Nerokkaasti punottu mysteeri maailmasta, jota kaikkitietävät Koneet hallitsevat ja jossa vapaus on hauraiden linnunsiipien varassa.
"Näihin lintuihin sidotuissa viesteissä me olemme Koneitten saavuttamattomissa. Se tekee meistäkin vapaita."
Helikopteri vie Zemin keskelle merta, majakkasaarelle, jonne Valtion, Kuilujen ja Koneiden valvovat silmät eivät yllä. Saari on vastarintaliikkeen tukikohta, eikä kenenkään ole pakko kertoa, miksi on siellä tai mistä on tullut. Majakan huipulla on kyyhkyslakka. Kyyhkyt kuljettavat viestejä meren yli, ne ovat ainoa viestintäkeino, jota Kone ei hallinnoi. Vain lintujen avulla vastarintaliike pysyy elossa.
Linnunsitoja on nopealukuinen ja taitavalla juonella varustettu kirja, joka kertoo nuoresta naisesta nimeltä Zemi. Hän joutuu pakenemaan kotoaan pienelle majakkasaarelle yhdessä veljensä ystävän kanssa, jota hän kutsuu nimellä Tylsä Thom. Saarella salaperäisen ja ankaralta vaikuttavan miehen, Sazin, sana on laki eikä sitä sovi kyseenalaistaa. Zemi saa saarella muutaman uuden ystävän, muttei säästy vaaratilanteilta edes siellä.
Helena Waris on kirjoittanut hienon, tiivistunnelmaisen kirjan, joka oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Viime aikoina olen lukenut harvoin kirjaa, joka pitäisi minut täysillä mukanaan alusta loppuun asti. Wariksen Linnunsitoja tekee sen erinomaisesti. Tarinan juoni on mukaansatempaava, hengästyttävä ja kiehtova. Se on rakennettu todella hyvin eikä Zemin seuraan kyllästy missään vaiheessa.
Veljeensä Jesberiin hyvin kiintynyt Zemi on ikänsä asunut Kuilussa, jota kaikkitietävät Koneet hallisevat. Hänen piti lähteä alunperin veljensä kanssa vastarintaliikkeen tukikohtaan, pienelle majakkasaarelle, mutta Jesber muutti suunnitelmia viime hetkellä, kun ilmoitti Zemille juuri ennen lähtöä jäävänsä etsimään kuollutta tyttöystäväänsä, jonka uskoo yhä olevansa hengissä. Jesber antaa siskolleen mukaan korun, jota sanoo pantiksi. Zemi lähtee vihaisena kohti majakkasaarta yhdessä Thomin kanssa.
Saarella ihmetystä herättää Zemin menneisyys ja tapa, jolla hän elätti itsensä. Zemi kertoo olleensa sitoja, vaikka se ei oikeastaan edes pidä paikkansa. Saarella Zemi tutustuu Konehallintoa vastustavaan liikkeeseen, johon kuuluvat mm. Nooni, Saz, Ines, Em, Herbert ja Ola. Saarella käytetään kommunikaatioon Kuilujen välillä kyyhkysiä, koska puhelimet on kielletty vuosia sitten ihmisille haitallisina laitteina. Majakkasaarella on vain kolme sääntöä; Kenenkään ei tarvitse kertoa, miksi on saarella paitsi Sazille, ruokailuihin tullaan aina ellei ole päivystysvuorossa ja sitä syödään, mitä milloinkin on tarjolla sekä se, että saarella Sazin sana on laki.
Majakkasaaren ilmapiirin kuvailu on pysähdyttävä. Waris kuvaa erinomaisesti hahmojensa välisiä suhteita ja tapahtumia. Mukaan mahtuu pelkoa, pettymyksiä, vihaa sekä hiukan iloakin.
Helikopteri vie Zemin keskelle merta, majakkasaarelle, jonne Valtion, Kuilujen ja Koneiden valvovat silmät eivät yllä. Saari on vastarintaliikkeen tukikohta, eikä kenenkään ole pakko kertoa, miksi on siellä tai mistä on tullut. Majakan huipulla on kyyhkyslakka. Kyyhkyt kuljettavat viestejä meren yli, ne ovat ainoa viestintäkeino, jota Kone ei hallinnoi. Vain lintujen avulla vastarintaliike pysyy elossa.
