Maria Turtschaninoff - Punaisen luostarin kronikat: Maresi

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle. 

   Maresin vahvan tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

Sain kirjan joululahjaksi ja aloitin lukemaan sitä muutama viikko sitten, kun sovittiin Bibliofiilin päiväunia kirjallisuusblogin Marin kanssa, että tehdään yhdessä kirjasta myös video. Ja minua jännittää ihan tavattomasti! En ole ikinä tykännyt omasta äänestäni, vaikka viime syksynä koulussa tehty Figuuri - projekti auttoikin minua hyväksymään sen hieman paremmin, sillä toimin haastattelijana ja nauhoitin haastattelut puhelimeeni ja kuuntelin ne sitten, jolloin ne oli helpompi kirjoittaa. Figuurista voisin ohimennen kertoa tässä samalla sen verran, että se on Sataedu Nakkilan kuvallisen ilmaisun opiskelijoiden oma julkaisu, jonka tekevät toisen vuoden opiskelijat joka vuosi yhdessä valokuvaajien ja Nakkilalaisten yritysten kanssa. Se projekti joko yhdistää ja parantaa luokan ryhmähenkeä tai sitten se voi jopa hajottaa ihmissuhteita, mikäli asioista ei puhuta.

   En kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kesälomaa ei ole ollut kuin 15 päivää ja minä mietin jo viimeistä vuottani ammattikoulussa ja graafikon opinnoissani. Voi stressi, etkö voisi mennä pois edes muutamaksi viikoksi? Ehkä mä vielä saan itseni lomafiilikselle... Tosin, minun tuurillani se tapahtuu viikkoa ennen koulun alkua.

Teen parhaani tehdäkseni tästä postauksesta edes vähän erilaisen kuin mitä huomenna tai sunnuntaina ulos tuleva video tulee olemaan. Yritin jo tänään kuvata jotain, mutta se meni kamalaksi räpeltämiseksi ja miettimiseksi, kun en ollut käsikirjoittanut, mitä aion sanoa. Käsikirjoituksen kanssa meni hetken aikaa ja siinä on ainakin osittain samoja asioita kuin tulee tässä bloggauksessakin olemaan. Kirjavideo tulee olemaan ensimmäiseni ja kaiken lisäksi en ole itse kuvannut koskaan videota itsestäni. Tottakai olen katsonut jotain vanhempien lapsuusaikanani kuvattuja videoita, mutta se nyt on ihan eri asia kuin kuvata itse video, jossa puhuu ja näkyy itse. Astun videon tehdessäni järjettömän ison kynnyksen yli täysin pois mukavuusalueeltani, joten älkää heti ampuko minua alas. Video löytyy viikonlopun aikana youtubekanavaltani, jonka pääset tilaamaan tästä.

Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa, että kirjan kansi on todella kaunis ja luulen, että se liittyy yhteen kirjan tapahtumaan. En kerro mihin, jotta vältytään spoilereilta jos joku lukija ei ole Maresia vielä lukenut. Visuaalisesti katsoen kansi on onnistunut hyvin, mutta tekstin kultainen tausta on hieman ärsyttävä, koska se heijastaa ja estää näin mustaa tekstiä näkymästä hyvin. Tänään kun kokeilin kuvata kirjavideota, en saanut Maresin kannen tekstiä näkymään, jos en vienyt puhelintani lähes kiinni kirjaan. Ehkä tässä kohdassa olisi graafikko voinut hieman miettiä tarkemmin? En lähde kuitenkaan sen enempää morkkaamaan, koska kenen tahansa töistä löytyy lähes aina jotain parannettavaa, jopa minun. Enkä minä ole ainakaan vielä mikään rautainen ammattilainen alallani.
   Hahmoista omia suosikkejani olivat Maresi, sisar O ja Jai. Myös muut kirjan hahmot olivat hyviä ja jotkut niinkin ihania, ettei heistä vain voinut olla pitämättä. Joukkoon mahtui kuitenkin myös yksi vahva inhokkihahmo ja se on Jain isä, Sarjan, tarinan pahis. Hahmo oli mielestäni todella inhottava ja pelottava tyyppi - sillä ei kuka tahansa hautaa omaa tytärtään elävältä -, mutta ilman häntä tarinasta puuttuisi jokin juonen kannalta olennainen osa.

