Helena Waris - Vedenkehrääjä

Nerokkaasti punottu mysteeri maailmasta, jota kaikkitietävät Koneet hallitsevat. Paluu Linnunsitojan jännittävään tarinaan.

Saz on päätynyt majakkasaarelta, konevastarinnan tukikohdasta meren taakse Ammabariin. Etsiessään ystäväänsä hän joutuu matkalle läpi sekasortoisen mantereen, jonka vesivarannot ovat ehtymässä. Hiekkaan hautautuvien kaupunkien ja pakolaisvirtojen keskellä Sazin täytyy valita tulevaisuus, jonka puolesta taistella.

Vedenkehrääjä jatkaa Linnunsitojasta tuttujen henkilöiden tarinaa. Vedenkehrääjä kuvataan kokonaan majakkasaarelta sisarensa kanssa vaaralliselle matkalle lähteneen Sazin näkökulmasta. Hän on saapunut Ammabariin, mutta ilman siskoaan. Sazin tavoite on etsiä Maximilian, mutta hän ei saa mieheen yhteyttä, koska ei omista puhelinta eivätkä taloudenhoitajat tiedä, mihin mies lähti ainakin puolivuotta sitten. 


Rakastuin palavasti Helena Wariksen Linnunsitojaan, ja onneksi minulla odotti valmiina hyllyssä sen jatko-osa. Tunnelma siinä on täysin eri ja sen aikana päästään tutustumaan paremmin Majakkasaarella johtajan asemassa toimineeseen Saziin, joka etsii ystäväänsä. Hän huomaa kauhukseen, että majakkasaarelta lähetyt kyyhkyt ovat saapuneet määränpäähänsä turvallisesti, mutta niiden mukana olevat kirjeet ovat koskemattomia, sillä Maximilian ei ole ollut kotona aikoihin. Saz lähtee etsimään ystäväänsä yrittäen samalla selvitä keskittymällä vastarintaan. Surun käsittelyyn ei ole aikaa eikä todellakaan ole aika luovuttaa ainoan itsenäisen alueen säilymisen ollessa uhattuna. 
   Sazin kautta Waris käsittelee surua kaikessa kauheudessaan. Suru voi olla todella musertava tunne eikä sille haluaisi antaa valtaa itseensä. Joskus se on kuitenkin käsiteltävä, ja yleensä sen kohtaaminen helpottaa oloa. 

Aavikon muuttuessa yhä armottomammaksi ihmisille, vedenkehrääjiä tarvitaan kipeästi. Hekään eivät kuitenkaan pysty ihmeisiin. Saz ei kuitenkaan aio luovuttaa vaan haluaa keksiä keinon pelastaa Ammabar ja sen asukkaat. 
   Kirjan aikana saadaan myös uutisia Majakkasaarelta. Uutiset eivät kuitenkaan ole hyviä.

Eteläinen mantere on joutumassa konehallinnon alle aivan kuten muu maailma. Tämä mantere tarvitsee oman vastarintansa, jos sellaista ei jo ole. s.46

Kirjassa käsitellään surun lisäksi selviämistä. Sitä, kuinka pieni ihminen on armottomien luonnonvoimien edessä. Me emme voi vaikuttaa siihen, kuinka luonto meitä kohtelee ja mielestäni se on todella hyvä asia. Meidän kuuluisi elää sovussa luonnon kanssa eikä tuhota sitä. Me emme voi elää tuhoamalla maailmaa, joka mahdollistaa meidän elämämme. Sen on muututtava. Emme voi jatkaa näin. 
   Waris käsittelee tätä asiaa hyvin Sazin matkustaessa läpi eteläisen mantereen etsiessään ystäväänsä. Matkallaan hän kohtaa naisen nimeltä Mariia ja tämän adoptiolapsen Hikon, joita elämä eteläisellä mantereella on koetellut paljon. Saz heltyy auttamaan naista ja huomaa pian avautuvansa hänelle asioistaan. Heidän välillään oleva ymmärrys on jotain sellaista, mitä on syytä arvostaa. 
   Koneiden vallan alle alistuminen ja konevastaisuus on asia, jota Saz ei millään ymmärrä eikä voi hyväksyä, sillä hän on nähnyt, mihin se voi johtaa, mistä syystä pelkän puhelimen omistaminen tuntuu hänestä vastenmieliseltä.

Minä en voi muuttua konemyönteiseksi, en koskaan! Olen elänyt koko elämäni vastustaen ihmisen kaikenlaista kahlitsemista. Koneet kammottavat minua, niiden alaisuudessa ihmisistä tulee tahdottomia, älynsä ja ilonsa sammuttaneita partikkeleja. Haluan elää vapaan taivaan alla päättäen tekemisistäni, en lukittautua katsomaan, mitä Kone minulle tarjoaa.

Suosittelen Vedenkehrääjää kaikille dystopian ystäville sekä kaikille, jotka haluavat uppoutua hyvän tarinan vietäväksi, sillä Wariksen kirjat imevät täysin mukaansa ja kirjailija käsittelee taitavasti kipeitäkin asioita dystopian ja hahmojensa avulla. Tarina on taitavasti punottu vyyhti, joka tuntuu aina vain kiristyvän tiukemmin lukijansa ympärille imien hänet mukaan maailmaansa. Toivon todella, että sarjalle on tulossa jatkoa, sillä palan halusta tietää, miten tarina jatkuu ja mitä Majakkasaarella tapahtui ja kuinka Saz jatkaa elämäänsä.

Teos: Vedenkehrääjä
Kirjailija: Helena Waris
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Wariksen faneille ja dystopian ystäville
Arvosana: 5