Linnunsitoja on nopealukuinen ja taitavalla juonella varustettu kirja, joka kertoo nuoresta naisesta nimeltä Zemi. Hän joutuu pakenemaan kotoaan pienelle majakkasaarelle yhdessä veljensä ystävän kanssa, jota hän kutsuu nimellä Tylsä Thom. Saarella salaperäisen ja ankaralta vaikuttavan miehen, Sazin, sana on laki eikä sitä sovi kyseenalaistaa. Zemi saa saarella muutaman uuden ystävän, muttei säästy vaaratilanteilta edes siellä.
Helena Waris on kirjoittanut hienon, tiivistunnelmaisen kirjan, joka oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Viime aikoina olen lukenut harvoin kirjaa, joka pitäisi minut täysillä mukanaan alusta loppuun asti. Wariksen Linnunsitoja tekee sen erinomaisesti. Tarinan juoni on mukaansatempaava, hengästyttävä ja kiehtova. Se on rakennettu todella hyvin eikä Zemin seuraan kyllästy missään vaiheessa.
Veljeensä Jesberiin hyvin kiintynyt Zemi on ikänsä asunut Kuilussa, jota kaikkitietävät Koneet hallisevat. Hänen piti lähteä alunperin veljensä kanssa vastarintaliikkeen tukikohtaan, pienelle majakkasaarelle, mutta Jesber muutti suunnitelmia viime hetkellä, kun ilmoitti Zemille juuri ennen lähtöä jäävänsä etsimään kuollutta tyttöystäväänsä, jonka uskoo yhä olevansa hengissä. Jesber antaa siskolleen mukaan korun, jota sanoo pantiksi. Zemi lähtee vihaisena kohti majakkasaarta yhdessä Thomin kanssa.
 |
| Kuva: Pixabay |
Saarella ihmetystä herättää Zemin menneisyys ja tapa, jolla hän elätti itsensä. Zemi kertoo olleensa sitoja, vaikka se ei oikeastaan edes pidä paikkansa. Saarella Zemi tutustuu Konehallintoa vastustavaan liikkeeseen, johon kuuluvat mm. Nooni, Saz, Ines, Em, Herbert ja Ola. Saarella käytetään kommunikaatioon Kuilujen välillä kyyhkysiä, koska puhelimet on kielletty vuosia sitten ihmisille haitallisina laitteina. Majakkasaarella on vain kolme sääntöä; Kenenkään ei tarvitse kertoa, miksi on saarella paitsi Sazille, ruokailuihin tullaan aina ellei ole päivystysvuorossa ja sitä syödään, mitä milloinkin on tarjolla sekä se, että saarella Sazin sana on laki.
Kuvittelin Jesberin puheiden perusteella vastarintaliikkeen tukikohtaa demokraattiseksi kommuuniksi, mutta olen ilmeisesti väärässä. Diktatuuri jyllää tällä pienellä luodollakin. s. 28
Hahmoista itselleni läheisimmiksi muodostuivat Zemi, Thom, Saz sekä Ola. Kaikilla lempihahmoillani on jokin piirre, miksi pidän juuri siitä hahmosta. Zemin kertojaääni on hyvin erilainen kuin mihin olen tottunut. Se on selkeästi paljon kokenut eikä hän hätkähdä vähästä. Nautin suuresti siitä kemiasta, jota Zemin ja Thomin välille muodostui. Matkan varrella mietin myös Sazin ja tämän sisaren, Ineksen outoa suhdetta. He tuntuivat lähes liimautuneen toisiinsa, minkä ymmärrän toisaalta, koska kaksikko on varttunut saarella.
Majakkasaarella on tuulen ja myrskyn iskiessä vaarallista. Siitä kertoo hyvin mm. vessan hajoaminen säännöllisin väliajoin arvaamattoman sään tähden. Waris kuvaa kirjassa taitavasti ja häkellyttävän kauniisti merimaisemaa, joka saarta ympäröi. Lukiessa voi melkein haistaa meren tuoksun ja tuntea rosoisen kallion jalkojensa alla. Kirjaa olikin ihana lukea näin talviaikana, koska Suomen talvi on erittäin ankeaa aikaa ja ainakin minä inhoan talvea yli kaiken. |
| Kuva: Pixabay |
Majakkasaaren ilmapiirin kuvailu on pysähdyttävä. Waris kuvaa erinomaisesti hahmojensa välisiä suhteita ja tapahtumia. Mukaan mahtuu pelkoa, pettymyksiä, vihaa sekä hiukan iloakin.
