Näitä luen keväällä 2018

Monessa blogissa on jo listattu vuoden 2018 kevään kiinnostavimmat kirjat. Itse en ole sitä vielä tehnyt ja mikäs sen parempi aika tehdä tuo lista kuin uudenvuoden aatonaatto. Joko sinä olet selannut kaikki kirjakatalogit läpi? Mitä luet ensi vuonna?
   Luulin aluksi, että kirjakevät 2018 olisi hiljaisempi, mutta sitten selasin Risingshadow:n sivuja ja tajusin, että eipäs olekaan. Mutta hiton hyvä niin!
 *Kustantamot ovat jutussa aakkosjärjestyksessä. Listattuna vain ne kustantamot, mistä löysin jotain kiinnostavaa.

Atena

Henriikka Rönkkönen - Bikinirajatapaus
(jatko Mielikuvituspoikaystävälle)

Satu Pihlaja - Aikaansaamisen taika



Art House

Ville Hänninen - Ruutukaappaus: Opas sarjakuvan hyödyntämiseen

Terhi Upola - Livenä ja läsnä: verkon uudet juttutyypit

Brandon Sanderson - Ylenemisen kaivo
(Usvasyntyinen 2/3)

Aula & CO

Matt Haig - Kuinka pysäyttää aika

Aurinkokustannus

V.M Toivonen - Matka Asgårdiin 3 - Ginnugagabin riimut

Lidia Antin - Kasvien mytologiaa

Gummerus

Cecelia Ahern - Viallinen

Sarah J. Maas - Throne of Glass: Keskiyön kruunu

Holly Bourne - Mitä tytön täytyy tehdä
(Normaali -trilogia)

Karisto

Roosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo - Se: Seksipuhekirja

Laura Suomela - Silmänkääntötemppu

Meredith Russo - Tyttösi sun

Maria Autio - Lohikäärmekesä

Mervi Heikkilä - Revonpuro: Aijalin saaren tarut 1

Juha-Pekka Koskinen - Mieletön museo

Petja Lähde - Surunsyömä

Like

Sylvain Neuvel - Heräilevät jumalat

Minerva

Jonna Heinonen - Tunne syöminen

Myllylahti

Sini Helminen - Veden vallassa (Väkiveriset 3)

Otava

Essi Tammimaa - Isän kädestä

Philip Pullman - Vedenpaisumus (Lyran kirjat 1)

K.K. Alongi - Pakenijat

Rick Riordan - Kuolleiden laiva (Magnus Chase 3)

Kimmo Ohtonen - Ikimaa: Soturin tie

Veera Salmi - Saari

Marawa Ibrahim - Tytön oma kirja

Nina Brochmann & Ellen Stokken Dahl - Vau, mikä vagina!

Bernadette Fisers - Pieni kirja isoon painonpudotukseen

Hannu Karttunen - Tähdet ja maailmankaikkeus

Jessica Townsend - Nevermoor: Morriganin koetukset

Adrienne Kress - Löytöretkeilijät 1: Kätketty ovi

Tammi

Ronnie Grandell - Irti itsekritiikistä: Löydä terve suhde itseesi

J.K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter: Taikuuden historia

Nicola Yoon - Aurinko = tähti

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Sensored reality 1 - Beta

WSOY

Zoe Sugg - Girl Online omillaan

Kristina Ohlsson - Lasilapset

Anniina Mikama - Taikuri ja taskuvaras

Anne Leinonen - Noitakirja

Laura Lähteenmäki - Yksi kevät

Cara Delevingne - Mirror mirror

Riina Mattila - Järistyksiä

Kiinnostavimmat kirjat 

TOP 5

1. Rick Riordan - Kuolleiden laiva
2. Anne Leinonen - Noitakirja
3. J.K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter: Taikuuden historia
4. Sini Helminen - Veden vallassa
5. Cecelia Ahern - Viallinen


Tässä olivat kaikki minun kevään 2018 kiinnostavimmat kirjat.
Osan näistä pyydän arvostelukappaleena kustantajilta suoraan.

Maiju Voutilainen - Itke minulle taivas

Miten selviytyä, kun on jo valmiiksi niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminenon lähellä.


Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. 
Jokainen meistä on arvokas.
   Maiju Voutilainen eli Mansikkka (s. 1996) on tunnettu tubettaja, joka nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena rohkeudesta puhua julkisesti mielenterveysongelmista. Itke minulle taivas on hänen esikoisteoksensa.



