J.K Rowling - Harry Potter: Taikuuden historia

Lumoava lahjateos Harry Potterin 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi: matka Tylypahkaan ja taikuuden historiaan!

Kirja liittyy British Libraryn suureen juhlanäyttelyyn Harry Potter: A History of Magic, joka avautuu Lontoossa syksyllä 2017 ja jatkaa sieltä Pariisiin ja New Yorkiin. Ensimmäinen Harry Potter -kirja, Harry Potter ja viisasten kivi, ilmestyi englanniksi 26.6.1997 ja siitä alkoi huikea menestystarina: Harry Potter -kirjoja on myyty yli 450 miljoonaa kappaletta ja ne on käännetty 80 eri kielelle. Näyttelyn ja tämän kirjan lähtökohtana on Tylypahkan koulun opinto-ohjelma ja oppiaineet, ja se valottaa myyttejä ja taruja, jotka ovat aivan Harry Potter -sarjan ytimessä.Taikajuomat ja alkemia, yrttitieto, loitsut, tähtitiede, muodonmuutokset, pimeyden voimilta suojautuminen, taikaolentojen hoito - kaikkiin näihin Tylypahkan oppiaineisiin ja niiden opettajiin perehdytään tässä upeassa, Jim Kayn kuvittamassa kirjassa. Mukana on ennen julkaisematonta aineistoa Rowlingin muistikirjoista ja kokoelmista ja ohjeita ja vinkkejä omien taikakokeiden tekoa varten.

Sain Tammelta postissa muutama päivä sitten Taikuuden historia -kirjan, joka liittyy J.K Rowlingin Harry Potter -sarjaan. Teos sisältää paljon ennennäkemätöntä materiaalia, mm. J.K Rowlingin luonnoksia ja ajatuksia hahmoista. Ensimmäinen Potter -kirja julkaistiin suomeksi noin 20 vuotta sitten ja tämä kirja liittyy olennaisesti juhlavuoteen. Kiinnitin tähän huomiota jo viime vuoden lopulla, kun sarjan suomentaja Jaana Kapari-Jatta oli Porin pääkirjaston Potter -tapahtumassa puhumassa ja kertoi siellä saaneensa juuri valmiiksi tämän kirjan suomennoksen. Olen siitä asti odottanut innolla, milloin tämä tulee suomenkielisenä ulos. Omistan monta muutakin Potter -sarjan oheiskirjaa, mutta tämä kiinnosti niistä kaikkein eniten minua, joten luin sen heti, kun sain sen käsiini.
   Kirja pitää sisällään myös taikatekemistä kotona kokeiltavaksi, mikä minusta oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen juttu. Itse en ole vielä kokeillut mitään, mutta tulen luultavasti kokeilemaan kyllä. Kirjassa on paljon mukana myös kuvitetuista versioista Jim Kayn upeita kuvia, lisäksi mm. luonnoksia, tutkielmia ja kuvia Tylypahkan opettajista ja taikaolennoista. Olen aika varma, että toista yhtä kattavaa pakettia, jota elokuvien tekijät eivät ole tehneet vaan kirjailija itse, ei ole edes olemassa ja tuskin tuleekaan. 

''Sinä unohdit taikasanan'', Harry ärsytti tahallaan. Sillä pikku lauseella oli uskomaton vaikutus muuhun perheeseen: Dudley haukkoi henkeä ja putosi tuolilta sellaisella rämähdyksellä, että koko keittiö tärisi, Petunia-täti kirkaisi ja painoi käden suulleen, Vernon-setä pomppasi pystyyn ohimosuonet tykyttäen  s. 49

Kirjassa J.K Rowling kertoo mm. miten keksi taikasanoja tai lajitteluhatun, kuinka koko Potter -maailma hahmottui ja miten hänellä oli hirveä tarve kuvittaa hahmot, jotka kulkivat hänen mukanaan joka päivä paikasta toiseen tarinan muodossa. J.K Rowling on aina ollut yksi minun suurimmista idoleistani niin Pottereiden kuin myös senkin takia, että nainen puhuu rohkeasti ja kovaäänisesti tyttöjen oikeuksien puolesta.
   Kiinnitin huomiota myös siihen, että Rowling kertoo tähtitieteen opettajasta Professori Aurora Sinistrasta melko vähän kuten Harry Potter -kirjoissakin. Nainen on melkoinen mysteeri. Tiesitkö muuten, että kirja sisältää useammankin hahmon, joiden nimet ovat peräisin jostain olemassa olevasta tähdestä? Näitä hahmoja ovat Andromeda Tonks, Bellatrix Lestrange sekä Remus Lupin.
   Rowling teki paljon erilaisia listoja tukemaan ajatus- ja kirjoitustyötään, mm. Tylypahkan oppiaineista ja opettajista. 