Mitään kielioppi- tai kirjoitusvirheitä en kirjasta löytänyt, enkä edes jaksanut etsiä. Niitä on aina. Mikään teksti ei yleensä ole 100% virheetöntä, vaikka se olisikin luettu valmistumisen jälkeen kymmeneen kertaan uudestaan ja tehty korjauksia jopa yhdessä kustannustoimittajan kanssa. Olen nykyään lukijana sellainen, etten muutenkaan jaksa etsiä virheitä jos en sitten korjaa tai oikolue jonkun toisen tekstiä.
   Mielestäni kirjan teksti ei ole mitään normikokoisesta tekstistä (about 12 tai 14 pistettä) poikkeavaa. Itselläni on huono kaukonäkö, mutta lukiessanikin käytän nykyään yleensä laseja - ei kai siitä haittaakaan ole? Tekstistä saa hyvin selvää, vaikka joitain kappaleiden alussa olevia isoja kirjaimia joutuu arvailemaan. Mutta ne sopivat mahtavasti kirjan tyyliin!

Lopputulos: Tykkäsin kirjasta paljon, vaikka sen lukeminen veikin vähän reilun 2 viikkoa. Se johtuu siitä, että minulla on paljon muutakin luettavaa ja minun pitäisi saada erityisesti Ehtoolehto - sarja luettua ennen lokakuuta, koska silloin on Porin Teljän seurakunnan kirjallisuuspäivät, jonne minä menen kirjasarjasta keskustelemaan ihmisten kanssa ja kertomaan siitä mielipiteeni.
   Maresi oli kivaa, rentoa ja vähän erilaista luettavaa verrattuna siihen, minkälaisia kirjoja yleensä luen. Luen yleensä hieman vauhdikkaampia kirjoja, mutta olen ihminen, jolla pitää olla joku vähän rennompi kirja sekä vauhdikkaampi kirja kesken samanaikaisesti. Toista luen yleensä päivisin ja toista iltaisin, koska olen ihminen, joka näkee helposti erityisesti painajaisia. Joten en uskalla enää lukea mitään hirveän vauhdikasta kirjaa iltaisin.

Kirja sopii nuorille, nuorille aikuisille ja aikuisille, jotka tykkää lukea rikaskielistä, ystävyydestä ja itsensä ylittämisestä kertovia kirjoja.


Teos: Punaisen luostarin kronikat: Maresi
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Suomentaja: Marja Kyrö
Sivuja: 212
Kustantaja: Tammi
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirja sopii kaikille vaikka onkin nuortenkirja
Mistä minulle: joululahja
Arvosana: 4

Blogger Recognition Award -tunnustus ja blogihaaste

Minulle pistettiin tämä mukava  Blogger Recognition Award-blogitunnustus ja haaste ainakin kahdesta blogista ja nyt, kun sain itseni istutettua koneen ääreen pidemmäksi aikaa kuin vain tunniksi, mulla on aikaa vastata tähän. Kesällä en yleensä avaa konetta kovin usein tai vaikka avaisinkin sen päivittäin, en jaksa istua siinä enää kauaa kuten muutama vuosi sitten. Nykyään olen mielummin ulkona tai luen kirjaa tai vietän aikaa ystävieni kanssa.

   Alkuperäisen suunnitelman mukaan, minun piti julkaista tänään Maresin arvostelu, mutta päätin pitkittää sitä huomiseen, koska huomenna mun pitää muutenkin olla koneella jonkin aikaa hoitamassa Oriflamen jaksonvaihdokseen liittyviä juttuja, joten siinä sivussa voin kirjoittaa Maresin arvion loppuun ja julkaista sen teille.

Tässäpä tulevat tämän haasteen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kuinka aloitin bloggaamisen?