Kone kertoo vain sen, minkä katsoo asukkaille parhaaksi. Jos kävisi ilmi, että Kuiluihin siirtyminen ei tapahtunut ilmaston, vaan politiikan vuoksi, käsissä olisi kapina. s. 70
Mietin lukiessani monia seikkoja; ilmastonmuutosta ja sen mahdollisia seurauksia ihmisille ja eläimille, puhelimen käyttöä ja sen tarpeellisuutta, sisarusten välisiä suhteita ja ihmisten kieroutta. Ihminen on eläin, joka on pitkälti omien ennakkoluulojensa ja pelkojensa vanki, mutta tekee mitä vain, jotta hänen oikeana pitämänsä aate toteutuu. Siis todellakin mitä vain.
Ilmastonmuutoksesta monet sanovat, ettei siihen voi enää vaikuttaa eikä yksilön tekemillä valinnoilla ole mitään vaikutusta. Se on täyttä potaskaa, sillä siihen todellakin voi vielä vaikuttaa ja jokaisen yksilöllisillä valinnoilla on seurauksensa aivan varmasti. Jokainen voi tehdä jotain.
Puhelimen käyttö ja sen tarpeellisuus herätti miettimään, koska Linnunsitojassa eletään aikaa puhelinten jälkeen, mikä oli erittäin mielenkiintoinen seikka. Mietin lukiessani moneen kertaan, miksi kukaan ei käytä puhelinta. Syy selvisi kirjan viimeisillä sivuilla.
Suosittelisin kirjaa luettavaksi, jos kaipaa nopeasti luettavaa, hyvää tarinaa, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Majakkasaaren maisemiin ei kyllästy missään vaiheessa. Jos olet dystopian ystävä, suosittelen lukemaan Wariksen kirjoja. Uskaltaisin väittää, että kirja pitää myös pojat otteessaan.
Linnunsitojalle on ainakin yksi jatko-osa, joka kantaa nimeä Vedenkehrääjä. Odotan jännityksellä, jatkaako Waris dystooppista sarjaansa vielä, sillä minä todellakin kaipaisin sille jatkoa.
Teos: Linnunsitoja
Kirjailija: Helena Waris
Kansi: Sami Saramäki
Sivumäärä: 170
Kustantaja: Otava
Suosittelenko, kenelle: Kaikille yläasteikäisestä ylöspäin
Mistä minulle: Kustantajalta
Arvosana: 5
Ilmastonmuutoksesta monet sanovat, ettei siihen voi enää vaikuttaa eikä yksilön tekemillä valinnoilla ole mitään vaikutusta. Se on täyttä potaskaa, sillä siihen todellakin voi vielä vaikuttaa ja jokaisen yksilöllisillä valinnoilla on seurauksensa aivan varmasti. Jokainen voi tehdä jotain.
Puhelimen käyttö ja sen tarpeellisuus herätti miettimään, koska Linnunsitojassa eletään aikaa puhelinten jälkeen, mikä oli erittäin mielenkiintoinen seikka. Mietin lukiessani moneen kertaan, miksi kukaan ei käytä puhelinta. Syy selvisi kirjan viimeisillä sivuilla.
''Joskus järkevyys tulkitaan tylsyydeksi.
Ja sillä mittapuulla Thom on helvetin tylsä.'' s. 167
Ja sillä mittapuulla Thom on helvetin tylsä.'' s. 167
Suosittelisin kirjaa luettavaksi, jos kaipaa nopeasti luettavaa, hyvää tarinaa, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Majakkasaaren maisemiin ei kyllästy missään vaiheessa. Jos olet dystopian ystävä, suosittelen lukemaan Wariksen kirjoja. Uskaltaisin väittää, että kirja pitää myös pojat otteessaan.
Linnunsitojalle on ainakin yksi jatko-osa, joka kantaa nimeä Vedenkehrääjä. Odotan jännityksellä, jatkaako Waris dystooppista sarjaansa vielä, sillä minä todellakin kaipaisin sille jatkoa.
Teos: Linnunsitoja
Kirjailija: Helena Waris
Kansi: Sami Saramäki
Sivumäärä: 170
Kustantaja: Otava
Suosittelenko, kenelle: Kaikille yläasteikäisestä ylöspäin
Mistä minulle: Kustantajalta
Arvosana: 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun jokaisesta kommentista. Kirjavinkit, risut, ruusut ja postausideat tai muut terveiset ovat aina tervetulleita!