riiviö, Pikku Myy. Hän on mielestäni ihana, kun tekee ja sanoo juuri niin kuin haluaa sen kummempia miettimättä, mutta joutuu toki juuri siksi välillä ongelmiin. Ongelmatilanteet ovat kuitenkin aina selvitettävissä kuten ne yleensä tosielämässäkin ovat. Harvoin tulee eteen sellaista tilannetta, jota ei voisi puhumalla selvittää.
   Mymmelin äiti majoittuu lapsikatraansa kanssa Muumitaloon asumaan ainakin juhannukseen asti. Ei mene kauaa, kun muumiperhe kyllästyy kepposteleviin pikkupirulaisiin ja keksiikin näytellä, että juhannus onkin etuajassa, jotta pääsisivät eroon pikkuriiviöistä ja edes hetken rauhaa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, Pikku Myy jää matkasta. Muumit päättävät myöhemmin adoptoida hänet omakseen, mutta eipä sekään käy ihan miten tahansa.
   Pikku Myy kehottaa Muumipeikkoa rakentamaan ihan ikioman talon, koska haluaa asua hänen huoneessaan yksin. Muumipeikko alkaakin rakentaa omaa kotia, mutta tälläkään kertaa ei säästytä ongelmilta.
   Erilaisten sattumusten jälkeen Muumipeikko päättääkin lahjoittaa juuri valmistuneen kotinsa, jonne hänen piti muuttaa yhdessä Niiskuneidin kanssa, Mymmelin äidille ja tämän kuudelletoista lapselle ja muuttaa itse Niiskuneidin kanssa telttaan asumaan.

Minä pidin kirjasta kovasti, vaikken aivan kaikkea voinutkaan sulattaa kahdesta ensimmäisestä sarjakuvasta yhdellä istumalla. Uskon, että nekin alkavat maistua paremmin, kun ne lukee ajattelematta asioita liikaa.
   Kirjan sarjakuvat ovat taidokkaasti piirrettyjä ja ne näyttävät tosi hyvältä myös värillisinä, melkein jopa paremmalta kuin mustavalkoisina. Tarinat ovat pääosin hyviä ja ainakin viimeisessä tarinassa on takana mielestäni melko hyvä opetuskin. Sen hoksaa, kun on hetken miettinyt sarjakuvaa tarkemmin.
Suosittelen Toven Muumi -sarjakuvia kaikille Muumien ystäville ja etenkin, jos olet katsonut Muumilaakson tarinoita - sarjakuvat tarjoavat sinulle vielä enemmän! Aion tulevaisuudessa lukea ehkä myös Toven Muumi-kirjoja sarjakuvien ohella. Tämä sarjakuva oli ensimmäiseni Tovelta, muttei varmasti viimeinen. Sarjakuvat sopivat myös kouluikäiselle lukijalle.

Teos: Muumit, parhaat sarjakuvat väreissä
Kirjailija: Tove Jansson
Suomentaja: Anita Salmivuori & Juhani Tolvanen
Kuvittaja: Tove Jansson
Sivuja: 120
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Ostettu, Info Porin Kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle Muumi-fanille
Arvosana: 4

Harry Potter täg

Törmäsin YouTubesta videoita katsellessa (laiska päivä) Eerika Haikosen kanavalla sen nimiseen videoon kuin Harry Potter Täg, ja rupesin miettimään, että miksen samantien tekisi siitä omaa versiotani tänne blogiin. Ja mun puolestani jos sä haluat tehdä tämän, niin en estä, mutta olis kuitenkin kiva jos mainitsisit edes jossain kohdassa postaustasi blogini mahdollisesti linkitettynä. Ei siis pakko ole, mutta arvostaisin sitä.

Olen siis itse ollut Harry Potter - fani melko pienestä asti ja itseasiassa aloitin lukuharrastukseni Pottereilla, enkä millään helppolukuisilla kirjoilla, kuten ihmiset yleensä tekee. Ja voin sanoa, että luki- ja hahmotushäiriöisenä se oli välillä tosi haastavaa, vaikka tokihan Potterit on jo paljon lukevallekin haastavia, koska hahmojen nimet on vieraita ja joidenkin taikasanojen nimet tai paikat voi tuottaa vähän ongelmia. Kuitenkin.
   Potterit on tästä kaikesta huolimatta hyvinkin opettavaisia ja tapahtumarikkaita kirjoja. J.K Rowling on selkeästi miettinyt jokaisen kirjan tapahtumia ja sitä, miten ne saisi ehkä jollain lailla nidottua toisiinsa. Sittemmin monen kirjailijan kirjoista onkin saanut havaita joitain yhtäläisyyksiä Harry Potterin maailmaan.

Harry Potter fanitavaraa en omista paljonkaan. Kaikki kirjat ja elokuvat löytyy. Lisäksi löytyy neljä oheiskirjaa sekä muutama kaulakoru (Kuoleman varjeluksien merkki ja Hermionen ajankääntäjäkoru).

KYSYMYKSET:

Mikä on lempikirjasi?
- Feeniksin kilta. Siitäkin huolimatta, että eräs suosikkihahmoni kuolee siinä. Mutta siis pidän kyllä kaikista Potter-kirjoista, koska ne kertoo tosi paljon enemmän kuin elokuvat. Se onkin itseasiassa ihan yleensäkin syy, miksi rakastan kirjoja. Toisena lempparina on ehdottomasti Azkabanin vanki, koska rakastan Remus Lupinia! <3

Lempileffa?

- Tässäkin on pakko vastata, että Feeniksin kilta. Se varmaan siitä syystä, että rakastan Weasleyn kaksosia ja tässä heillä on mielestäni hyvä rooli. Puoliveristä prinssiä en voi sietää elokuvana yhtään, koska en pidä Dumbledoren partahuumorista. Siihenkin voi olla syynä se, että sitä ei ollut kirjassa, joten se ei leffassakaan naurattanut. 

