Jenni Pääskysaari - Tyttö, sinä olet...

Voimakirja kaikille tytöille. 

Tyttö sinä olet... 

Ainutlaatuinen! 

.. rohkea! 

.. rakastettu! 

Käsissäsi on pieni suuri kirja, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla. 

Jenni Pääskysaaren rohkaisevien tekstien lisäksi kirjassa on haastatteluita ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista, mukana ovat myös mm. Pirjo Heikkilä, Meeri Koutaniemi, Iina ja Minka Kuustonen, Enni Rukajärvi, Linda Liukas, Selma Vilhunen & Noora Räty. 

Olen rakastunut, kirjaimellisesti. Mikä ihana pikku kirja!♥

   Kuten yllä olevassa tekstissä sanotaankin, tämä kirja on todellinen voimakirja, joka pitäisi löytyä kaikilta ikään tai sukupuoleen katsomatta. Kirjaa voi lukea myös mies tai poika vaihtamalla jokaisen ''tyttö'' - sanan tilalle poika. Ei ole väliä, mistä kohdasta kirjan avaat ja alat lukea. Kirjan voi avata ihan mistä vain kohdasta. 

   Kirjaan tuovat oman lisänsä Nana Sjöblomin hauskat kuvitukset, jotka sopivat kirjan sivuilla yhtä hyvin kuin nappi teddykarhun silmään!

Pääskysaari kannustaa tyttöjä toimimaan rehdisti ja rohkeasti. Hän kirjoittaa, että on aika alkaa toimia niin, että vallalla olevat käsitykset siitä, että tytöillä (ja naisilla) on tapana puukottaa toisiaan selkään, osoittautuvat katteettomiksi. Läpi kirjan kulkee ajatus tyttöjen välisestä sisaruudesta. 

Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, joissa käsitellään monia tärkeitä asioita, kuten esim. seksuaalisuutta, aitoutta, oikeudenmukaisuutta sekä tasavertaisuutta. 

   Kautta teoksen kulkee positiivisen kannustava vire, jossa korostuvat uteliaisuus ja innostuneisuus. Erityisen ilahduttavaa on, että Pääskysaari painottaa itselle uskollisena pysymisen merkitystä. Tuutista jos toisestakin huudetaan, minkälainen kuuluu olla. Miten pukeutua, minkälainen vartalo omasta ja mistä tykätä ollakseen hyväksytty. Tyttö sinä olet -kirjasessa heitetään ulkopäin asetetut vaatimukset kaatopaikalle.

   Luin kirjan viikonlopun aikana, kun toivuin sairaalakäynnistäni. Eihän siinä tosin niin toipumista ollut, mutta minun piti saada ajatukset muualle ja rauhoittua. Siihen tämä kirja auttoi mainiosti! Ja koska itselläni on hetkittäin vaikeuksia hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, auttaa Pääskysaaren kirja siihenkin ongelmaan ja helpottaa oloani.

Kirja on mahtava piristysruiske, jota pitäisi lukea ainakin joka kerta, kun itsellä on vaikeaa. Vaikka kirja onkin lapsille tehty, sopii se loistavasti myös aikuisen käteen luettavaksi, koska aikuinenkin voi kirjasta ottaa oppia.

   Jos kaikki ottaisivat onkeensa tämän kirjan sisällöstä ja alkaisivat elää niiden mukaisesti, olisi maailma varmasti parempi ja onnellisempi paikka olla ja elää.

Kirjailija: Jenni Pääskysaari

Kannen kuvat: Nana Sjöblom
Graafinen suunnittelu: Tiia Javanainen

Kustantaja: Otava

Luettavaksi: Oma hylly

Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti, kaikille. Kaikki voivat lukea kirjan! ♥

Johanna Bormann - Terapiaa

Tuomon parisuhde päättyi nelisen kuukautta sitten. Hän on sairaslomalla masennuksen takia, ja päivien ohjelma koostuu lähinnä sohvalla istumisesta ja itsensä säälimisestä. Tuomo päättää hakeutua terapiaan, jotta voisi palata takaisin normaaliin arkeen, Se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan.

Johanna Borman on monelle nuorelle YouTubessa pyörivälle entuudestaan tuttu YouTube - kanavalta nimeltä JossuTossu, jonne hän tekee ystäviensä kanssa lyhyt elokuvia & sketsejä sekä laulujen covereita. Tunnetuin sketsihahmo on $iiri, joka on hieman tyhmä ja rikas ja kuvittelee siksi olevansa jotain.

