perjantai 19. lokakuuta 2018

Elina Pitkäkangas - Ruska

Synkän romanttisessa, urbaanissa fantasiasarjassa ihmissusimyytit siirtyvät historiankirjoista tutuille ja turvallisille kotikaduille. Kun kaukainen uhka onkin lähellä ja kytee omassa yhteisössä, epätietoisuus ja pelko alkavat lietsoa vihaa. Ruska on Kuura-trilogian päätösosa.
18-vuotiaan Inka Lavasteen maailma on järkkynyt. Järjestö, joka aiemmin suojeli häntä, jahtaa häntä lykantropiasta syytettynä. Vallanpitäjien vuosikymmeniä pitänyt järjestelmä uhkaa horjua, eivätkä kansalaiset koe oloaan turvatuksi kaupungin muurien sisällä. Täydenkuun lähestyessä susijahti kiristyy, ja katupartiot ottavat vallan omiin käsiinsä. Samalla lainsuojattomien ihmissusien oikeuksia puoltava aktivistijärjestö Werecare vaatii Inkan parasta ystävää, Aaron Matsonia, astumaan vastarintaliikkeen keulakuvaksi. Muutos on lähempänä kuin koskaan, mutta synnyttääkö muurien rakoileminen toivoa vai entistä suurempaa kaaosta?
Lukunäyte kirjasta täällä.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Ruska on Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian päätösosa, jossa aiemmista osista tutut Inka ja Aaron joutuvat seikkailuun, mihin eivät olisi olleet valmiit. Edessä on vaaroja, riitoja, yllättäviä uusia ihmissuhteita, liittolaisia ja ennen kaikkea totuuden paljastaminen Jahdista. Pimeyden keskellä on kuitenkin ripaus toivoa. Tuo toivon pilkahdus on Inkan syntymätön lapsi. 


Päivitin kirjaa lukiessani fiiliksiäni twitteriin, ja onneksi tein niin, koska kirja jätti lähes täysin sanattomaksi. Sen lukemisen aikana koin valtavan tunteiden kirjon. Minua pelotti, itketti ja välillä hymyilytti ja ihmetytti. Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogia onnistui todellakin jokaisen kirjan suhteen ylittämään omat odotukseni täysin. Olen varma, että Pitkäkangas menestyy loistavasti jopa maailmanlaajuisesti, sillä Inkan ja Aaronin tarina on mykistävä, vihastuttava, ihastuttava, kaunis mutta samalla vaarallinenkin. Ihmissusien myötä tarinassa käsitellään tärkeitä asioita; tasa-arvoa, muukalaispelkoa, elämän raakuutta ja ihanuutta ja ihmisen pelkoa kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan.
   En voi arvioida trilogian päätösosaa spoilaamatta hiukan edellisiä osia, joten lue tästä eteenpäin omalla vastuullasi.

Muistin lukeneeni jostain, että kun ihmiseltä otettiin perustarpeet pois - ruoan, veden tai suojan - ei tarvittu kuin kymmenen päivää, kun ihminen muuttui eläimeksi. s. 22
Edellisten osien tapaan Pitkäkangas esittää päätösosassakin tapahtumia sekä Inkan että Aaronin näkökulmasta. Mukana on paljon tuttujakin hahmoja, mutta astuupa mukaan vielä jokunen uusikin hahmo. Inka ja Aaron saavat apua yllättävältä taholta kirjan edetessä. Ihmissuhdesolmut ovat heidän pienin ongelmansa asioiden edetessä vaaralliseen, mutta välttämättömään suuntaan. He kohtaavat ystäviä, joista yksi kääntää heille selkänsä, joka maksaa seurueelle korkean hinnan. Heidän on päästävä paljastamaan, millainen Jahti todella on, jotta heidän kokemansa menetykset eivät olleet turhia, jotta heitä auttaneet ihmiset ja hukat eivät olisi uhrautuneet turhaan. 

''Ei susta enää ihmistä saa. Pidettiin siitä yhdessä huoli, vai mitä? Oi aikoja...''
Hän yritti hymyillä vinoa hymyä. s. 155


Pitkäkangas käsittelee kirjassaan epäoikeudenmukaisuuden, muukalaispelon, terrorin sekä tasa-arvon lisäksi vahvasti ystävyyttä, mikä on hyvin vahva teema koko sarjan ajan. Kirjasarja on monella tavalla hyvin ajankohtainen ja sai ainakin minut miettimään asioita lukiessani. Häkellyin monesti siitä, kuinka monta kertaa tajusin muutamankin hahmon tuovan mieleeni hyvän ystäväni ja meidän välisemme suhteen. 
   Koko kirjasarja on hyvin tiivistunnelmainen ja jännittävä. Muutaman hahmon välinen romantiikka hiukan loiventaa synkempiä asioita, samalla se nivoo hahmot entistä tiukemmin yhteen ja näyttää toteen sen, kuinka paljon ja vahvaa rakkautta nuoristakin löytyy, vaikka aikuiset tosielämässä sen monesti kyseenalaistavatkin. Mielestäni aikuiset aliarvioivat nuoria ihan liian paljon. Kuin eivät muistaisi, millaista on itse olla nuori. 