Kirja, josta tykkään tosi vähän?

- Salaisuuksien kammio. Aloitin aikanani Potterit tästä kirjasta ja muistan sen tapahtumat melkein kokonaan ulkoa, miksi se tuntuu jo tylsältä.

Kohdat, jotka saa itkemään kirjoissa/leffoissa?

- Kuolemat. Siis Harryn läheisten kuolemat. Mulle on ihan sama jos joku Kuolonsyöjä kuolee. Se ei haittaa piirunvertaa. Kaikista koskettavimmat kuolemat oli mielestäni Dumbledore, Tonks ja Lupin sekä Fred. Itse asiassa olen ehkä vieläkin hieman pettynyt Rowlingin päätökseen tappaa toinen Weasleyn kaksosista.

Jos voisit tavata kenet tahansa kirjojen hahmoista, kenet tapaisit?

- Luultavasti Sirius, Lupin, Tonks ja Weasleyn kaksoset

Lempihahmo?

- Apua, mikä valinnanvaikeus! Lemppareita on ihan liian monta, jotta voisi valita vain yhden. Lemppareiksi asti on yltänyt mm. Hagrid, Dumbledore, Tonks, Lupin, Weasleyn kaksoset, Sirius, Harry, Molly Weasley ja Ginny Weasley

Mikä mun suojelius olisi?

- Jos et tiedä, mikä on suojelius, se on loitsu, joka onnistuessaan ottaa jonkun eläimen hahmon ja sillä suojaudutaan ankeuttajia vastaan. Mun suojelius olisi ehkä jänis tai uroshirvi kuten Harrylla.

Jos saisin valita, ottaisinko elpymyskiven, seljasauvan vai näkymättömyysviitan, minkä näistä kolmesta ottaisin?

- Aika varmasti näkymättömyysviitta, vaikka haluaisinkin saada jonkun läheisen vielä takaisin, mutta mulla on jotenkin sellanen ajatus, että kuolleen on parempi olla kuolleena eikä vaeltaa onnettomana maan päällä.

Missä tuvassa olisit?

- Luonteeltani sopisin ehkä Korpinkynteen, mutta haluaisin olla Rohkelikko. Rowling saa Rohkelikkojen tuvan vaikuttamaan kirjassa niin siistiltä, ett olis hienoa kuulua just siihen tupaan!

Jos saisit tavata kenet tahansa Harry Potter elokuvien näyttelijöistä, kenet tapaisit?

- Emma Watson nyt ainakin ihan ehdottomasti, ihan mahtava nainen! Ja miespuolisista varmaan David Thewlis ja Gary Oldman. Ja jotenkin myös Bellatrix Lestrangen näyttelijä, Helena Bonham Carter voisi olla hauska tavata.

Oletko pelannut mitään Harry Potter pelejä?

- Nintendo Wii pelikonsolilla kyllä, muistaakseni Kuoleman varjeluksia, mutta jotenkin onnistun aina tappamaan Hedwigin... Täytyy ehkä harjoitella vielä :D

Jos pelaisin Huispausjoukkueessa, mitä paikkaa pelaisin?

- Jahtaaja tai etsijä. Lyöjänä olen auttamattoman surkea, hyvä jos pesäpallossakaan osun ehkä kerran kunnolla siihen palloon.

Olenko tyytyväinen Harry Potterin loppuun?

- Mun mielestä on kiva, ettei Rowling lopettanut tarinaa siihen, kun Tylypahkan taistelu päättyy, vaan se jatkuu vielä 19 vuotta myöhemmin osiolla, josta pidän kyllä, mutta näin kun asiaa ajattelee, olisi ollut kiva kuulla vähän muidenkin hahmojen kuulumisia. Nevillen professorina olo Tylypahkassa ihan oikeesti yllätti ja myös se, että Harry ja Ron oli kumpikin päässeet opiskelemaan auroreiksi.

Kuinka paljon Harry Potter merkitsee sinulle?

- Enemmän kuin moni voi edes arvata. Se on mulle todella tärkee klassikko ja kirjoja kohtelen kuin kukkaa kämmenellä, enkä ikinä luovu niistä. Kuulun sukupolveen, joka on kasvanut yhdessä Harry Potterin kanssa.

Tervetuloa uusi alku

Vanha blogini, joka kyllä kantoi samaa nimeä kuin tämäkin, tuli tänään tiensä päähän, kun päätin poistaa sen ja aloittaa täysin alusta. Blogin poistaminen ei todellakaan ollut helppo ratkaisu, koska olin kirjoittanut sitä jo useamman vuoden, mutta radikaalius oli täysin tarpeen, sillä en toiminut oikein. En ala selittää sen paremmin blogin poistamisen syitä. Niitä kuitenkin oli useampia ja täytyy sanoa, että tuntuu vapauttavalta, kun voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Vain muutaman postauksen lopullinen katoaminen hieman harmittaa, mutta uskon pystyväni kirjoittamaan ne uudestaankin, vaikka en täysin muista jokaista kohtaa. Myöskään kustantamoiden kirjakatalogien läpi käyminen uudestaan ei ole minulle ongelma, vaikka onhan siinä duunia. Teen blogia nyt aivan uudella otteella ja innolla, mutta ensin minun on pakko pitää hetken taukoa blogimaailmasta ja koota ja selvittää ajatuksiani ja tehdä uusia suunnitelmia blogin suhteen. Tervetuloa lukijaksi olit sitten uusi tai vanha. Toivottavasti viihdyt kanssani!