   Bormanin kirja Terapiaa kertoo samannimisestä lyhytelokuvasta jatkaen tuota elokuvaa kuitenkin pidemmälle. Lähes kaikki Johannan videot katsoneena voin todeta, että oli hauska tietää Tuomosta enemmän sekä Ninnasta, joka nauroi Tuomolle tämän tullessa väärään paikkaan kertomaan erostaan. 

Kirja jättää täysin auki sen, kehittyykö Ninnan ja Tuomon välille jotain enemmänkin. Aluksi Tuomo ei voi sietää Ninnaa ja viettää tämän kanssa aikaa ikään kuin pakonomaisesti, koska Ninna ei suostu jättämään häntä rauhaan, vaan haluaa Tuomosta ystävän itselleen.

   Tuomon miettiessä eroaan Katri - nimisestä naisesta, joka mainitaan kirjan aikana muutamaan otteeseen ja loppua kohden Tuomo keskustelee Katrin kanssa heidän tilanteestaan - Ninnan kanssa vietetty aika saa hänen ajatuksensa keskittymään johonkin muuhun,

Terapiaaon kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja vaikka mistä muusta ja kuten Johanna itse sanoo, kirja ei ole lasten kirja, muttei siinä ole mitään sellaista, miksi se tarvitsisi ikärajan. Kirja perehtyy hyvin eron jälkeisiin tuntemuksiin ja siitä selviämiseen. Se kun ei käy ihan hetkessä, tiedän kokemuksesta. 

Pidän Bormanin mutkattomasta tyylistä kertoa asioista ja kirjan teksti on selkeä ja hyvin ymmärrettävä, mikä on hyvä, sillä itse en hahmotushäiriöisenä halua jokaisen lauseen jälkeen miettiä, mitä juuri luin vaan pidän selkeästi kirjoitetuista jutuista.

   Kirjan hahmoista mielenkiintoisin on mielestäni Ninna, joka on jotenkin omituinen mutta samalla helposti samaistuttavissa oleva ja hassu hahmo, joka tukee parhaansa mukaan Tuomoa ja yrittää saada tämän ajattelemaan muita asioita. Ninna on myös tietyllä tavalla hieman kiero, minkä huomaa muutamasta pilasta, jotka hän yhdessä Tuomon kanssa Katrille tekee.

Lyhyt elokuvassa Ninnaa näytteli Borman itse, mistä syystä hahmosta kai kiinnostuinkin. Vaikka en Johannaa tunne, hän tuntuu jollain tavalla hieman Ninnan kaltaiselta, mikä tekee hänestä mielenkiintoisen ihmisen.

Kirjailija: Borman, Johanna

Kannen kuva: Elina Jääskeläinen

Kannen suunnittelu: Mikko Sahlstein

Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Luettavaksi: Oma kirjahylly

Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirjan voi lukea kuka tahansa iästä riippumatta, vaikka se ei lapsille olekaan suunnattu.

Suomi Areena: Miten minusta tuli kirjailija?

Oikealta vasemmalle: Juontaja Katja Leino, kirjailija Milja Kaunisto, kirjailija Matti Rönkä, kirjailija Eppu Nuotio sekä kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen

Eilen olin kuuntelemassa kirjastossa keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija?''

Keskustelun juonsi viestintä- ja markkinointipäällikkö Katja Leino. Hän kyseli asioita kirjoista ja kirjoittamisesta neljältä menestyneeltä kirjailijalta. Tapahumassa olleet kirjailijat olivat kaikki minulle uusia tuttavuuksia, vaikka muutamat heistä ovat kirjoittaneet myös lapsille ja nuorille kirjoja. Minua alkoi kirjablogin tähden kiinnostaa ainakin Eppu Nuotion kirjasarja nimeltä Varkaus. Sarjan aloittava osa on nimeltään Peiton paikka ja se kertoo aikuistumisen kynnyksellä olevasta nuoresta naisesta nimeltä Annukka Lehmus, joka on syntynyt samana päivänä kuin Marilyn Monroe kuolee. 

Todennäköisesti lainaan Nuotion sarjan kirjastosta, kunhan saan luettua ensin suurimman osan lukemista odottavista kirjoista omasta hyllystäni.

Keskustelun kirjailijat vasemmalta oikealle olivat Milja Kaunisto (juontajan vieressä). Matti Rönkä, Eppu Nuotio & Juha-Pekka Koskinen, jota kutsuttiin keskustelussa nimellä JP.

Kirjailijat kertoivat esikoiskirjoistaan ja siitä, miten ne ovat syntyneet. Alunperin ei muistaakseni kenelläkään ollut ajatuksena, että julkaisisi teoksensa kirjan muotoon. Käsikirjoituksia saatiin hioa ainakin lähes kymmenen kertaa ennen kuin saattoi saada joltain kustantajalta yhteydenoton, jossa ilmaistiin mielenkiintoa kirjaa kohtaan.

