''A-anteeksi. En tiennyt, että minua odotetaan'', Mavil nielaisi. Hän huomasi, että miehen toinen käsi puuttui kokonaan. Sen paikalla oli vain olkapään tynkä, joka oli piilotettu nahkaviitan suojiin. Hänet valtasi suunnaton halu paeta, mutta miehen kirkkaina leimuavat silmät jähmettivät hänet paikoilleen. Niissä liekehti oikea tuli.
''Todellakin'', mies ärähti. ''Asioiden tilasta päätellen sinä et tiedä paljon mistään muustakaan. Tätä menoa sinä hoidat koko maailmanlopun itse ennen kuin Loki ehtii liikahtaakaan.''
Matka Åsgordiin -trilogian toinen osa seuraa Mavilia ja hänen kumppaneitaan hyisellä merellä keinahtelevaan viikinkiveneeseen ja Jotunheimriin, jään ja lumen peittämään jättiläisten maahan.
Mavil kamppailee sopeutuakseen tehtäväänsä ja luottaakseen oppaaseensa sokeaan Hodiin. Matkallaan seurue törmää monenlaisiin olentoihin, jotka asustelevat Jotunheimrin kinosten valtaamissa metsissä. Lopulta Mavil kohtaa myös painajaistensa suden, joka on tahtomattaan sekaantunut sekä Mavilin että Yhdeksän maailman kohtaloon. Samaan aikaan Yhdeksässä maailmassa sotajoukot kerääntyvät viimeistä taistelua varten.
Jälleen kerran joudun toteamaan, ettei minun kannata tehdä suunnitelmia, koska ne harvoin pitävät paikkaansa. Lupailin Instagramissa viime viikolla, että ehtisin nyt talvilomaviikkoni aikana kirjoittaa tännekin paremmin, mutta joudun syömään sanani, koska näyttää siltä, etten ehdi kirjoittaa kuin tämän yhden arvostelun tänne. Kysymys ei oikeastaan ole ajanpuutteesta, vaan enemmänkin motivaation. En ole jaksanut lukea ja tämänkin kirjan lukeminen vei minulta normaalia kauemmin, koska tässä on tapahtunut niin paljon asioita matkan varrella.
Jotta te tietäisitte edes vähän missä mennään, niin minäpä kerron. Aloitin lukemaan tätä V.M Toivosen trilogian toista osaa jo 19.joulukuuta. Tähän matkaan sisältyy mm. seuraavat asiat:
kokeilin olla eksäni kanssa uudestaan, mikä oli todella typerä valinta, uskalsin kertoa ihastukselleni tunteistani, mutta siitäkään ei loppupeleissä tullut mitään, opiskeluni toisenasteen koulutuksessa ovat loppusuoralla ja pian on yhteishaku joten sen lisäksi, että yritän ystävieni avulla pitää itseni kasassa kaiken tapahtuneen takia, minulla on myös stressiä, mikä nyt lomalla on purkautunut ainakin osittain väsymyksenä enkä ole juurikaan edes jaksanut lukea, vaikka olenkin esimerkiksi blogin instaa päivitellyt. Olen pahoillani.
''Todellakin'', mies ärähti. ''Asioiden tilasta päätellen sinä et tiedä paljon mistään muustakaan. Tätä menoa sinä hoidat koko maailmanlopun itse ennen kuin Loki ehtii liikahtaakaan.''
Matka Åsgordiin -trilogian toinen osa seuraa Mavilia ja hänen kumppaneitaan hyisellä merellä keinahtelevaan viikinkiveneeseen ja Jotunheimriin, jään ja lumen peittämään jättiläisten maahan. Mavil kamppailee sopeutuakseen tehtäväänsä ja luottaakseen oppaaseensa sokeaan Hodiin. Matkallaan seurue törmää monenlaisiin olentoihin, jotka asustelevat Jotunheimrin kinosten valtaamissa metsissä. Lopulta Mavil kohtaa myös painajaistensa suden, joka on tahtomattaan sekaantunut sekä Mavilin että Yhdeksän maailman kohtaloon. Samaan aikaan Yhdeksässä maailmassa sotajoukot kerääntyvät viimeistä taistelua varten.
