Sini Helminen - Väkiveriset: Kiven sisässä

Nörttipoika Pekon tuttu ja turvallinen maailma muuttuu äkillisesti mummon kuollessa. Jo ennen hautajaisia perhe muuttaa maalta mummon vanhaan asuntoon Helsingin Kallioon. Taakse jäävät vanhat kaverit, edessä on uusi koulu ja uusi kotikaupunki, joka tuntuu oudolla tavalla tutulta. Eräänä iltana oven taakse pöllähtää vielä kummallinen naapuri, jonka hunnutetuilta kasvoilta pilkistävät kiehtovat silmät. 

Koulussa Pekko tapaa erikoisen Tuulian, joka kiskoo hänet irti Minecraftin syövereistä keskelle todellista, hengenvaarallista peliä. Mummon kuolema ei ollutkaan onnettomuus vaan raaka murha. Ja tappaja on yhä vapaalla jalalla. Pekko joutuu huomaamaan kantavansa sisällään salaisuutta, josta moni on valmis maksamaan viattomien verellä. 

Kiven sisässä on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaarnan kätkössä. Se jatkaa reaalifantasiasarjaa Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitystä höystävät huumori ja ripaus romantiikkaa. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Lukunäyte kirjasta, *klick*

Sarjan edellinen osa, Kaarnan kätkössä kertoi Pinjasta, joka sai kuulla olevansa Väen porukkaa. Tässä kirjassa, Väkiveriset -sarjan toisessa osassa tutuksi tulee 15-vuotias pelaamista rakastava poika, nimeltä Pekko, jonka historiasta löytyy myös asioita, jotka yhdistävät myös hänet osaksi Väen eli metsän, vuoren, veden ja maan myyttisiä olentoja.   Kaikilla Väkiveriset -sarjan kirjoilla on yksi yhdistävä tekijä, eräs sivuhahmo, mutta ne ovat kaikki myös itsenäisiä teoksia, joten ne voi lukea missä vain järjestyksessä. 

Pekon mummon kuolema muuttaa pojan koko elämän. Hautajaisten jälkeen edessä on muutto Helsinkiin. Taakse jäävät mm. vanhat kaverit ja edessä on uusi kotikaupunki ja koulu. Tuntematon. Paitsi että Pekko huomaa pian muistavansa Helsingistä asioita, joita ei ole koskaan edes kokenut - kuin muistot olisivat peräisin joltain toiselta. 
   Outo naapurintyttö, Gwin, vetää poikaa puoleensa. Tyttö vaikuttaa hyvin salaperäiseltä ja varovaiselta aivan kuin pelkäisi jotain. Pekko viettääkin Gwinin kanssa suhteellisen paljon aikaa ja tajuaa pian ihastuneensa tyttöön. 
   Pekko kohtaa myös salaperäisen Tuulian. Tyttöä ei kuitenkaan näe kukaan muu kuin Pekko. Tuulia opastaa häntä selvittämään, mistä hänen oudot muistonsa johtuvat ja mitä oikeastaan tapahtui sinä iltana, kun hänen isoäitinsä kuoli. Pekko tutustuu sukulaisiinsa, jotka hänen äitinsä on kauan sitten hylännyt, koska halusi elää tavallista elämää.

''Sä tulet vielä tietämään, aikamiespoika. Ja sitten sä toivot, ettet tietäis.'' 

- Tuulia (s. 48)

Pekon avulla lukija pääsee tutustumaan myös Minecraft -peliin, mikä ainakin minusta oli mielenkiintoista. Pelaamisesta kirjoitetaan positiivisesti ihan liian vähän mielestäni. Pelit ovat mielenkiintoisia, niiden tarinat usein koukuttavia - kyllä, pelitkin rakentuvat tarinoiden ympärille kuten kaikki kirjatkin. 
   Pekko pelaa melko paljon Minea. Eräänä iltana hänen salaiselle serverilleen tulee täysin vieras pelaaja, Forgetmennottytzö, jonka kommentit alkavat äkkiä turhauttaa poikaa, mutta siitä huolimatta hän ei lopeta pelaamista. Pekko ei mielestäni ole mikään ongelmapelaaja, vaan pelaaminen pysyy hallinnassa. 

''Aiotko sä tiirikoida sen vai -'' Lauseeni jää kesken, kun Tuulia alkaa himertyä siinä silmieni edessä ja puff, äkisti hän on poissa. Räpyttelen hetken häkeltyneenä silmiäni ja sitten kuulen lukon kilahtavan ja ovi lennähtää auki. Toisella puolella seisoo Tuulia ja sukii pollean näköisenä sekaisia hiuksiaan.''

Tässä kirjassa kantava teema on mielestäni erilaisuus, ja vaikeus hyväksyä se. Ehkä tietyissä määrin myös eräänlainen rasismi. Vallan tavoittelu.. Kirjassa on mielenkiintoinen juoni, joka edeltäjänsä tavoin tempaa heti lukijan mukaan omaan maailmaansa, Kiven sisään.    Kirja on edeltäjänsä tavoin nopealukuinen ja viihdyttävä. Jännittäväkin. Se sopii hyvin luettavaksi yläasteikäisestä ylöspäin ja pitää varmasti aikuisenkin lukijan otteessaan. 

''Esineet ovat mustan kuivuneen töhkän peitossa, mutta alta kimmeltää jotakin kultaista, jotakin kirkkaampaa kuin kiillotetut sormukset. Kammottavassa kunnossaan ne näyttävät lähinnä epämääräisiltä mönteiltä, mutta muistojeni silmin tunnen niiden muodot, jokaisen yksityiskohdan, jokaisen kaiverruksen.'' (s. 208)

Aloin miettiä, että Väkiveriset -sarja kuten moni muukin kotimainen ya-kirjasarja, toimisi loistavasti myös elokuvana tai televisiosarjana.
   Tuulia pysyy edelleen suosikkihahmonani, mutta nyt tykästyin lisäksi Pekkoon ja hänen sukulaisiinsa.

Pääsen pian vihdoin itsekin lukemaan monen kirjabloggarin tykkäämää kolmatta osaa, joka kulkee nimellä Veden vallassa. Olisin toki voinut lukea kirjan jo aikaisemmin, mutta kun olin kirjavinkkausta pitämässä äitini työpaikalla, Helmisen kirjasarjan tuorein osa oli yksi niistä kirjoista, jotka menivät lainaan. Odotan mielenkiinnolla, mitä sarjan kolmas osa pitää sisällään ja mihin kaikkialle se minut vielä vie. Vaikka et lukisi nuortenkirjallisuutta (järjetöntä mielestäni), suosittelen tutustumaan suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen, sillä suomalaiset nuortenkirjailijat ovat huippuja. He todella tietävät, miten lukija pysyy matkassa mukana eikä häviä matkan varrella minnekään.

Teos: Väkiveriset: Kiven sisässä
Kirjasarja: Väkiveriset
Kirjailija: Sini Helminen
Kannen design: graafikko Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 230
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: yläkouluikäisille nuorille ja sitä vanhemmille
Arvosana: 5