Bashir on minun paras kaverini. Ihan paras paras paras. Tai oli. Me ei voida enää nähdä, koska hän muutti Egyptiin. Siksi minun pitää kaivaa tunneli. Että Bashir ja minä voidaan taas nähdä. Maan päällä matkustaminen maksaa hirveästi. Ja rahaa ei ole.
Siksi minulla on luokan rämin kännykkäkin, oikea vähä-älypuhelin, jolla ei voi edes lähettää WhatsApp-viestejä. Tai niin minä luulin. Kunnes pikkutyypit Nakuna-Uusi-Bebasta alkavat watsata siihen. Ne tarvitsivat minun apuani.
Kirja kertoo pienestä pojasta nimeltä Mauri, jonka paras ystävä Bashir muuttaa kirjan alussa Egyptiin, eivätkä Mauri ja Bashir voi enää nähdä. Siksi Mauri kokee tehtäväkseen kaivaa tunnelin Pasilasta aina Egyptiin asti. Hän pakkaa reppuunsa mukaan ainakin oikeannäköisen hakun levottomuuksien varalle, eväitä, puumiekan, tulitikkuja, havainnollistamisvihkon, puukon ja valkoisen lipun.
En ollut lukenut Veera Salmen kirjoja ennen, mutta olin kyllä lukenut tästä kirjasta monen kirjabloggaajakollegan arvostelun, joiden perusteella ajattelin sen itsekin ottaa lukulistalle. Kirja on vain 95 sivuinen, joten se tulisi normaalisti luettua parissa päivässä, mutta koska aloitin itse tätä jo ennen joululoman alkua, sain sen vasta nyt joulukuussa aatonaattoaamuna joskus 5-6 aikaan luettua. Mulla menee aina hiukan aikaa ennen kuin saan aivoni tottumaan siihen ajatukseen, että olen lomalla ja yleensä kun siinä onnistun, ei koulun alkuun ole enää montaa päivää.
Mutta, takaisin asiaan.
Salmen kirja oli virkistävää ja hauskaa luettavaa ja Maurin päiviä kaivuuhommien parissa oli hauskaa seurata. Lisäksi Mauri ystävystyi paremmin luokkakaverinsa Chi - nimisen tytön kanssa, joka ei paljoa puhu eikä tee juuri muutakaan. Sain Chistä sellaisen kuvan, että hän ei joko osaa Maurin kieltä tai on vain hyvin ujo luonteeltaan. Aikuisia kirjassa ei juurikaan kuvailla, mikä on lastenkirjalle hyvin tavallista. Kuitenkin kirjan aikana selviää, että Maurin vanhemmat ovat eronneet ja Maurin isä käy Maurin ja tämän äidin luona aina joskus.
Mauri sanoo hänellä olevan koko luokkansa rämin kännykkä ja kuvaileekin sitä oikeaksi vähä-älypuhelimeksi, jolla ei voi edes laittaa WhatsApp - viestejä. Tai niin hän luulee, kunnes eräänä yönä hänen puhelimensa muuttuu jostain käsittämättömästä syystä iPhone Konegtingiksi ja pikkuoliot nimeltä Halihalit alkavat watsata siihen. He tarvitsevat Maurin apua, sillä sademetsistä ollaan tekemässä huonekaluja ja ties mitä muuta ja kilpikonnilta ja niiden vauvoilta on vaarassa hävitä koti.
Salmi on myös kuvittanut kirjansa itse ja kuvat sopivat kirjan sivuille hauskasti tuoden tarinaan hieman lisää visuaalisuutta, jota siitä ei kyllä millään lailla puutu. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Tykkäsin kirjan hahmoissa eniten Chistä ja Maurista. Chi oli hahmona jotenkin todella kiehtova ja salaperäinen eikä häneen juuri ehtinyt tutustua, mutta Maurista sai hyvin selkoa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka hänen ja muiden pasilalaisten lasten elämä jatkuu ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Teos: Mauri ja vähä-älypuhelin
Kirjailija: Veera Salmi
Kannen ja kirjan kuvat: Veera Salmi
Sivuja: 95
Kustantaja: Otava
Mistä: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Jos sinulla on lapsia, sopii kirja luettavaksi kaikenikäisille lapsille ja toki sitä voi lukea kevyenä välilukemisena vaikkei omia lapsia olisikaan.
Arvosana: 4