Jälleen kerran joudun toteamaan, ettei minun kannata tehdä suunnitelmia, koska ne harvoin pitävät paikkaansa. Lupailin Instagramissa viime viikolla, että ehtisin nyt talvilomaviikkoni aikana kirjoittaa tännekin paremmin, mutta joudun syömään sanani, koska näyttää siltä, etten ehdi kirjoittaa kuin tämän yhden arvostelun tänne. Kysymys ei oikeastaan ole ajanpuutteesta, vaan enemmänkin motivaation. En ole jaksanut lukea ja tämänkin kirjan lukeminen vei minulta normaalia kauemmin, koska tässä on tapahtunut niin paljon asioita matkan varrella.
Jotta te tietäisitte edes vähän missä mennään, niin minäpä kerron. Aloitin lukemaan tätä V.M Toivosen trilogian toista osaa jo 19.joulukuuta. Tähän matkaan sisältyy mm. seuraavat asiat:
kokeilin olla eksäni kanssa uudestaan, mikä oli todella typerä valinta, uskalsin kertoa ihastukselleni tunteistani, mutta siitäkään ei loppupeleissä tullut mitään, opiskeluni toisenasteen koulutuksessa ovat loppusuoralla ja pian on yhteishaku joten sen lisäksi, että yritän ystävieni avulla pitää itseni kasassa kaiken tapahtuneen takia, minulla on myös stressiä, mikä nyt lomalla on purkautunut ainakin osittain väsymyksenä enkä ole juurikaan edes jaksanut lukea, vaikka olenkin esimerkiksi blogin instaa päivitellyt. Olen pahoillani.
ARVOSTELU ALKAA TÄSTÄ, SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA EDELLISESTÄ OSASTA!
Sain tämän kirjan edeltäjänsä tavoin kirjailijalta itseltään luettavaksi ja siitä hetkestä on pian lähes vuosi. Olen edelleenkin hieman pahoillani, Vesa-Matti, että tässä meni näin kauan. Odotan jo innolla sarjan viimeistä osaa!
Edeltäjänsä tavoin Mimirin lähde vie lukijansa entistä syvemmälle Skandinaviseen mytologiaan, mutta lukija ei vieläkään pyörry tietomäärän alla. Se että kirjailija on osannut jäsentää tapahtumat niin, että ne itsestään nivoutuvat yhteen eikä infoa tule missään vaiheessa liikaa, on ihailtava piirre. Minulla olisi harjoiteltavaa tämän asian kanssa aika paljonkin, joten V.M. Toivonen on onnistunut mainiosti.
Edellisen osan lopussa alkoi jo näyttää uhkaavasti siltä, että maailmanloppu olisi jo käsillä ja ettei riimujen löytämiseen olisi paljonkaan aikaa. Jostain syystä Hod ei kuitenkaan tunnu haluavan, että Mavil löytäisi riimut. Mikä siihen on syynä?
Edellisessä osassa tutuksi tullut mies, joka tunnetaan nimellä Tallimestari, lähtee nyt Hodin käskystä matkalle halki Yhdeksän maailman ja kohtaa mm. dyrherjarin sekä oikean valohaltijan.
Mimirin lähde jatkaa suoraan siitä, mihin Fimbul-talvi jäi. Kirjasarjan päähenkilö Mavil on entistäkin kiinnostavampi ja hänen suurehko roolinsa on yhä mielenkiintoisempi. Kirjailija on onnistunut kirjoittamaan kirjan niin, että sitä on lähes mahdotonta laskea käsistään ennen kuin sivuilla ei enää näy yhtäkään sanaa.
Mavil lähtee kirjan alussa retkelle oppaansa, sokean Hodin kanssa. Heidän seurassaan matkaavat myös Mavilin suojelijoiksi ryhtyvät Gudrod Musta sekä Ausgvald Vuorenkorkuinen ja tyttö, johon Mavil on tutustunut vain hetkeä aiemmin, Aesa Haraldintytär.