''Ei ole hyvä rypeä haaveissa ja unohtaa elää. Muista se'' - Albus Dumblerode kirjassa Harry Potter ja viisasten kivi

Kaikkein mielenkiintoisin juttu kirjassa oli mielestäni ehkä ohjeet kädestä ennustamiseen, sillä olen sitä itsekin kokeillut lapsena, mutten muista yhtään, osasinko alkuunkaan oikein. Pitää ehdottomasti kokeilla ennustaa kirjan ohjeiden mukaan. Onneksi en ole taikauskoinen, koska muuten voisi pelottaa ajatus, että joku ennustaa mitä minulle tapahtuu joskus.
   Rowling kertoo kirjassa myös jonkin verran kirjoitusprosessista ja koska itse kirjoitan tarinoita julkaisumielessä, juuri ne kohdat kiinnostivat erittäin paljon. Kirjoitan itse tälläkin hetkellä varmaan ainakin kolmea eri tarinaa, joista kahta kirjoitan yhdessä ystäväni kanssa. Ideoita kyllä on vaikka muille jakaa. Tähän Rowlingilla olikin melko fiksu tapa:

''Leikkaan usein ideoita talteen ja käytän niitä myöhemmin. Hyvää kohtausta ei kannata heittää hukkaan!'' s. 90

Harry Potter -sarjan matka alkoi 20 vuotta sitten eikä loppua ole näkyvissä, mikä ainakin minusta on positiivinen juttu, sillä minulla on hyvin vahva side Pottereihin, koska aloitin lukemaan niillä. En lukenut juurikaan helppolukuisia kirjoja ja vaikka minulla on lukihäiriö olin päättänyt lukea Potterit. Kun minä päätän jotain, päätäni ei käännetä noin vain, voisi sanoa, että vaaditaan ihme. Sillä päättäväisyydellä minä opin lukemaan ja kirjoittamaan, sain peruskoulussa parhaan mahdollisen numeron todistukseeni äidinkielestä ja toimin ammattikoulussa lehden oikolukijana. Ystäväni kysyvät minulta monesti apua, jos kielioppi vaivaa tai tarvitsevat oikolukijaa, ja tästä olen erittäin otettu, koska olen tunnettu myös siitä, että autan muita erittäin mielelläni. Lukeminen siis todella kannattaa!

Kirja sisältää pienen vilauksen myös Kirottu lapsi -näytelmän lavasteista ja tämä oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja ihastuttava yksityiskohta, koska itse olen lukenut vain kirjan. En ole nähnyt näytelmää, mutta todellakin toivon, että käsikirjoituksen pohjalta tehtäisiin myös elokuva joskus. Tämä on kirja, jonka pitäisi löytyä jokaisen Potter -fanin hyllystä.

Kirjalla on sinulle paljon enemmän annettavaa, jos osaat englantia, sillä muistiinpanot ovat englanninkielisiä. Oma englannintaitoni on alkeiden tasolla, miksi oli hieman tuskastuttavaa lukea englanninkielisiä muistiinpanoja, mutta en antanut sen häiritä lukemista. Yhtä kaikki, nautin kovasti!
   Suosittelen kirjaa kaikille Harry Potter -faneille.