Noh, minä olen blogeja kirjoittanut jo monta vuotta. Olen blogannut jo kauan ennen kirjablogiani. Aloitin muistaakseni 2011 mielipideblogin kirjoittamisen ja kirjoitin sitä jonkin aikaa, kunnes aloitin toisen blogin ja lopetin samalla edellisen. Sittemmin liityttyäni Oriflamen edustajaksi, aloin kirjoittaa Oriflamelle omaa blogia, jonka yhdistin sekablogiini viime vuonna. 2015 aloitin myös tämän kirjablogin. Ajatus sen aloittamisesta tuli, kun ajattelin, että mielestäni olisi kiva kertoa omia mielipiteitä vähän paremmin ihmisille arvosteluiden kautta, koska rakastan kirjoja ja lukemista ja kirjoittamista. Nuo asiat ovat iso osa minua ja persoonaani ja päivittäistä elämääni. Enkä osaisi elää ilman niitä. Nyttemmin kirjablogistani on tullut ainakin minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä ja pyrin kirjoittamaan tänne niin usein kuin pystyn. Luen enimmäkseen nuortenkirjallisuutta, joten niihin blogi painottuu edelleen toistaiseksi. Jokin aika sitten ajattelin laajentaa blogini toiminta aluetta kirjallisuuden lisäksi myös elokuviin ja muuhun kulttuuriin. Ne asiat ovat osa elämääni jo ihan tulevan ammattini takiakin.

Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Kannattaa heti alkuun miettiä mistä haluat kirjoittaa. Kannattaa kirjoittaa asiasta, joka on tuttu tai tärkeä itselle. Esimerkiksi itse aloin aikanaan pitämään blogia mielipiteistäni ja niitä on siis ihan laidasta laitaan. Sittemmin olen lopetellut blogeja ja aloittanut kokonaan uusia ja nykyään kirjoitan tämän kirjablogin lisäksi vain sekablogia, jossa on aiheena niin kauneus, päivittäinen elämä kuin mielipiteetkin.

Toiseksi: Jos blogissasi on tarkoitus olla myös kuvia, kannattaa hankkia hyvä kamera kuvia varten. Kameran ei tarvitse olla järjestelmäkamera ja nykyään puhelimien kamerat alkaa olla jo melko hyviä, joten nekin käyvät hyvin. Muista, ettet saa liittää blogiisi muiden kuvia ilman lupaa. Kirjablogeissa saa käyttää kirja-arvioissa kustantajien kirjankansikuvia, ne löydät yleensä medialle-linkkien takaa. Kannattaa myös katsoa ideoita muiden blogeista esimerkiksi blogin ulkoasua varten. Älä kopioi muiden tyyliä kirjoittaa. Oma tyyli muokkautuu ajan kanssa, joten ei kannata menettää hermojaan, vaikkei haluamasilaista tekstiä heti syntyisikään.

Mieti heti aluksi, mitä haluat itsestäsi ja elämästäsi paljastaa: käytätkö omaa nimeäsi vai nimimerkkiä, kerrotko asuinpaikkakuntaasi, kirjoitatko asioita omasta elämästäsi vai pelkästään anonyymisti harrastuksestasi tai intohimosti kohteesta. Kannattaa myös miettiä, haluaako tarkistaa kommentit ennen kuin ne tulevat näkyviin blogissasi, ja että saako anonyymit kommentoida. 

Blogger Recognition Award -palkinnonsaajat

Tämä palkinto on jo kiertänyt melko monet blogit läpi, 

mutta nämä ansaitsevat nyt mielestäni palkinnon:

Rossin lukucorneri

Kirjaneidon tornihuone

Lukutoukan kulttuuriblogi

Mari A:n luetut

Miten kirjoitan?

Mulle tuli eilen mielenkiintoinen kommentti Siri Kolun lentokonekirjan arvostelujuttuun, ja ajattelin vastata siihen tekemällä ihan oman juttunsa. Jos olisin tajunnut, kuka kommentin mulle laittoi, voisin toki vastata facebookissakin. Vastaan nyt kuitenkin näin, koska luulen, että aihe kiinnostaa muutamaa muutakin ihmistä.
   Olen kertonut blogissa harrastavani kirjoittamista ja jopa julkaissut pätkän yhdestä kirjastani, (puhun kirjasta, koska yritän oikeasti tehdä siitä tekstistä kirjan), mutten ole muuten kauheasti puhunut harrastuksestani kirjoittaa tarinoita.

