John Stephens - Kirja aikojen alusta: Smaragdi Atlas

"Eräänä kylmänä talvi-iltana kolme sisarusta tempaistaan kodin lämmöstä yön selkään...Kate, Michael ja Emma ovat kiertäneet kymmenen vuoden ajan orpokodista toiseen mutta eivät vieläkään tiedä, miksi heidät erotettiin vanhemmistaan. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun sisarukset päätyvät salaperäiseen Cambridge Fallsin pikkukaupunkiin ja löytävät ikivanhan smaragdinvihreän karttakirjan.

   Kirja vie lapset maagiseen ja vaaralliseen maailmaan, jonka olemassaolosta vain harvat tietävät. Matkalla he kohtaavat vihollisia, liittolaisia, taikuutta ja taikavoimia. Ja mikäli muinaiseen ennustukseen on uskominen, heillä on käsissään voima muuttaa menneisyyden tapahtumia ja korjata Cambridge Fallsia kohdanneet väärydet. Voisivatko he myös vihdoin löytää kadonneet vanhempansa?''

Smaragdiatlas aloittaa Kirja aikojen alusta -trilogian. Se on vauhtia, jännitystä ja huumoria pursuava huikea seikkailu C. S. Lewisin, J. R. R. Tolkienin, J. K. Rowlingin ja Philip Pullmanin hengessä.

Huh, vau mikä seikkailu! Sain juuri luettua kirjan loppuun ja tekisi vieläkin mieli nauraa ja itkeä ilosta samanaikaisesti. Kirjan tarina on niin loistavasti kirjoitettu, että lukija pääsee hyvin jo alusta alkaen sen maailmaan sisään, mikä on tietysti hyvä asia.

Smaragdiatlas aloittaa Kirja aikojen alusta - sarjan, jonka päätösosa ilmestyi ihan hiljattain. Itse tartuin kirjaan vasta nyt ostettuani sen Elisa Kirjasta sen jälkeen, kun sen kansi ja nimi olivat saaneet minut siitä kiinnostumaan, enkä missään nimessä kadu sitä ostosta, vaan olen vilpittömän iloinen siitä.

   Kirja kertoo hieman itselleni jo tuttuun, fantasiakirjalle ominaiseen tyyliin kolmen lapsen, Katen, Michaelin ja Emman tarinan. Lapset ovat kymmenen vuotta kiertäneet orpokodista toiseen ja odottaneet, että heidän vanhempansa tulisivat hakemaan heitä. Lapsista vanhin, Kate on ainoa, jolla on kunnollisia muistoja vanhemmistaan ja hän on vuosia kantanut harteillaan sitä taakkaa, jonka hänen äitinsä viimeiset sanat hänelle sävyttivät: ''Lupaa minulle, että huolehdit veljestäsi ja siskostasi''. Katesta näkee selvästi, että vuosien patoutunut kiukku ja pettymys painavat häntä kasaan, mutta samalla rakkaus ja toivo siitä, että lapset löytävät vielä vanhempansa, elää ja helpottaa hänen oloaan.

   Perheen keskimmäinen ja ainoa mies, Michael on kovin kiinnostunut kääpiöistä ja ärsyttääkin sisariaan välillä höpöttämällä lähes aina kääpiöistä. Hän uskoo tarmokkaasti, että kääpiöt ovat totta ja kuten myöhemmin ilmenee, ne todellakin ovat todellisia. 

   Perheen nuorin, Emma on tulisieluinen tyttö, joka ei muista lainkaan vanhempiaan, mutta uskoo kuitenkin siskonsa Katen sanoihin siitä, että heillä on vanhemmat ja että he tulevat vielä hakemaan lapset pois orpokodista. Niin ei kuitenkaan käy, vaan lasten sen hetkisen orpokodin johtajatar, neiti Crumley lähettää heidät Cambridge Falls - nimiseen paikkaan, jota ei aluksi tunnu olevan edes olemassa. Kaikki johtuu paikan yllä leijuvasta taiasta. 

   Cambridge Falls oli aikanaan hyvin vahvasti tekemisissä taian kanssa ja on edelleen, mistä syystä ihmiset (paitsi Cambridge Fallsin kyläläiset sekä kartanossa asuva vanha velho Tohtori Pym, Abraham ja neiti Sallow) eivät edes tiedä koko paikan olemassaolosta mitään.

   Pian selviääkin, että Katella ja hänen sisaruksillaan on kyky muuttaa aikaa ja matkata ajassa taaksepäin ja tästä käynnistyy seikkailu, josta muut voivat vain unelmoida.

Ehdin kirjan aikana ihastua niin moneen hahmoon, että minua ihan harmittaa jos Tulikronikka ei pidä sisällään esimerkiksi salaperäistä Tohtori Pymiä. Toivottavasti pitää!

   Tarinan edetessä lapset ehtivät saada niin vihollisia kuin ystäviäkin ja kuulevat profetiasta, jonka mukaan he ovat ne kolme valittua lasta, joita tohtori Pym on kaikki vuosisadat odottanut. Miksi? Mitä niin ihmeellistä on kolmessa tavallisessa lapsessa? Näitä kysymyksiä ainakin Kate pyörittelee päässään tarinan aikana. 

Kirjan kansi on lumoavan kaunis ja mystinen. Jo pelkästään noin taianomainen ja mahtava kansi lähes pakottaa tarttumaan kirjaan ja vakuutan, että jos luet kirjan ja päätät tutustua Kateen, Michaeliin ja Emmaan, et tule katumaan päätöstäsi.
   Kirjassa viitataan hieman Rowling ja Tolkienmaiseen tyyliin. Minulle tuli Pottereihin verratessa mieleen samankaltaisuuksista ainoastaan samankaltainen päähenkilökolmikko, sillä erolla että tässä ne ovat sisarukset. Tolkienin tyyliin viitaten tuli mieleen ainoastaan kääpiöt, joita kirjassa myös esiintyy. 

   En lukenut kirjaa sillä mielellä, että olisin etsimällä etsinyt kirjoitusvirheitä, joten mielestäni käännöstyö on onnistunut hyvin. Kaiken kaikkiaan Smaragdiatlaksen lukeminen on äärimmäisen viihdyttävää. Teos on koko perheen satu, joka jättää jälkeensä lempeän ja avoimen mielen.

Teos: The Emerald Atlas (Smaragdi Atlas)
Kirjailija: John Stephens
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 289 (e-kirja)

Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: ElisaKirja, e-kirja

Suosittelenko: Todellakin! Sopii ihan kaikille

Arvosana: 5