Luin Maijun kirjan loppuun yhdeltä istumalta heti marraskuun lopussa, kun sen sain käsiini. Runot kuitenkin vaativat sen, että niitä miettii ajatuksella joten luin kirjan toiseenkin kertaan. Kirjassaan Maiju päästää lukijansa vieläkin syvemmälle itseensä kuin videoillaan. Hänen runonsa ovat hyvin synkkäsävyisiä ja koskettavia, mutta kirjan loppua kohden mukaan astuu myös valo, rakkaus ja toivo, mikä oli mielestäni kiva juttu.
   Minulla on monta ystävää, jotka sairastavat masennusta ja vaivaapa se minuakin. Kirjassa kirjoittaja tuo hyvin ilmi itselleen tärkeitä asioita ja arvoja: sen että jokainen on yksilö, ja kaunis ja hyvä juuri sellaisena kuin on. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Luin ensimmäistä kertaa itseni kanssa samanikäisen ihmisen kirjoittaman kirjan. On kiva nähdä, että Maiju onnistui toteuttamaan jo haaveensa, joka on minullakin sama, sillä haluan itsekin julkaista kirjoja ja voida kutsua itseäni kirjailijaksikin joskus. Se on ollut haaveeni lapsesta asti.

Eräs lempirunoistani kirjassa on tämä (s.46):

vain koska et näe minun pahaa oloani

ei tarkoita ettei se olisi minussa. 

se on piilossa sinulta,

jottet voisi käyttää sitä häikäilemättömästi hyväksesi.

se on piilossa ihoni alla mutta sykkii kipeästi joka hetki,

kertoo olevansa hyvinkin hengissä.

Näin graafikkona katson yleensä aina myös, miltä kirjan ulkoasu mielestäni näyttää, mutten harmikseni ole muistanut mainita sitä lähellekään jokaisessa postauksessani. 

Mielestäni Maijun kirjan ulkonäkö on kuitenkin hieno ja hyvin toteutettu. Tykkään siitä, miltä kirjan etukansi näyttää, koska näyttää, että kirjan nimikin valuu ikään kuin alaspäin kuin se olisi kyyneleillä kirjoitettu ja nimen taustana toimiva marmorimainen pohja on mielestäni todella upea. Kirjaa elävöittää kivasti Hilla Semerin tekemä kuvitus ja se tuo runot vielä lähemmäs lukijaa. Kuvat ovat hyvin simppeleitä ja yksinkertaisia, mutta en voisi kuvitellakaan tälle kirjalle muunlaista kuvitusta. Se on täydellinen juuri näin.

   Ihmettelin aluksi, miksi jokainen runo on kirjoitettu täysin pienillä kirjaimilla ja pidin sitä ehkä hieman outona, mutta kun Maiju jollain videoistaan sanoi, että tykkää kirjoittaa aina pienillä kirjaimilla, ajattelin että ok, kiva juttu.

Maiju, jos luet tämän, haluan sanoa, että kiitos. Kiitos kun jaoit runosi muiden kanssa, ja toteutit unelmasi. Olet rohkea ja ihana nainen!


Teos: Itke minulle taivas
Kirjailija: Maiju Voutilainen (Mansikkka)
Kirjan kuvitus: Hilla Semeri
Kirjailijakuva: Paula Kesäläinen
Sivuja: 63
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu, INFO Porin kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kaikille runoudesta pitäville ja Maijun faneille
Arvosana: 5

Suuri lukuseikkailu

Keskiviikkona Porin pääkirjastossa oli Suuri lukuseikkailu. Minua vähän harmittaa, etten mennyt kirjastoon jo aiemmin. Olin kirjastossa muutamaa minuuttia ennen viittä. Viideltä alkoi lapsille suunnattu esitys, Maestro ja Fiktio ja kansanmusiikin abc. Myös aikuiset voivat esitystä seurata. Minä olen sen verran mieleltäni aina lapsi, että esitys oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauskaa katseltavaa. Missään vaiheessa ei tullut mieleen katsoa kelloa. Tosin sitä en tee muutenkaan kirjastossa ollessa, koska se on paikka, joka on minulle kuin toinen koti. Sielu lepää aina kirjastossa käydessä. On ihana olla kirjojen keskellä... Okei, jotta kirjanörtti sisälläni pysyy aisoissa, jatketaan eteenpäin.