Mielestäni oli hauskaa, että kommentin lähettäjä sanoi painineensa muutaman päivän kirjoittamiseen liittyvien ongelmien kanssa ja, että hänelle oli siinä sitten tullut minun kirjablogini mieleen. Olen otettu tästä, en ole ennen kuullut, että jollekin tulisi minun blogini mieleen, kun yrittää miettiä jotain tarinaa.

*Kuva Googlesta*

Mistä keksin ideat teksteilleni?

Ideat syntyvät milloin mistäkin. Niitä saattaa tulla ihan vaikka kaverin kanssa jutellessa mieleen, jotain kirjaa lukiessa, elokuvaa katsoessa tai vaikka silloin jos teen jotain, esimerkiksi käyn uimassa. Mulla on joskus ollut myös kaveri, jonka kanssa kirjoitin tarinoita ja me tykättiin siitä kumpikin. Me ei kuitenkaan enää olla missään tekemisissä, joten mulla ei ole enää ihmistä, jolle kertoa ideoistani ja jonka kanssa kirjoittaa ne sisään tarinaan. Yksin kirjoittaminen oli mulle aiemmin helppoa, mutta nykyään mulla menee kauan ennen kuin saan jatkettua jotain tarinaa, jonka olen aloittanut ja jota kirjoitan yksin. Vain minä tiedän omassa päässäni, miten juoni etee ja millaisia hahmot ovat, millainen on ympäristö ja miten kaikki saattaa päättyä... Saattaa kuulostaa hullulta, mutta mulle tarinoiden miettiminen on arkipäivää ja mun mielikuvitus on saanut kehuja joskus vähän oudoissakin olosuhteissa. Olen hyvä kuvailemaan asioita, joista mulla on kokemusta. Jos mulla ei ole kokemusta, täytyy tehdä paljon taustatyötä ja tutkia juttuja.

Ideoiden haku lähtee mulla kuitenkin ensisijaisesti elokuvista tai sarjoista, koska niissä näen mitä tapahtuu ja saatan saada niiden pohjalta jonkun idean. Kaikki yllä mainitsemani tavat ovat myös niitä, joilla saan ideoita. Esimerkiksi uidessa saatan saada idean tarinasta, jonka päähenkilö on merenneito. Rakastan fantasiaa, joten mulle on helpointa myös kirjoittaa siitä aiheesta, koska se on niin laaja ja fantasia/taruhahmojen kirjo on loputon.

Mitä teen jos saan idean tai
miten helpotan kirjoittamistani?

Jos joku idea tulee ns. yllättäen, teen seuraavasti:

- Kirjoitan puhelimeeni idean muistiin

- Teen ajatuskarttoja

- Kirjoitan idean koneelleni Word - tiedostoon, jossa on muitakin ideoita

Jos osaisin piirtää, voisin piirtää esim. tarinani hahmojen ulkonäön tai maisemia. En ole lahjakas piirtäjä, mutta moni ystäväni sanoo, että jos osaa piirtää edes tikku-ukon, silloin osaa piirtää. Se on taito, joka vaatii harjoittelua kuten kirjoittaminenkin.

Kauanko kiinnostus kirjoittamaani säilyy?

Kun aloitin Evanin perillisen - tarina, jonka aloitin koulussa äidinkielenkurssin aikana ja se olisi pitänyt jo jättää opettajalle, mutta totesin, että haluan tehdä siitä niin hyvän, että se voitaisiin julkaista kirjana - kiinnostus siihen säilyi ja on säilynyt näihin päiviin asti. Nyt mulla ei vaan mukamas ole ollut aikaa kirjoittaa - tekosyitä! Aikaa kyllä on ja ideoitakin, mutta niiden tuottaminen sanoiksi paperille on toinen juttu. Nykyään mulle tulee paljon ideoita, jotka ei välttämättä liity millään tavalla edes samaan tarinaan, eikä se yhtään helpota tätä pientä ongelmaa. 