Teos: Harry Potter: Taikuuden historia
Kirjailija: J.K Rowling
Suomentaja(t): Jaana Kapari-Jatta & Meri Kapari
Ulkoasun suunnittelu: Bloomsbury Publishing Plc & Jim Kay
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Potter-faneille
Arvosana: 5

Blogiyhteistyönä saatuja nimmaroituja kirjoja

Kysyin insragramissa kiinnostaisiko teitä lukea juttu blogiyhteistyön kautta saaduista nimmaroiduista kirjoista. Elina Pitkäkankaan Kuura -sarjan kirjat olivat arvostelukappaleita, joihin pyysin Elinalta nimmarit viime vuonna Hel-YA:ssa, mutta otin ne silti mukaan tähän juttuun, koska ne ovat yksiä niistä harvoista kirjoista, joissa minulla on kirjailijan nimmari.
    Tähän mennessä kysymykseeni on vastannut kuusitoista ihmistä, joista viisitoista sanoi haluavansa lukea jutun kirjoista. Ajattelin, että no, minäpä kirjoitan.

Olen blogin kautta saanut muutaman kirjan kustantamoiden blogikierrosten kautta ja osa on tullut kirjailijalta itseltään. Tammi järjestää välillä blogikierroksia, joista kirjabloggari saa jälkikäteen nimmaroidun kirjan itselleen. Minä osallistun noihin erittäin mielelläni, koska niissä minulla on mahdollisuus saada kirja ennakkoon luettavaksi. Tosin hitaan lukutahtini tähden omat juttuni ovat ilmaantuneet aina silloin, kun kirja on jo ostettavissa kaupoista.

Viimeisimpänä yhteistyökirjana sain Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittaman Sensored reality -sarjan avausosan. Luin kirjan ennakkoon ja kirjoitin siitä jutun blogiini. Kirja tuli yllättävän nopeasti postissa, siitä kiitos Tammen porukalle ja kirjailijoille.

Viime vuonna jo hyvissä ajoin ennen Hel-YA -tapahtumaa Tammi kysyi muutamalta bloggarilta haluavatko he olla mukana blogitempauksessa, josta saisi itselleen jälkikäteen nimmaroidun Elina Rouhiaisen Väki -trilogian avausosan. Vastasin myöntävästi tietysti, koska nuortenkirjat ovat lähellä sydäntäni. Rakastuin Elinan uuteen sarjaan ja sen jatko-osa, Aistienvartija, onkin yksi eniten odottamiani kirjoja ensi syksynä. Tällä viikolla teen myös listausta syksyn kirjoista.

Ihana, kannustava ja ymmärtäväinen, Vesa-Matti Toivonen, otti minuun yhteyttä muutama vuosi sitten ja kysyi, haluaisinko lukea hänen kirjansa. Tuolloin aloittelevana kirjabloggarina totta kai suostuin, koska kaikki julkisuus on aloittelijana hyväksi. En pidä sitä nytkään pahana asiana, koska aloitin jokin aika sitten koko blogini alusta. Siksi lukijoita on vielä todella vähän, mutta kyllä sekin asia tulee varmasti muuttumaan, ainakin uskon niin. Luin Vesan kirjat melko nopeasti ja odotankin innolla trilogian viimeistä osaa, jonka pitäisi ilmestyä viimeistään ensi vuonna. Vesa lupasi jo viime vuonna varmistavansa, että saan kirjan käsiini, kun se ilmestyy. 

Tästä olen todella otettu ja kiitollinen.

Myllylahti lähetti minulle arvostelukappaleina Elina Pitkäkankaan Kuura -sarjan, jonka viimeinen osa, Ruska, on myös yksi syksyn odotetuimpien kirjojen listallani. Ei varmaan yllättänyt? Rakastuin Kuura -trilogiassa sen erilaisuuteen, koska siinä ei ole juuri lainkaan mitään rakkaus -juttuja ja juuri sellaiset kirjat ovat viime aikoina tulleet korvista ulos, vaikka normaalisti pidänkin siitä, että kirjoissa on toimintaa ja romantiikkaa tasaisesti. Nyt vähempi romantiikka tai sen puuttuminen kokonaan on miellyttänyt enemmän. Saattaa ehkä johtua siitä, että en halua minkäänlaista parisuhdetta.
En ainakaan nyt.