   Jos haluat nähdä pienen videopätkän Maestron ja Fiktion esityksestä, katso instagramini @lukijanroolissa. 

Maestro ja Fiktio

Esityksen aikana katsojalle kerrotaan paljon vanhoista soittimista, joista osaa käytetään
vielä tänäkin päivänä. Myös kansantanssista saadaan pieni katsaus.
Pakko sanoa, että nämä miehet osaavat esiintyä!

Lukuseikkailupäivän iltaosuudella myös kirjaston luultavasti suosituin työntekijä ihana lukukoira Fiina hoiti omaa työvuoroaan. Tosin TylyPori oli vienyt lapsilta voimia, koska kovin montaa lukijaa ei ollut, mutta silittelijöitä sitäkin enemmän. Pääsin samalla moikkaamaan kirjabloggaaja kollegaani, Jonnan Lukunurkkaus -blogista tuttua Jonnaa, joka on lukukoira Fiinan omistaja. Tein muuten jokin aika sitten Jonnan blogille ulkoasun.

Kuten TylyPorissakin, tässäkin tapahtumassa oli lukuvinkkausta. Koska koko tapahtuman idea on edistää poikien lukutaitoa ja saada heidätkin tarttumaan kirjoihin, kirjavinkkaukset oli suunnattu nyt ensisijaisesti pojille. Todella hieno idea. Ja kirjavinkkari ja kirjastonhoitaja Arja ansaitsee minulta hatunnoston, koska kerrankin oli pöytä, jonka kirjoista voin sanoa lukeneeni ehkä yhden kirjan. Se on kuvassakin näkyvä Holly Blackin ja Cassandra Claren yhteistyönä kirjoittama Magisterium -sarjan avausosa, Rautakoe. Olen aivan rakastunut Magisterium -sarjaan. Harmi vain, että seuraavaa osaa pitää odotella taas vuosi.

Kaiken tämän lisäksi tapahtumassa oli mm. kirjakoppa, johon sai viedä omat ylimääräiset lastenkirjat tai ottaa mukaan jos kopasta löysi jotain kivaa. Itse en kopasta löytänyt mitään, mutta samalta pöydältä mukaan tarttui mm. kirjanmerkkejä ja kuvassakin näkyvä esite. Blogissani muuten on postaus, jossa kerron lukemisen hyödyistä. Jos et ole lukenut sitä, pääset lukemaan sen tästä. Aivan pakko mainita, että onpa minulle laittanut erään kirjaston työntekijäkin viestiä, ja kysynyt, saako lainata postaustani vinkkauksiinsa. Fiilis joka siitä tuli, on mahtava! 

Millainen kirjabloggaaja olisi jos ei katsastaisi poistokirjoja kirjastossa käydessään? Olihan minunkin pakko käydä katsomassa, mitä kivaa Kirjakirppu tarjoaa. Porin pääkirjastossa on kokonainen huone poistokirjoja varten, josta asiakkaat saavat ostaa kirjoja ihan 0,50snt alkaen itselleen. Ajatus on mielestäni todella hieno, koska ainakin omaa sieluani sattuu, kun ajattelen sitä, kuinka monesti kirjoja joudutaan heittämään jopa roskiin, kun niiden aika kirjastossa on ohi. Näin hävikki on pienempi ja hyvä kiertää. Tällä vierailukerralla Kirjakirppu näytti kuitenkin ihmeen tyhjältä, enkä voinut olla miettimättä, miksi. Toivon, ettei sitä olla lopettamassa.

Kuvassa kirjat, jotka tarttuivat Kirjakirpusta mukaani, mutta listaan ne vielä alla:

Åsa Anderberg Strollo - Minna
Maria Autio - Ajatustenlukija
Hanna Marjut Marttila - Filmi poikki

Poistokirjoista puheen ollen, jollain teistä lukijoistani on mahdollisuus saada minula joululahjaksi yksi ehdoton kirjasuosikkini, Kirsti Ellilän kirjoittama Iiris. Jos haluat saada kirjan minulta joululahjaksi pienen joulun toivotuksen kera, kommentoi tähän postaukseen alle jotain kivaa. Vaikka omat kuulumisesi tai jotain blogistani.

Olen myös iloinen, jos otat blogini seurantaasi myös facebookissa, instagramissa ja twitterissä. 