Jotain vanhoja tarinoita lukiessa myötähäpeä itseä kohtaan on niin suuri, että tekisi mieli aloittaa koko tarina alusta. Ai luoja, pidinkö mä joskus lukijaa niin idioottina, ettei se muka tajua, mitä tapahtuu ilman että tapahtumat kuvailtaisiin sanatarkasti ja pitkäveteisesti? Kuka sellasta tekstiä jaksaa edes lukea? Itse en ainakaan jaksa lukea tarinaa joka ei etene juuri lainkaan. Siksi yritänkin nykyään panostaa teksteihini enemmän - erityisesti ympäristön kuvailua pitäisi vielä treenata ja paljon!

Saanko aloittamani tarinan lopetettua?

Useimmiten kyllä. Olen aiemmin kirjoittanut muistaakseni ainakin 7 tarinaa, joista kuusi kuuluu kyllä yhteen tarinasarjaan, joka jäi kesken, kun kirjoittajakaverin kanssa meni välit poikki.Rakastin sitä tarinaa ja rehellisesti sanottuna se oli mielestäni paras tarina, mitä olen kirjoittanut. Se oli hauska, pelottava, toiminnantäytteinen ja kaikkea sitä, mitä haluan oikeankin kirjan olevan. Ja mua harmittaa ihan älyttömästi, että se jäi kesken. Olen monesti koittanut pyytää entiseltä ystävältäni anteeksi ja yrittänyt saada hänet kirjoittamaan taas kanssani, mutten ole saanut minkäänlaista vastakaikua viesteihini. Nyt välien katkeamisesta on jo viisi vuotta, enkä edes mieti sitä enää ja jos kyseinen kaveri tulee vaikka kaupassa vastaan, kävelen ohi aivan kuin en näkisikään häntä. Joka kerta sen ihmisen näkeminen sattuu...

Kuinka pitkiä tekstit ovat?

Tekstieni pituus vaihtelee. Pisin on tainnut olla noin 400 sivuinen muistaakseni. Lyhyempiäkin olen kirjoittanut. Monesti olen purkanut pahaa oloani kirjoittamalla tai kirjoittanut siitä, miltä minusta tuntuu tai asiasta, joka painaa mieltä. Olen kirjoittanut itselleni jopa tukitarinan, jota ajatella kun suutun, jotta se menee ohi helpommin enkä sanoisi mitään, mikä kaduttaa myöhemmin, koska osaan senkin varsin lahjakkaasti.

Kirjoitanko puhekielellä vai kirjakielellä?

Useimmiten kirjakielellä, mutta erityisesti jos kirjoitan nuorista (noin 12-17 vuotiaista) hahmoista, olen yrittänyt muuttaa heidän puhekielensä vähän slangimaisemmaksi, jotta siihen olisi helpompi samaistua, koska nuoret puhuvat slangia, vai oletko useinkin kuullut jonkun alta parikymppisen puhuvan kirjakieltä? Itse jaksan kyllä kuunnella kirjakielellä puhuvaa tyyppiä, mutta pidemmän päälle se alkaa ärsyttää varsinkin jos se ei sovi yhtään puhujan suuhun. Toki jos olen tottunut siihen, että kaveri puhuu kirjakieltä niin se ei häiritse yhtään.

Millä kirjoitan?

Yleensä kirjoittaminen tapahtuu tietokoneella. Joskus kirjoitan ideoita myös paperille ylös, vaikka siinä onkin riskinä, että paperi katoaa. Eräs ystäväni on sanonut, että hänellä on huoneessaan ympäriinsä tarralappuja, joihin on kirjoitettu jokin kohta tarinasta tai hahmon kuvailu tms.

Toivottavasti tämä avasi hieman sitä, miten minä kirjoitan. Kysykää ihmeessä jos haluatte tietää lisää!

Sen lisäksi että kirjoitan paljon, tarkistan myös muiden tekstejä ja annan palautetta. Siltä varalta, että et ole katsonut videota, jossa arvostelen Maresin, niin kerron: Moni ystäväkin kysyy minulta välillä neuvoa, miten joku juttu kirjoitetaan, mikä olisi järkevä lause yms, ja mielestäni se on kivaa. Hauskaa, että minulta kysytään apua. Tykkään auttaa muita (: