Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Ei se pikkutyttö, jonka äiti muistaa.
Syyskuun ensimmäinen Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Ennen sitä Peetu vain odottaa.
Odottamista helpottaa se, että isä vie Peetun lentämään. Purjelentokoneeseen, melkein taivaan reunaan kiinni. Kymmenen lennon ajan Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta.
Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo transsukupuolisesta nuoresta nimeltä Peetu, (ristimänimeltään Petra,) on aina tuntenut olevansa mies, ja on nyt vihdoin siinä pisteessä, että kesän jälkeen edessä on odotettu sukupuolenkorjausleikkaus. Operaatio mietityttää paljon hänen läheisiään, etenkin äitiä ja tyttöystävää.
Erittäin mielenkiintoisen kirjasta tekee transsukupuolisuuden ohella myös purjelento, jota Peetun isä harrastaa. Hän on luvannut tyttärelleen lahjaksi kesän aikana toteutettavia lentoja. Kirja vuorottelee taitavasti isän ja tyttären välisten lentojen ja muun elämän välillä.
Kirjan taustatyö on äärimmäisen taidokkaasti tehty, ja sen huomaa kyllä lukiessa. Kolu on todella perehtynyt aiheeseen.
''Kuka sanoo millainen on pojan keho? Kuka määrää että tuollainen, samanlainen, noin menee lanne ja tähän rytmiin sykkii sydän. Pojan ruumis on mun, munlainen, minä. Umpimielinen lippispoika. Viekas puuhunkiipeejäpoika. Viisas, uskollinen valanvannojapoika. Mä olen ollut Peetu niin kauan kuin olen ollut minä. Se että äiti haluaa Petran, on petos.''
Omaksi suosikikseni kirjan hahmoista ylsi ehkä päähenkilö, Peetu, sillä hänen mielipiteensä asioista ovat paljolti samansuuntaisia kuin omanikin. Pidin myös Peetun isästä, joka tuntuu tyttöystävän ohella sulattavan ja ymmärtävän parhaiten edessä olevan muutoksen, vaikka siinä toki välillä on sulateltavaa.
Eniten hahmoista ärsytti äiti, joka jankuttaa sitkeästi siitä, ettei Peetu voi korjausleikkauksen jälkeen saada edes lapsia, johon Peetu ainakin kerran toteaa, että väylä lasten saamiseen on jo aikaa sitten pakkosterilisaation takia ollut poikki.
Suomessa edelleen, yhä tälläkin hetkellä, translaki kaipaa kipeästi uudistusta, koska nyt se on kaikkea muuta kuin ihmisystävällinen laki. Se ei todellakaan aja ajatusta siitä, että kaikille kuuluvat samat ihmisoikeudet. Siksi on hyvä, että Pride -viikkoa vietetään, sillä se on yksi niistä tavoista, joilla saadaan ääni kuuluviin.
Henkilökohtaisesti minua harmittaa suuresti, että monen kuulee sanovan, että onhan tätä sateenkaarta jo liikaa näkyvillä. No kun ei ole. Niin kauan kuin ihmisoikeudet eivät ole kaikilla samat, tarvitaan esiintuloja. On järjetöntä, että tästä asiasta edes pitää kerta toisensa jälkeen vääntää, koska tämän ei kuulu olla mielipidekysymys millään muotoa. Miten hemmetissä, kysynpä vaan, se sinua liikuttaa jos kaikilla muillakin on samat oikeudet kuin sinulla, joka luultavasti olet umpihetero omien sanojesi mukaan.
Mielestäni ihminen, joka jokaisessa sateenkaarikeskustelussa ylikorostaa olevansa hetero, ei ole sitä täysin. Tai jos on, niin on harvinaisen tyhmä tyyppi, koska ei aika harvalla heterolla on tarve sanoa kokoajan sitä ääneen. Vähemmistöt pitävät itsestään ääntä, jotta asiat muuttuisivat myös heille paremmiksi. Jos muutoksia tehtäisiin, ja kun niitä tehdään oikeaan suuntaan, vähenevät myös äänet.
Näkisin tätä kirjaa luettavan hyvin jossain peruskoulun terveystiedontunneilla, koska kirja on loistava ennakkoluulojen purkaja. Ennakkoluulot ja -asenteet tarttuvat nuoriin yleensä ympärillä elävistä ihmisistä. Mielestäni peruskoulussa pitäisi puhua tasapuolisesti kaikista asioista eikä sivuuttaa jotain näin tärkeää olan kohautuksella. Ainakaan omana peruskouluaikanani terveystiedossa ei todellakaan käsitelty seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä, mikä on todella harmi. Toivottavasti tämä asia muuttuu, sillä moni nuori painiskelee juuri näiden asioiden kanssa ja jos ei anneta edes mahdollisuutta yrittää ymmärtää tai saada tietoa, onko ihme jos lapsesta tulee aikuisena kapeakatseinen?
Suosittelisin kirjaa luettavaksi yläaste-ikäisille nuorille ja varsinkin heidän vanhemmilleen. Kirja sopii oikeastaan kaikille, sillä vaikka se on viihdyttävä, sen sisältämä asia on ajankohtainen ja painava.
Kirjailija: Siri Kolu
Kansi: -
Sivumäärä: 110
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle ikään tai sukupuoleen katsomatta
Arvosana: 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun jokaisesta kommentista. Kirjavinkit, risut, ruusut ja postausideat tai muut terveiset ovat aina tervetulleita!