Turun kirjamessut 7.10.2017

Turussa vietettiin kirjamessuja edellisviikon viikonloppuna. Lupasin kirjoittaa oman postaukseni viime maanantaina teille, mutta olin koko viikon TE-toimiston työnhakukoulutuksessa ja aina sen jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut enää uudestaan avata konetta.

Turun kirjamessuilla ei ainakaan tänä vuonna ollut minulle ja äidille juurikaan mitään ihmeellistä. Messuviikonloppu oli sinänsä aika mielenkiintoinen, koska lähdimme Porista siskoni kyydillä jo kahdeksalta aamulla. Turussa olimme perillä joskus aamukymmenen jälkeen. Kirjamessuja järjestivät tänä vuonna kirjailijat Tommi Kinnunen, Salla Simukka sekä Siri Kolu, jotka kaikki kolme olivat bongattavissa monen muun kirjailijan tavoin messualueelta.

Kirjamessuilla oli paljon erilaisia kojuja ja eri kustantajia. Itse en tänä vuonna katsastanut lainkaan isompien kustantajien kojuja, vaikka vähän olisi ehkä tehnyt mielikin.

Kirjamessuilla oli eräällä kojulla myös itse tehtyjä koruja myynnissä, ja ihastuin suuresti moniin näistä, mutta en raaskinut kuitenkaan ostaa niitä, mikä hieman kaduttaa jälkeenpäin ajateltuna. Kojut joissa kävin kuuluivat pienemmille kustantamoille kuten esimerkiksi yhteistyökumppanini Lue.fi. Ruokamessut olivat aika vaisu kokemus, koska mm. Fazerin puuttuminen harmitti. Kirjamessuilla oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia keskusteluja, joita kuunnellessa meni paljon aikaa. Erityisen hyvin mieleen jäi ainakin kiroilusta kertova keskustelu.
    Messuilla oli paljon myös mielenkiintoisia esiintyjiä muutenkin kuten vaikkapa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön puoliso Rouva Jenni Haukio. Hieman messujen jälkeen tullut vauvauutinen kosketti koko Suomea, enkä ihmettelisi vaikka Niinistö jatkaisi presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tosin vauvauutinen ei mielestäni vaikuta hänen suosioonsa.

Oma kirjasaaliini messuilta. Ainoastaan Seleesian Näkijä tuli jo ennen messuja postissa, mutta isä haki sen minun ollessani messuilla Turussa. Ostitko sinä kirjoja Turun kirjamessuilta? Tai tarttuiko ruokamessuilta jotain mukaan?

Messuilta mukaani lähti nämä kirjat: 

1. Rakel Liekki - Hyvän olon seksi
2. Jack Cheng - Kosmoksessa tavataan
3. John Green - Arvoitus nimeltä Margo (lahjakirja)

4. Ildefonso Falcones - Paljasjalkainen kuningatar (lahjakirja)
5. James Reston Jr- - Lutherin linnake: uskonpuhdistus uhan alla
6. Minna Lindgren - Sivistyksen turha painolasti
7. Jan Beck - Lumen valtakunta
8. Lotta Hällström - Painajainen puntarilla: Syömishäiriöt ja niiden ehkäisy

Messujen jälkeen tulleita kirjoja, joista osan olen ostanut 

ja osa on arvostelukappaleita:

Paavo Castrén - Antiikin myytit
Nadja Sumanen - Terveisin Seepra
Camilla Viveca Sten - Synkät vedet: Syvyyksissä
Eero Ojanen ja Sirkku Linnea - Suomalaiset taruolennot

Harry Potter -tapahtuma: TylyPori

Viime lauantaina 14.10.2017 järjestettiin Porin pääkirjastossa jotain aivan tajuttoman hienoa. Vastaavanlaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin, ainakin minä tykkäsin kovasti. Kyseessä on ensimmäinen Harry Potter -aiheinen fanitapahtuma Porin historiassa. Mahtavaa. Jälkeenpäin on todella hankalaa kuvailla sitä tunnetta, joka tuli välittömästi kun astui kirjaston ulko-ovista sisään. Se oli jotain, mikä täytyy itse kokea. Tapahtuma oli perheystävällinen, joten paikalla olikin paljon lapsia ja heidän vanhempiaan.