Kasvoni olivat yltäpäältä veressä. Hampaani niin pitkät ja terävät, että oli helpompaa pitää suu auki. Näkökentässäni sykki punaista edelleen. Nikistä erittyi pelon haju - kylmä hiki veren seasta - mutta ei sen vuoksi, miltä näytin. s. 278

Muutaman hahmon kautta Pitkäkangas käsittelee kirjoissaan mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, mistä minä pidin syvästi, koska ne asiat ovat omaakin sydäntäni lähellä. Mielestäni kaikille kuuluu täysin samat oikeudet elämässä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntauksesta tai mistään muustakaan. Toivon tosiaan, että eläisimme jonain päivänä tasa-arvoisemmassa maailmassa, jossa jokainen voisi olla oma itsensä ilman pelkoa hyljeksityksi tulemisesta. 

En ollut koskaan ennen nähnyt Duken käyttäytyvän niin avoimesti ihmissuhteissaan. Nyt hän kuitenkin otti Einon itseään vasten, oli tälle tukena hetkenä, jona toinen särkyi. s. 306

Kirjojen graafinen ulkoasu on jokaisessa kirjassa todella kaunis. Eniten omaa silmääni miellyttää kuitenkin Ruskan oranssin ja punaisen sävyihin vivahtava kansi. Jokaisessa kannessa on joku kyseisen kirjan hahmoista. Sarjan graafinen ulkonäkö on graafikko Karin Niemen käsialaa.
    Hauska yksityiskohta kirjoissa ovat niiden vuodenaikoihin liittyvät nimet. Kaikki niistä liittyvät kahteen synkimpään vuodenaikaan, syksyyn ja talveen. Sarjan tapahtumat tapahtuvat puolessa vuodessa.
   Ihastuin Pitkäkankaan kirjoihin heti ensimmäisestä alkaen. Oikeastaan jo ennen sen julkaisua, koska luin Kuurasta lukunäytteen. Siitä alkoi totaalinen Kuura -rakkauteni ja se on syy, miksi nostin heti nuoren esikoiskirjailijan suosikeihini - enkä turhaan. Pitkäkangas osaa kirjoittaa koukuttavalla, jännittävällä tavalla ja käyttää kieltä taitavasti, mikä itseni kohdalla näkyy mm. tunteiluna lukiessa tai vaikka vaikeutena nukkua, koska kirjan tapahtumat osuvat niin syvälle ihon alle. Sen tekee vain hyvä, täydellä sydämellä kirjoitettu kirja. Muistan kuinka Lukutoukan kulttuuriblogin Krista toivoi Kuuran ilmestyttyä, että sarja löytäisi lukijansa. Niin kävi. Sarja on koukuttanut nuoret lukemaan, mutta kyllä sitä lukevat ihan aikuisetkin, enkä yhtään ihmettele, miksi. 


Kirjan arvosanaksi ei voi antaa kuin täydet viisi, sillä se oli niin tunteita herättelevä ja tiivistunnelmainen, loistava lopetus sarjalle. Suosittelen Pitkäkankaan Kuura -trilogian lukemista kaikille, jotka ovat lukeneet esimerkiksi Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjan. Kirjasarja on piristävä, uusi näkökulma ihmissusimyytteihin ja lisäjännitystä tuo se, että kirjoissa itsekkäämpi tyyppi on tyttö, joka ei uskalla päästää ketään lähelleen ja pitää ne rakkaimmat ihmiset lähellään, oli hinta kuinka korkea hyvänsä. Jopa oman henkensä uhalla, mikä kertoo erittäin vahvasta suojeluvietistä ja roihuavasta rakkaudesta.
   Huomasin lukiessani kallistuvani enemmän Nikolas Hallaksen kuin Aaronin puolelle, mutta se ei muuta sitä, etteivät tapahtumat olisi koskettaneet minua. Opin näkemään kiusaajana pitämäni Nikin täysin uudessa valossa ja näin Inkan tavoin hänestä aivan toisenlaisen puolen, ja ymmärsin, miksi Matleenakin oli poikaa rakastanut aiemmin.    Huomasin itkeväni kirjaa lukiessa muutamaankin kertaan. Kerran pelosta, surusta ja järkytyksestä ja kerran ärtymyksen takia. Odotan mielenkiinnolla, mitä Pitkäkangas kirjoittaa seuraavaksi. Maltan tuskin odottaa pääseväni haastattelemaan häntä Kirjailijahaastattelu -sarjaani.


Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Teos: Ruska
Kirjasarja: Kuura trilogia
Sivumäärä: 355
Kansi: Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti Oy
Mistä minulle: Kustantajalta arvostelukappale sekä e-kirja arvontavoittona
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle urbaanin fantasian ja susien ystävälle
Arvosana: 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risut, ruusut, ideat ja kirjavinkit ovat kaikki tervetulleita!