   Kun näiltä kirjailijoilta kysyttiin, voiko kenestä vain tulla kirjailija, Rönkä totesi hymyillen, että näköjään voi. Syystä tai toisesta se huvitti minua, koska olen harjoittanut itseäni ja taitojani jo lähes kymmenen vuotta. ja yritän nyt tosissani työstää yhdestä tarinastani julkaisukelpoista, koska juuri sen haluan yrittää saada kirjana ulos joskus ja siihen pyrinkin. Muutama ystäväni on tarinaa jo lukenut ja todennut, että kirjoitan hyvin. Sain jopa sellaisen ystäväni lukemaan, joka ei yleensä juurikaan lue mitään, ainakaan kirjoja. Se jos mikä sai minut iloiseksi, sillä toistaiseksi olen vain harrastelija, mutta harjoittelen koko ajam saadakseni joskus kirjan ulos.

Kuten moni muukin kirjailija, oli näistä neljästä ainakin Eppu kirjoittanut kaksitoista päiväkirjaa nuoruudessaan. Oman tuotantonsa lisäksi muutamat olivat kirjoittaneet ainakin lehtiin juttuja. Näytelmiä ja runoja sekä dekkareitakin mahtui joukkoon. 

Minulle tuttu kirjailija Taija Tuominen totesi kerran erään kurssinsa aikana, että mikäli kirjailijaksi haluaa, ei ole muuta keinoa kuin lukea paljon, kirjoittaa, kirjoittaa ja taas kirjoittaa. Oikotietä ei ole.

Kun Kaunistolta, Rönkältä, Nuotiolta & Koskiselta kysyttiin, mitä he tekevät, mikäli tekstiä ei synny, oli vastaus, että jotain fyysistä työtä, kuten vaikka kotitöitä tai vaikka lähtivät lenkille, sillä liikunta avaa ajatuksia, jolloin tekstiä ja ideoita myös syntyy. 

Näillä kirjailijoilla ei myöskään ole vain yhtä paikkaa, jossa kirjoittaa, vaan he saattavat kirjoittaa vaikka koiran kanssa lenkillä käydessään tai kesken kotitöiden, mutta kukin heistä kirjoittaa joka päivä tietyn määrän tekstiä. Useat heistä kirjoittavat samanaikaisesti useampaa kuin yhtä juttua. Ainakin Eppu totesi, että hänellä saattaa olla ainakin seitsemän juttua kesken. Niistä hän valitsee, mitä kirjoittaa. Mikäli joku on hyvässä vaiheessa ja ideoita on, hän jatkaa sitä, mutta mikäli juttu ei edisty, hän avaa samantien uuden keskeneräisen jutun ja kirjoittaa sitä, mutta kirjoittaa tietyn määrän tekstiä päivittäin. Tähän pyrin itsekin kirjoittamisen kanssa.

Suomi Areena ja pelastettuja aarteita

Kävin tänään kuuntelemassa Porin pääkirjastossa (Satakunnan maakuntakirjasto) Suomi Areena keskustelun aiheesta ''Jos lapsi ei lue, katso peiliin''. Keskustelussa käytiin läpi kirjastoiden tärkeyttä, ja sitä kuinka vähän nuoret lukevat. Etenkin teini-ikäiset pojat, joita pitäisi ehdottomasti rohkaista lukemaan paremmin kirjoja. Minua hymyilytti, kun eräs keskustelija totesi, että mikäli lapselle lukee paljon ja yhtäkkiä lopettaa lukemisen, hänen on pakko lukea kirja itse loppuun eli hän tulee tavallaan riippuvaiseksi lukemisesta ja tarinoista. Äiti istui vieressäni kuuntelemassa keskustelua ja on itse asiassa hänen ansiotaan, että minä aikanani innostuin lukemaan. Aloitin lukuharrastukseni Harry Potter & Salaisuuksien kammio - kirjasta, en siis mistään helppolukuisesta, vaikka en osannut lukea kovin hyvin. Kyllästyin odottelemaan, milloin äiti tarinaa jatkaisi, joten luin sen itse loppuun ja minun oli pakko lukea myös kaikki muut sarjan kirjat. 

Yksi keskustelija myös totesi, että Potterit lukenut sukupolvi on vielä sitä polvea, joka saattaa vielä lukeakin paljon, ja minä allekirjoitan sen ainakin omalla kohdallani. 