Kirjaston lastenosasto oltiin saatu hienosti muistuttamaan Tylypahkaa erilaisilla asoilla kuten pöllöillä, erilaisilla sisustuselementeillä, kirjoituspöydällä, jonka päällä oli tupien mukaan kirjasuosituksia. Suositukset oli jaettu tupien mukaan ja sieltä sai ottaa oman tupansa vinkkauslapun mukaan. Itse otin kaikki laput mukaan. Mukanani ollut ystäväni, jonka lopulta sain puhuttua lähtemään kanssani TylyPoriin, tokaisi puoliksi huvittuneena, että aion ilmeisesti lukea enemmänkin. Kuka tietää, ehkä aionkin?
   Tupatestissä oma tulokseni oli Rohkelikko. Virallisesti tupani on Korpinkynsi, mutta olen aina halunnut salaa olla Rohkelikko, koska ihailen Harry Potter -sarjassa ehdottomasti eniten juuri Rohkelikon tupaa, sillä niin moni suosikkihahmoni kuuluu siihen tupaan. Suosikkihahmojani ovat mm. Weasleyn kaksoset Fred ja George, Ron Weasley, Remus Lupin, Sirius Musta, Harry Potter, Hermione Granger sekä Nymfadora Tonks. Myös Dumbledoren feenikslintu Fawkes kuuluu Harryn Hedwig -pöllön tavoin suosikkeihini.

Tapahtumassa oli mukana myös erityisvieras. Koko Potter -sarjan upeasti suomentanut ihana Jaana Kapari-Jatta. Jaana on joskus sanonut, että häntä pidetään ikäänkuin J.K. Rowling kakkosena, eikä se häntä tunnu haittaavan. Hän kertoi, että oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut laitettua kustantajalle marraskuussa painoon lähtevän ja 2018 maaliskuun lopulla ilmestyvän Taikuuden historia -kirjan suomennoksen. Kustantaja on sanonut, että Potter -huuma kestää nyt ainakin kaksi vuotta jos ei kauemminkin. Tämä on jokaiselle fanille aivan mahtava uutinen!

Tapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja innokkaimmille velhoille. Oli muuten todella hienoa nähdä, että jotkut olivat panostaneet jopa asuihin. Minä ja ystäväni ei sitä tehty, koska kummallakaan ei ollut oikein mitään, mistä olisi voinut sanoa, että se sopisi päivän teemaan. Työpajoja olivat liemipaja, taikatyöpaja sekä taikasauvapaja. Lisäksi oli mm. tietovisa kysymyksiä, jotka olivat tottakai Potter -aiheisia. Itselläni kyseinen testi meni niin heikosti, että totesin olevani todellakin kunnon Pottermaratonin tarpeessa. Kävijöillä oli lisäksi mahdollisuus ottaa itsestään Potter -aiheinen kuva kuvassa olevan seinustan edessä.

Kirjaston henkilökuntaa päivän teemaan sopivissa asuissa. 

Kuvassa ainakin professorit Punurmio, McGarmiwa ja Kalkaros. 

YA-festivaali

Haluaisitko fiilistellä Suomen ensimmäistä YA-kirjallisuustapahtumaa? 

Lue tämä postaus niin se onnistuu! 

Lauantaina 5.8. pidettiin ensimmäinen Hel-YA tapahtuma. 

Mikä sitten on Hel-YA?

Hel-YA eli Helsinki YOUNG ADULT LITERARY CONVERTION on nuortenaikuisten ja nuortenkirjallisuuden fanitapahtuma, joka järjestettiin viime lauantaina ensimmäistä kertaa ikinä Suomen historiassa. Tapahtumassa oli paikalla paljon kirjailijavieraita sekä kustannustoimittajia. Kirjailijoista paikalla olivat mm. Siri Kolu, Salla Simukka, Johanna Valkama, Antti Halme, Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Juuli Niemi, Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen ja Nea Ojala. Mukaan mahtui myös kansainvälisiä vieraita kuten esimerkiksi Mintie Das ja videotervehdyksen välityksellä mm. Estelle Maskame & Holly Bourne. Voi siis sanoa, että tapahtuma oli melkoinen paratiisi YA-kirjafanille. Omakin blogini koostuu lähinnä YA-kirjallisuudesta ja eri elokuvista. 