Pyysin Kuuraan ja Kajoon nimmarit Elinalta Hel-YA festivaalissa, ja haaveena olisi saada myös trilogian viimeiseen osaan nimmari, koska olisihan se hieno omistaa kaikki kolme nimmaroituna. En tiedä, uskallanko laittaa kustantajalle sähköpostiin toiveen nimmarista :D

Miten minusta tuli lukija + kirjavinkkauksesta

Lupasin kertoa tarinan siitä, miten minusta tuli lukija ja sitä kautta tarinoiden kirjoittaja julkaisumielessä sekä bloggari. Kaikki lähti kotoa. Minulle ja siskolleni luettiin paljon ja lisäksi molemmat vanhemmat lukivat itse kirjoja. Äiti luki meille lastenkirjojen lisäksi Harry Potter -sarjan ensimmäisen osan ja aloitti hiukan toista osaa. Muttei koskaan jatkanut. Kyllästyin odottamaan ja vaikeasta lukihäiriöstä huolimatta päätin, että perhana, minähän luen sen itse, koska halusin tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Aloitin lukemaan Pottereilla ja kasvoin yhdessä Harryn kanssa, miksi minulla on erityinen side kyseiseen kirjasarjaan ja se on yksi suosikeistani.
    Ennen lukumaailmaan putoamista ja lukutoukaksi muuttumista, minun oli kuitenkin kerrattava peruskoulun ensimmäinen luokka, koska en oppinut lukemaan, mitä ei uskoisi, kun katsoo nykytilannetta. Tälläkin hetkellä minulla on ainakin kolme kirjaa kesken ja tekisi mieli aloittaa montaa muutakin kirjaa, mutta yritän kovasti hillitä itseni.
    Olen kuitenkin elävä todiste siitä, että lukihäiriö ei ole mikään syy olla lukematta. Jos lukeminen yhtään kiinnostaa, mutta arkailet, koska sinulla on lukihäiriö ja lukemisesi on siksi hidasta, minulla on vain yksi neuvo; Lue! Sillä lukemalla paljon, lukihäiriöstä tulee lähes huomaamaton. Sitä paitsi, se on osa sinua, ominaisuus, jolle et mahda mitään. Sen kanssa oppii elämään eikä sen saa antaa hidastaa matkaasi. Se ei ole este, se on pelkkä hidaste. Älä tee siitä mörköä itsellesi, koska et ehkä koskaan uskalla taistella sitä vastaan jos demonisoit asian liian suureksi ja ylitsepääsemättömäksi. Tee rohkeasti juuri sitä mitä haluat, ole aina oma itsesi!

Kirjavinkkaus 

Kävin perjantaina vinkkaamassa kirjoja entisessä koulurakennuksessani ensimmäistä kertaa ikinä kirjabloggaajana, ja nautin kovasti siitä kokemuksesta, vaikka aluksi jännitinkin hirveästi, miten kaikki tulee menemään ja lainaako kukaan mitään tai kiinnostuuko nuoret kirjoistani ylipäätään tai kuuntelevatko he minua. Tiedän, kuulostaa huvittavalta, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen kertani, se on kai ymmärrettävääkin. 

Kysyin äidiltä jo viime viikolla, onko heillä koulussa mitään erityistä ohjelmaa tälle viikolle ja kerroin, että tällä viikolla vietämme lukuviikkoa joka päättyy maanantain Kirjan ja ruusun päivään. Teen huomenna pienen ostosvinkkilistan siihen liittyen.
   Varauduin kirjavinkkaukseeni yhteensä kolmella kassilla kirjoja. Yksi Ikea -kassillinen, selkäreppu sekä muovikassi, jossa oli muutama kirjastolaina ja lisäksi omia kirjojani. Lähes kaikki kirjat, joita pakkasin mukaani, olivat ihan minun ikiomiani. Koululla moni entinen opettajani kysyi uteliaisuuttaan, mitä teen siellä ja muutama kävi jopa katsomassa kirjojani. Vanha luokanvalvojani sanoi, että saisin tulla hänenkin luokkaansa vinkkaamaan kirjoja. Minähän menen mielelläni, vaikka meillä onkin muutama hieman ikävämpi asia yhteisessä historiassamme, mutta kelläpä ei olisi?

Otin mukaani sekä vanhempia että ihan viime vuosina ilmestyneitä kirjoja. Kovin moni uudempi kirja ei kiinnostanut, enemmän kiinnostivat vanhemmat kirjat. Esittelin joitain kirjoja kysymättä ja osan niin, että sitä kysyttiin. Lempi YA-genreni oli vinkkauskirjoissani hyvin edustettuna; fantasia. Lisäksi oli sarjakuvia ja muutama ihan tavallisten nuorten elämästä kertova kirja ilman mitään fantasian elementtejä.

Kuvassa näkyvät kaikki kirjat, jotka otin mukaani kirjavinkkausta varten. Kuvan määrästä tietysti suurin osa palasi kotiin mukanani ja kirjastolainat palautettiin kirjastoon heti vinkkauksen jälkeen, koska kaikki lainaamani kirjat löytyivät minulta kotoa.

Kuvan kirjoista lainaan oppilaille jäivät ainakin Ernest Clinen Ready player one, Sini Helmisen Väkiveriset -sarjan osat yksi ja kolme, Tuija Lehtisen Poika nimeltä Iines, J.R.R Tolkienin Hobitti, J.K Rowlingin Harry Potter ja Viisasten kivi. Muita lainattuja kirjoja en enää tähän hätään muista, mutta ne ovat luokkien opettajilla ylhäällä ja kirjat palautuvat äidin mukana minulle. Parhaiten vinkkaamistani kirjoista jäi mieleen tapa, jolla sain erään pojan kiinnostumaan Tuija Lehtisen Poika nimeltä Iines -kirjasta; Kerroin, että Iineksellä (Iiro Nestori) on sukulainen, joka tykkää pukeutua naiseksi ja käyttäytyy kuin nainen. Poika sanoi välittömästi, että haluaa lukea kirjan. Yllätyin positiivisesti.
   Kirjavinkkauksen aikana tuli myös juttua siitä, miksi ääneni on käheä ja hiljainen eikä kuulosta naiselliselta. Äiti kertoi koululaisille minun syntyneen keskosena, mistä johtuen minulla oli paljon erilaisia putkia kiinni pitkän aikaa. Ne vaurioittivat äänihuuleni, minkä takia ääneni on sellainen kuin on. En pidä ääntäni enää mörkönä kuten viisi vuotta sitten, kun itse päätin peruskouluni samassa rakennuksessa. Nykyään osaan jo ajatella, etten mahda sille mitään, ja että se kuulostaa mielestäni aika hyvältä. En välttämättä haluaisikaan sen kuulostavan hirveän naiselliselta, vaikka miellänkin itseni naiseksi.

Menen erittäin mielelläni jatkossakin vinkkaamaan kirjoja, mikäli joku minut haluaa. Lukuinnon levittäminen on minulle sydämenasia ja kirjat ovat minulle kultaakin kalliimpia, ne ovat iso osa elämääni, miksi vannotinkin teineille, että käyttävät kirjanmerkkejä eivätkä kohtele kirjojani mitenkään huonosti, sillä olen käyttänyt kirjoihini valehtelematta monta sataa euroa. Osan olen toki saanut blogini kautta, mistä olen kustantajille todella kiitollinen. Haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa vaikka mitä, ja kaksi noista asioista liittyy kirjoihin. Haluan julkaista kirjoja itse, haluan joskus liittää nimeni eteen sanan kirjailija ja haluan levittää lukuiloa vinkkaamalla kirjoja nuorille. 

Magia kirjoissa

Tällä viikolla vietetään taas lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on Mun tarina. Erilaisia tarinoita varmasti riittää jos vain lukee kirjoja. Itse ajattelin tällä viikolla tehdä useamman postauksen kyseisellä teemalla. Tänään on pienen vinkkauksen vuoro ja myöhemmin tällä viikolla kerron, miten ja mistä aloitin lukemaan. Joku saattaa sen tarinan muistaakin vanhasta blogistani, mutta kerron sen silti.
  Oksan hyllyltä -kirjablogin Marika haastoi muut bloggaajat kertomaan kirjavinkkejä tälle viikolle. Minä käsittelen kirjoja, joissa taikuus on olennainen osa kirjaa.

Mikä olisi parempi kirja aloittaa vinkkaamaan taikuutta sisältävistä kirjoista kuin iki-ihanat Harry Potterit? Minä en keksi muuta kuin ehkä Magisterium -sarjan. Tulen kyllä puhumaan niistäkin. Kaikki varmasti tietävät vähintään elokuvien kautta, kuka on Harry Potter. Kirjoja on kaiken kaikkiaan seitsemän ja lisäksi vino pino oheiskirjoja sekä Kirottu lapsi -näytelmäkirja.

Lyhykäisyydessään Harry Potter -sarja kertoo nuoresta velhopojasta, joka luulee olevansa tavallinen poika, mutta saakin kuulla olevansa velho, vieläpä sankari. Harry on ainoa, joka on koskaan selvinnyt kuolettavasta tappokirouksesta hengissä. Hän menee Tylypahkan noita- javelhokouluun, josta tulee hänen toinen kotinsa. Hän saa niin ystäviä kuin vihollisiakin, kohtaa vuosien varrella kuolleiden vanhempiensa ystäviä, joutuu moniin vaaroihin, kokee niin ilon kuin valtavan surunkin hetkiä ja kohtaa vihollisensa, Lordi Voldemortin monta kertaa.
   Matkalla häntä auttavat ja opastavat mm. Tylypahkan professorit, rehtori Dumbledore, Sirius Musta, Remus Lupin, Tonks, Hermione Granger sekä Weasleyn perhe ja monet muut.

Potterit sopivat luettavaksi kaikenikäisille ja niin tytöille kuin pojillekin. Ne ovat kielellisesti melko haastavia, joten suosittelisin niitä ihmiselle, joka on jo lukenut jonkin aikaa.

Cassandra Claren (Varjojen kaupungit) ja Holly Blackin (Spiderwickin kronikat) yhteistyönä tehty Magisterium -sarja kertoo pojasta nimeltä Callum Hunt, joka ei missään nimessä haluaisi olla maagi, vaikka juuri sehän on monen tytön ja pojan unelma, eikö? Monista epäonnistumisyrityksistä huolimatta, mestari Rufus valitsee Callumin omaan ryhmäänsä yhdessä tämän tulevien ystävien Tamara Rajavin ja Aaron Stewartin kanssa.
   Tykkään tästä kirjasarjasta siksi, koska se asettaa täysin uudelleen käsityksen siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Call kantaa sisällään tietämättään erään pahan maagin sielua. Tätä maagia sanotaan Kuoleman viholliseksi, sillä hän yritti voittaa itsensä kuoleman. Tamara, Aaron ja Call joutuvat yhdessä moniin seikkailuihin, joista yksi päättyy todella kohtalokkain seurauksin. Haluatko tietää, mikä niistä? Suosittelen lukemaan koko sarjan.
   Otava julkaisee kesällä suomeksi sarjan neljännen osan, joka kantaa nimeä Hopeanaamio. Sarja sopii hyvin luettavaksi Harry Potter -faneille mutta erityisesti muillekin magian ystäville.

Lisäksi magiaa on myös Mila Teräksen Noitapeili -kirjassa.

Kirja kertoo ystävyksistä, jotka päätyvät opettajansa rohkaisusta outoon, taianomaiseen kirjastoon, jossa korjataan vanhoja, rikkinäisiä kirjoja. He päätyvät kirjastosta suoraan Kyöpeliin, jossa noidat asustavat. Noidat tarvitsevat kuitenkin apua, ja heidän kirjansa tarina on saatava täydennettyä. Tässä tarvitaan Hugon ja Lydian apua.
   He saavat kirjan aikana ystäviä, mutta myös vihollisia. Olisi kiinnostavaa nähdä, mitä heille jatkossa tapahtuu, mutta ainakaan vielä en ole kuullut, että kirjalle olisi luvassa jatkoa. Toivottavasti sitä saadaan. Kirja sopii luettavaksi alakouluikäisestä ylöspäin.

Lisäksi taikuutta on mukana mm. Jennifer Donnierin kirjoittamassa, erään tutun sadun maailmaan pohjautuvassa tarinassa. Kirjaan kadonnut hieman syventää tuttua lastensatua ja tuo siihen aivan uuden näkökulman. Minä en vielä ole ehtinyt lukea tätä, joten en voi sanoa paljonkaaan, mutta voisin kuvitella kirjan sopivan yläasteikäisille.