Keskustelu oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja pisti hiukan miettimään, miten ne ihmiset, jotka eivät lue, saataisiin lukemaan. 

Keskustelun jälkeen me mentiin äidin kanssa muuten vaan kiertelemään kirjastossa. Äitini käy kirjastossa useammin kuin minä, sillä omasta viime käynnistäni on ehtinyt kulua jo reilusti yli kaksi vuotta. Täytyy myöntää, että rakastuin uudestaan ja voin melkein luvata, että alan lainata kirjoja enemmän kirjastosta, ja ostan itselleni vain ne sarjat/kirjat, jotka välttämättä haluan omaan hyllyyn.

Tässä kuvia siitä, miltä Porin pääkirjaston kirjapoistoille varattu kokonainen huone näyttää. Pori on loistava kaupunki lukemista ajatellen, sillä kaupungin kirjastoa lähellä on ainakin Kallelan koulu, Lyseo & lukio sekä Herttua. Monella ala-asteella on vielä oma kirjastonsa täällä, mikä on minusta tosi hyvä asia. Kirjastoja Porissa on useampia. Ne kirjastot, jotka itse tiedän, ovat Ruosniemen koulun yhteydessä oleva pikkukirjasto, Satakunnan maakuntakirjasto sekä Sampolan kirjasto. Jälkimmäisessä en ole koskaan kyllä käynyt. 

   Kallelan koulun aulassa oleva ''kirjasto'' on aika olematon, kun ottaa huomioon, että koulussa on alakoulun lisäksi yläkoulu. Aulasta löytyy lähinnä ala-aste ikäisille luettavaa, eivätkä nekään välttämättä kiinnosta esimerkiksi poikia. Yläkoulua ei ole ajateltu kirjoja hankittaessa, mikä minusta on aika surullista, sillä itse ainakin luin paljon, kun kävin yläastetta ja minulla on muutama ystävä, jotka myös lukevat paljon.

Porissa on kirjastojen lisäksi myös kirjastoauto, josta voi käydä lainaamassa kirjoja. Kirjat voi palauttaa mihin tahansa kirjastoon Porissa. Vaikka itse en ole koskaan käynyt, kirjastoautossa, pidän sitä mahtavana keksintönä. Kun sellainen on olemassa, lapsen kiinnostuminen lukemisen maailmasta on enää kiinni vain kasvattajista ja alan ammattilaisista. Mikäli kotona ei lueta, ei se lastakaan välttämättä kiinnosta, sillä lapsi ajattelee helposti, että ''Ei se ole mun juttu, kun sitä ei meillä kukaan tee''. Olen ylpeä vanhemmistani, sillä meillä koko perhe lukee. Niin isä kuin pikkusiskonikin. Minä ja äiti luetaan eniten kirjoja. Isä lukee harvoin, mutta lukeepa kumminkin. Pikkusiskoni lukee omien sanojensa mukaan vain hyviä, kiinnostavia kirjoja ja aloitti muutama ilta sitten lukemaan minulta löytyvää Sinkkuelämää - sarjan Carrie Brashaw'n nuoruuteen perustuvaa kirjaa. 

Poistokirjojen huoneesta löysin tiistaina Tuija Lehtisen Kundi kuin kameleontti, Cathy Hopkinsin Frendejä, kundeja & iltapukuja sekä yhden Salatut elämät- tv-sarjaan perustuvan kirjan. Luulen kyllä, että ainakin osa kirjoista on kirjoitettu ennen sarjan alkua. En ole varma. Itse sarja alkoi vuonna 1999, jolloin itse olin vain 3-vuotias. Katsoin aikanaan itsekin sarjaa aika paljon, mutta nykyään en seuraa sitä enää juuri ollenkaan. Mielestäni se on mennyt hieman älyttömäksi, mutta koska moneen nuoreen vetoavat tv:stä tutut jutut, ajattelin nyt näyttää myös tämän päivän hankintani.

Kun sitten kävelin torille, oli aika lämmin sää. Se on tänä kesänä ollut aika harvinaista, joten pitihän siitäkin ottaa torilla kuva. Vaikka aurinko paistoikin, oli koko päivän aika pilvinen sää, mikä ei sinänsä minua haitannut. Koska bussi lähti vasta vartin yli neljä, ja mulla oli aikaa niin kävin torin hesessä smoothiella. Huomenna menen taas kirjastoon kuuntelemaan keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija'' - ja sen jutun teen varmaan ihan erikseen, koska päivä on pitkä, sillä menen keskustelun jälkeen katsastamaan vielä jazzkadun ennen töitä. jotka alkavat torstaina ja illalla menen elokuviin ystäväporukassa.