Tapahtuma pidettiin Helsingin Suvilahdessa Ravintola Lämmön tiloissa. Itselläni oli vaikeuksia löytää paikalle, mutta lopulta kuitenkin löysin. Kolme tuntia myöhässä, ja sekös ärsytti. Mutta.. Jos meni paikalle ajoissa, sai lahjakirjana Angie Thomasin syyskuussa ilmestyvän teoksen Viha jonka kylvät. Minua kirja kiinnostaa, joten hieman harmittaa, etten saanut sitä ennakkoon. Täytyy siis tiedustella kustantajalta arvostelukappaletta, kun se aika tulee.

Sen lisäksi että tapahtumassa oli mahdollisuus ottaa kuvia, pyytää nimikirjoituksia sekä jutella kirjailijoiden ja kustantajien kanssa, oli paikalla myös Niteen myyjä, joka oli tuonut paikalle Hel-YA:ssa mukana olleiden kirjailijoiden teoksia, joita pystyi siis ostamaan melko edulliseen hintaan paikan päältä. Ravintola Lämmön kahvila oli auki koko tapahtuman ajan. Itse tapahtuma kesti aina kello 19 asti. Sen jälkeen oli Elina Rouhiaisen uuden kirjan (Muistojenlukija) julkkarit.

Halutessaan sai ottaa kuvan Hel-YA seinän edessä. Tapahtuman tägi somessa oli #YAbooklover.

Tässä paneelissa keskusteltiin mm. seksistä YA-kirjoissa, mitä on YA ja kenelle se on tarkoitettu. Keskustelijoina ainakin Juuli Niemi, Mintie Das, Elina Rouhiainen ja Salla Simukka.

Tämä paneeli oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska kirjailijat keskustelivat siitä, millaista on kirjoittaa fantasiaa ja luoda uusia maailmoja, miten siitä saa uskottavan ja millaista fantasiakirjallisuus on tänäpäivänä. Keskustelijoina Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen, Nea Ojala sekä Elina Pitkäkangas.

Kirjailijat olivat myös mukana erilaisissa paneeleissa. Paneelien aiheina olivat mm. fantasia tänään, seksi nuortenaikuistenkirjoissa, mitä on YA ja kenelle se sopii. Myös kustantajat antoivat vinkkejä, miten kannattaa lähestyä kustantamoa ja kertoa omasta käsikirjoituksestaan tai vaikka tiedustella mahdollisuutta alkaa kuvittajaksi. Paneelit olivat mielestäni todella kiinnostavia ja hyviä. Saimme myös kuulla ainakin, miten Kolusta, Alatalosta ja Niemestä tuli juuri YA-kirjailijoita. Minusta oli hauskaa, miten Kolu oli kirjailijaksi päätynyt. Hän nimittäin kertoi, että inhosi äitinsä työtä. Kolun äiti oli kirjailija, joten on mielestäni aika hauskaa, että Kolusta itsestäänkin tuli kirjailija lopulta.

Ainoa kuva, jonka otin Hel-YA:n jälkeen Muistojenlukijan julkkareista.
Kuvassa on kanasalaattia sekä Elina Pitkäkankaan kirjat odottamassa signeerausta.

Nämä minä hankin Hel-YA:sta...

Hankin itsekin tapahtumasta muutaman kirjan. Kovin paljon en viitsinyt tuhlata, koska minulla on tällä hetkellä rahaa todella rajallisesti käytössä, sillä olen työtön. Olen kyllä Hel-YA:n jälkeenkin tehnyt muutaman hankinnan, jotka näette myös tässä postauksessa.

Kuvassa näkyy kaikki kolme kirjaa, jotka festivaalin aikana ostin sekä lahjakirjana tullut kahdeksas Harry Potter.
Myös muutama jo ennen tapahtumaa tullut kirja, joiden kirjailijat olivat tapahtumassa mukana.

Tapahtumasta mukaani lähti...

Katri Alatalo - Käärmeiden kaupunki
Elena Mady - Varjo
Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen

Toivon todella, että Hel-YA järjestetään ensi vuonnakin, sillä itse ainakin viihdyin tapahtumassa todella hyvin ja myös sen jälkeen olleissa julkkareissa.

Nämä hankin festivaalin jälkeen...

Mainitsin aiemmin, että olen ostanut nyt tapahtuman jälkeenkin muutaman kirjan. Jos seuraat blogia instagramissa tai twitterissä, tiedät jo mitkä ne kirjat ovat. Koska kaikki teistä eivät välttämättä seuraa minua noissa someissa, kerron ne täälläkin.