Yleensä kuulee sanottavan ainakin elokuvista, että jatko-osa oli huonompi kuin edeltäjänsä. Tässä tapauksessa niin ei ollut. Kumpikaan kirjoista ei ole missään nimessä huono, päin vastoin. Ne ovat niin upeaan miljööseen tehtyjä ja tapahtumarikkaita, että ne vievät lukijan täysin mukanaan omaan aikaansa. Fimbul -talven sisäkansilla on Midgårdin kartta ja Mimirin lähteen sisäkansilla on Jotunheimrin kartta. Joissain kohdissa olisin ehkä kaivannut jonkinlaista henkilö- ja paikkaluetteloa kirjan alkuun tai loppuun hakemistoksi kuten esimerkiksi Rick Riordanin kirjoissa on lähes poikkeuksetta. Mutta ymmärrän hyvin, että niiden tekeminen kaiken muun ohella on työlästä. Ilmankin pärjää kyllä hyvin.
Kaiken kaikkiaan mielipiteeni on seuraava:
Pidin kirjasta kovasti ja se sopii varmasti kaikille edeltäjänsä tavoin, mutta erityisesti kohderyhmälleen, nuorille pojille.
Teos: Matka Asgårdiin - Mimirin lähde
Kirjailija: V.M. Toivonen
Etukannen suunnittelu, kuvitus ja kartat: Ulla Thynell
Takakannen suunnittelu: Iiris Kallunki
Sivuja: 166
Kustantaja: Aurinkokustannus
Mistä minulle: Kirjailijan lähettämä arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Erityisesti nuorille pojille
Arvosana: 5
Edellisessä osassa tutuksi tullut mies, joka tunnetaan nimellä Tallimestari, lähtee nyt Hodin käskystä matkalle halki Yhdeksän maailman ja kohtaa mm. dyrherjarin sekä oikean valohaltijan.
Mimirin lähde jatkaa suoraan siitä, mihin Fimbul-talvi jäi. Kirjasarjan päähenkilö Mavil on entistäkin kiinnostavampi ja hänen suurehko roolinsa on yhä mielenkiintoisempi. Kirjailija on onnistunut kirjoittamaan kirjan niin, että sitä on lähes mahdotonta laskea käsistään ennen kuin sivuilla ei enää näy yhtäkään sanaa.
Mavil lähtee kirjan alussa retkelle oppaansa, sokean Hodin kanssa. Heidän seurassaan matkaavat myös Mavilin suojelijoiksi ryhtyvät Gudrod Musta sekä Ausgvald Vuorenkorkuinen ja tyttö, johon Mavil on tutustunut vain hetkeä aiemmin, Aesa Haraldintytär.
Yleensä kuulee sanottavan ainakin elokuvista, että jatko-osa oli huonompi kuin edeltäjänsä. Tässä tapauksessa niin ei ollut. Kumpikaan kirjoista ei ole missään nimessä huono, päin vastoin. Ne ovat niin upeaan miljööseen tehtyjä ja tapahtumarikkaita, että ne vievät lukijan täysin mukanaan omaan aikaansa. Fimbul -talven sisäkansilla on Midgårdin kartta ja Mimirin lähteen sisäkansilla on Jotunheimrin kartta. Joissain kohdissa olisin ehkä kaivannut jonkinlaista henkilö- ja paikkaluetteloa kirjan alkuun tai loppuun hakemistoksi kuten esimerkiksi Rick Riordanin kirjoissa on lähes poikkeuksetta. Mutta ymmärrän hyvin, että niiden tekeminen kaiken muun ohella on työlästä. Ilmankin pärjää kyllä hyvin.
Kaiken kaikkiaan mielipiteeni on seuraava:
Pidin kirjasta kovasti ja se sopii varmasti kaikille edeltäjänsä tavoin, mutta erityisesti kohderyhmälleen, nuorille pojille.
Teos: Matka Asgårdiin - Mimirin lähde
Kirjailija: V.M. Toivonen
Etukannen suunnittelu, kuvitus ja kartat: Ulla Thynell
Takakannen suunnittelu: Iiris Kallunki
Sivuja: 166
Kustantaja: Aurinkokustannus
Mistä minulle: Kirjailijan lähettämä arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Erityisesti nuorille pojille
Arvosana: 5
