Aivan aluksi, kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Kajo on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, joita eniten odotin tänä vuonna. Sen edeltäjä, Kuura, jäi niin jännään kohtaan, että minun oli aivan pakko saada lukea myös jatko-osa. Ja ihastuin muutenkin Elina Pitkäkankaan luomiin hahmoihin ja kirjoitustyyliin sekä graafikkokollegani Karin Niemen upeisiin kansiin. Kajon graafinen ilme on aivan uskomattoman hieno!
Jos Kuura on sinulta vielä lukematta, suosittelen tarttumaan siihen viimeistään nyt, koska Kajo ei todellakaan jätä kylmäksi. Se lisää kierroksia eikä vauhdin hurmalle näy loppua! Joskus kuulee sanottavan, että jatko-osa on huonompi kuin aloitusosa. Nyt niin ei ole, nimittäin mielestäni Kajo on jonkin verran jopa parempi kuin Kuura. Kajo on jonkin verran raaempi kuin edeltäjänsä, mutta oikeastaan osasin vähän ehkä odottaa sitä. Sitä paitsi minä pidän tapahtumarikkaasta tekstistä, joka ei ole ennalta-arvattavaa ja juuri sellaista tekstiä Pitkäkangas on Kajon sivuille kirjoittanut.
Kuuran luettuani ja sen lukemisen aikana minua ärsytti kirjassa vain yksi asia: Inka Lavaste. Nyt kun luin Kajon, huomasin jopa että pidän hänestä ehkä hieman enemmän kuin Aaronista. Inka joutuu Kajon edetessä kohtaamaan aiempien tekojensa seuraukset eikä pääse niitä enää millään pakoon. Hänelle myös tapahtuu eräs asia, josta minä yllätyin todella, mutta iloisesti.
Aaron ja Matleena pakenevat Jahtia ja saavat apua yllättävältä taholta. Aaronin kertojaäänen aikana tutustutaan myös Jahdin toimintaa vastutavaan Werecare -järjestöön, jonka toiminta on osin ehkä vähän kyseenalaista sekin. Aaronin ja Matleenan suhteen kiemuroita oli melko mielenkiintoista seurata ja samalla tavata Matleenan kautta ainakin yksi edellisestä osasta tuttu hahmo.
Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, muttei se silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.
Kajo tutustuttaa lukijat myös muutamaan uuteen hahmoon, joista ainakin omiksi suosikeiksini ylsivät Peter ja Alex. Eräs Alexille tapahtuva asia kirjan loppupuolella oli todella koskettava, en voinut olla henkäisemättä ääneen. Kuten muutamaa bloggaajakollegaani, minua ei harmittanut se etteivät Matleena ja Tuukka saaneet omia ääniään yhtä hyvin kuuluviin kirjassa kuin Aaron ja Inka. En usko, että se olisi juonen kannalta edes toiminut kovin hyvin, parempi näin. Muutama päähenkilö on parempi kuin se, että äkkiä nostetaan tavallaan päähenkilöiksi myös kaksi sivuhenkilöä, vaikka tekihän mm. J.K. Rowlinginkin niin nostaessaan Hermionen Harryn ja Ronin rinnalle yhdeksi päähenkilöistä. En usko, että sama temppu olisi kuitenkaan toiminut Pitkäkankaan Kuura -sarjassa, vaikka en yhtään epäile etteikö kirjailija osaisi jäsennellä tekstiään niin, että se toimisi. Kirjasarja muuten on hyvä lisä sateenkaarikirjoihin. Miksi? Se selviää vain, kun luet Kajon!
Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse.
Sarjan kolmas ja viimeinen osa on ehdottomasti yksi ensivuoden odotetuin kirja, jonka tulen varmasti lukemaan. Maltan tuskin odottaa, että näen Elinan Hel-YA:ssa Helsingissä 5.elokuuta!
Teos: Kajo
Sarja: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Kansi: Karin Niemi
Sivuja: 341
Kustantaja: Myllylahti, 2017
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasian faneille iästä tai sukupuolesta riippumatta!
Arvosana: 5