Harry Pottereista tutut oppikirjat olivat täysin suunniteltu ostos, koska minulla ei niitä vielä ollut ja olihan ne pakko saada nyt, kun niistä vihdoin julkaistiin uusi painos. Tuo Kaunottareen ja Hirviöön pohjautuva kirja ei ollut suunniteltu ostos, se vain osui silmiini tänään kun kävin nuo Potterit hakemassa Porin Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kirjaan kadonnut vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että tulen sen lukemaan aivan sadan prosentin varmuudella.

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
   Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Huh, mikä lukuelämys. Viimeksi itkin kirjaa lukiessa, kun luin Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian jatko-osaa. Muistojenlukijaa lukiessa itkin myös. Kirja herätti myös mahtavan skaalan muita tunteita. Elin täysillä hahmojen mukana kaikessa!
Voi siis sanoa, että ihastuin Muistojenlukijaan ikihyviksi. Siinä missä Elinan aiempi sarja (Susiraja) ei juuri innostanut, tämä uuden sarjan avaus on aivan eri maata ja sen luin ihan muutamassa päivässä puhelimen kautta pdf -tiedostona. Tämä arvio on osa Tammen blogitempausta Muistojenlukijan julkaisuun liittyen.

Kirja kertoo Itä-Helsingissä asustelevasta 16-vuotiaasta Kiuru -tytöstä, joka omaa erityisiä kykyjä; hän näkee ihmisten muistot lintuina ja voi ohjata niitä oman mielensä mukaan. Kiuru on siinä mielessä erikoinen ja ihastuttava päähenkilö, ettei hänen aikansa kulu somessa eikä hänellä ole edes älypuhelinta vaan hän tykkää viettää vapaa-aikaansa ennemmin lukemalla tai lapsuudenystävänsä Samuelin kanssa hengaamalla. 
   Kun Kiuru törmää muihin erityisiä kykyjä omaaviin nuoriin, alkaa hänen elämänsä muuttua jännittävämmäksi. Jopa vaaralliseksi. Pian ringin on yhdessä keksittävä keino paeta salaperäistä järjestöä nimeltä Väki.

Uusi kirjasarja käsittelee ainakin yhtä hyvin ajankohtaista ja kysymyksiä herättävää aihetta: pakolaisuutta ja paperittomien pakolaisten Suomessa oloa, ihmisten pelkoa ja ennakkoluuloja. 

Yritän olla paljastamatta mitään liikaa, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Sarjan muita hahmoja Kiurun ja Samuelin lisäksi ovat romaniveljekset Nelu ja Dai sekä Bollywood. Kaikki mainitsemani ovat jollain tavalla jännittäviä, salaperäisiä ja erilaisia persoonia. Ihastuin heihin kaikkiin, mutta erityisesti Dai varasti sydämeni, mistä syystä minun on tavallaan vaikea tajuta Kiurun valintaa. Toivon että Daista kuullaan vielä.
   Elina Rouhiainen on minulle tuttu aiemmin vain Susiraja -sarjan kautta. Jätin sen sarjan kesken, koska se toi erittäin kirkkaasti mieleeni Twilight -saagan, jonka maine on ehkä hieman yliampuvasti korostettu pilviin. Ehkä annan sille sarjalle vielä toisen mahdollisuuden joskus... Kuitenkin. Jo Susirajan aikaan tykästyin Rouhiaisen tyyliin kirjoittaa ja kertoa asioista. Hänen tekstinsä on aina hyvin tapahtumarikasta ja elävää. Ja välillä tuntuu, ettei sanoja ole tarvinnut mitenkään puhaltaa jotta ne heräisivät henkiin. Ne tekevät sen jo ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Väki -sarja on monella tapaa hyvin erilainen kuin Susiraja ja odotan jännityksellä, millaisia sarjan muut osat tulevat olemaan. Haluaisin jatkaa Kiurun tarinan lukemista jo nyt samantien, mutta täytyy tyytyä lukemaan Muistojenlukija uudestaan. Tulen varmasti hankkimaan koko Väki -sarjan itselleni!
   Kirjasarja sopii kaikille yläkouluikäisestä ylöspäin. Ja se pitää myös aikuisen hyvin otteessaan. Jos pidät fantasiasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan. Olen itse aivan täysin rakastunut, ja uskon että niin saattaa käydä sinullekin! 


Teos: Muistojenlukija
Sarja: Väki
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 388
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: kustantajalta pdf-versio, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille
Arvosana: 5

Elina Pitkäkangas - Kajo

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. 




Aivan aluksi, kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Kajo on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, joita eniten odotin tänä vuonna. Sen edeltäjä, Kuura, jäi niin jännään kohtaan, että minun oli aivan pakko saada lukea myös jatko-osa. Ja ihastuin muutenkin Elina Pitkäkankaan luomiin hahmoihin ja kirjoitustyyliin sekä graafikkokollegani Karin Niemen upeisiin kansiin. Kajon graafinen ilme on aivan uskomattoman hieno!

Jos Kuura on sinulta vielä lukematta, suosittelen tarttumaan siihen viimeistään nyt, koska Kajo ei todellakaan jätä kylmäksi. Se lisää kierroksia eikä vauhdin hurmalle näy loppua! Joskus kuulee sanottavan, että jatko-osa on huonompi kuin aloitusosa. Nyt niin ei ole, nimittäin mielestäni Kajo on jonkin verran jopa parempi kuin Kuura. Kajo on jonkin verran raaempi kuin edeltäjänsä, mutta oikeastaan osasin vähän ehkä odottaa sitä. Sitä paitsi minä pidän tapahtumarikkaasta tekstistä, joka ei ole ennalta-arvattavaa ja juuri sellaista tekstiä Pitkäkangas on Kajon sivuille kirjoittanut.
   Kuuran luettuani ja sen lukemisen aikana minua ärsytti kirjassa vain yksi asia: Inka Lavaste. Nyt kun luin Kajon, huomasin jopa että pidän hänestä ehkä hieman enemmän kuin Aaronista. Inka joutuu Kajon edetessä kohtaamaan aiempien tekojensa seuraukset eikä pääse niitä enää millään pakoon. Hänelle myös tapahtuu eräs asia, josta minä yllätyin todella, mutta iloisesti.
   Aaron ja Matleena pakenevat Jahtia ja saavat apua yllättävältä taholta. Aaronin kertojaäänen aikana tutustutaan myös Jahdin toimintaa vastutavaan Werecare -järjestöön, jonka toiminta on osin ehkä vähän kyseenalaista sekin. Aaronin ja Matleenan suhteen kiemuroita oli melko mielenkiintoista seurata ja samalla tavata Matleenan kautta ainakin yksi edellisestä osasta tuttu hahmo.

Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, muttei se silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.
   Kajo tutustuttaa lukijat myös muutamaan uuteen hahmoon, joista ainakin omiksi suosikeiksini ylsivät Peter ja Alex. Eräs Alexille tapahtuva asia kirjan loppupuolella oli todella koskettava, en voinut olla henkäisemättä ääneen. Kuten muutamaa bloggaajakollegaani, minua ei harmittanut se etteivät Matleena ja Tuukka saaneet omia ääniään yhtä hyvin kuuluviin kirjassa kuin Aaron ja Inka. En usko, että se olisi juonen kannalta edes toiminut kovin hyvin, parempi näin. Muutama päähenkilö on parempi kuin se, että äkkiä nostetaan tavallaan päähenkilöiksi myös kaksi sivuhenkilöä, vaikka tekihän mm. J.K. Rowlinginkin niin nostaessaan Hermionen Harryn ja Ronin rinnalle yhdeksi päähenkilöistä. En usko, että sama temppu olisi kuitenkaan toiminut Pitkäkankaan Kuura -sarjassa, vaikka en yhtään epäile etteikö kirjailija osaisi jäsennellä tekstiään niin, että se toimisi. Kirjasarja muuten on hyvä lisä sateenkaarikirjoihin. Miksi? Se selviää vain, kun luet Kajon!

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. 

Sarjan kolmas ja viimeinen osa on ehdottomasti yksi ensivuoden odotetuin kirja, jonka tulen varmasti lukemaan. Maltan tuskin odottaa, että näen Elinan Hel-YA:ssa Helsingissä 5.elokuuta!


Teos: Kajo
Sarja: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Kansi: Karin Niemi
Sivuja: 341
Kustantaja: Myllylahti, 2017
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasian faneille iästä tai sukupuolesta riippumatta!
Arvosana: 5