tiistai 5. kesäkuuta 2018

Sini Helminen - Väkiveriset: Kaarnan kätkössä

Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.


Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille tai sitä vanhemmille.


Lukunäyte kirjasta *klick*
Sini Helmisen Väkiveriset -sarja punoutuu neljän teeman ympärille: Metsän, vuoren, veden ja maan. Luin sarjan avausosan Kaarnan kätkössä melko nopeasti viime kesänä ollessani muutamalla rippileirillä yövalvojana.
   Kaarnan kärkössä -kirja kertoo 17-vuotiaasta Pinjasta, joka valmistuu heti kirjan alkumetreillä ylioppilaaksi. Hän aloitti koulunkäynnin vuotta aikaisemmin kuin muut, sillä hänen äitinsä on opettaja. Pinjan isä toivoo, että tytär jatkaisi samalla alalla kuin hän, lääkärinä. Aikaisemmin kympin oppilaana tunnetun tytön koulumenestys romahtaa ennen valmistumista, kun puhelimeen tulee viesti poikaystävältä. Viestissä on hämärä kuva, jossa Pinjan poikaystävä, Arttu ja hänen paras ystävänsä Erika, ovat yhdessä. Kaikki menee yhden kännisen kuvan myötä pilalle.

Kirjassa sukelletaan Pinjan kesätöissä olemisen yhdeydessä syvälle suomalaiseen fantasiamaailmaan. Tehdessään kesätöitä metsässä äitinsä kaverin, Virven opastuksella, Pinja tutustuu salaperäiseen sinipiikatyttöön nimeltä Tuulia, jonka vain Pinja näkee ja joka opastaa häntä hiisien ja metsänväen maailmaan, Tapiolaan, jossa nämä myyttiset olennot asustavat.
   Pinjalla on selässään suuri salaisuus, jota hän ei ole koskaan näyttänyt kenellekään; hänen selkänsä on pahasti arpeutunut. Kirjan edetessä sille löytyy yllättävä selitys, Pinja ei ole tavallinen tyttö. 
   Kaarnan kätkössä kuuluu myös niinsanottuihin sateenkaarikirjoihin, sillä Pinja ihastuu Virveen ja suuteleekin tyttöä. Työssään suvaitsevaisuutta samansukupuolisten suhteita kohtaan rummuttava äiti ei kuitenkaan ilahdu Pinjan uudesta ihastuksesta vaan pitää sitä vain vaiheena, ohi menevänä kokeiluna. Pöyristynyt Pinja joutuu tämän takia viettämään koko loppukesän arestissa äitinsä vanhempien luona maalla.


Voisin sanoa Annastiinalle, että aivan kohta tulee voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä. Annastiina tietää jo tärkeimmän: Disney-prinsessa saa prinssinsä, ei koskaa laukkaa toisen prinsessan kanssa aamunkoittoon. (s. 79) 

Koska LGBT+ teemana on lähellä sydäntäni ja koska tunnen muutamia seksuaalivähemmistöjen edustajia enkä luokittele itseänikään heteroksi, tämä yllätti positiivisesti. Ja aihe on vieläpä hyvin ajankohtainen edelleen, koska tasa-arvoinen avioliittolaki on jo voimassa, niin kirkko ei kuitenkaan edelleenkään hyväksy sitä, että papit saisivat alkaa vihkiä myös sateenkaaripareja. Mielestäni tähän asiaan on saatava muutos, ja tiedän, että asia tulee varmasti muuttumaan joskus, koska rakkaus kuuluu kaikille, ja jokaisella kirkollisveroa maksavalla kuuluu olla samat oikeudet. En tiedä, millainen sinun kirkkosi on, minun kirkkoni muuttuu maailman ja lain mukana.
   Itse tykkään fantasiassa juuri siitä, että se ei koskaan ole tasapaksua ja tylsää luettavaa, aina oppii uutta eri mytologioista, tässä tapauksessa suomalaisesta mytologiasta, johon minunkin pitäisi ehdottomasti tutustua enemmän. Mukana on aina jokin seikkailu, myyttisiä kykyjä ja jokainen hahmo on oma persoonansa ja jokaiseen on oikeastaan kirjallisuusgenrestä riippumatta aina mahtava tutustua.
 

   Helminen on onnistunut luomaan mielenkiintoisen sarjan, joka pitää lukijansa otteessaan alusta lähtien. Hahmoista suosikeikseni ylsi Tuulia, salaperäinen sekä hieman häijy Marras, vaikka raivostuttava olikin. Pidin lisäksi myös Pinjasta. Kirjan hahmoihin oli minunkin helppo samaistua, vaikka olenkin jo 22. Uskon, että huomattavasti minua ja muita kohderyhmään kuuluvia nuoria aikuisia vanhempikin lukija voi hyvin viihtyä hahmojen matkassa. Sarja on myös melko nopealukuinen, koska kirjat ovat lyhyitä. Niitä voi siis suositella niillekin nuorille, jotka eivät lue paljoa kirjoja muuten. Ties vaikka innostuisivat tämän sarjan kautta lukemaan enemmänkin ja pidempiä kirjoja.
   Suosittelisin kirjasarjaa ehdottomasti yläkouluikäisestä ylöspäin, koska se on juuri sitä aikaa, milloin nuori on aikuisuuden kynnyksellä ja taistelee murrosiän ja monen muun asian kanssa nykymaailmassa. Paineet ovat kovat, joten tarvitaan kirjallisuutta, jonka avulla voi nollata. Fantasian ja suomalaisen mytologian mukana oleminen ei haittaa ollenkaan, päinvastoin, sillä juuri se tekee sarjasta niin viihdyttävän.
   Mielestäni tässä sarjassa hyvää on myös se, ettei sen osia ole pakko lukea edes järjestyksessä vaan voit lukea ne sekaisin, sillä sarjan osilla on vain yksi yhdistävä tekijä, jota en paljasta ihan vielä. Jos kotimainen mytologia kiinnostaa, suosittelen todellakin lukemaan Sinin Väkiveriset -sarjan.


Teos: Väkiveriset: Kaarnan kätkössä
Kirjasarja: Väkiveriset
Kirjailija: Sini Helminen
Kannen design: graafikko Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä; 220
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kotimaisesta mytologiasta kiinnostuneille
Arvosana: 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risut, ruusut, ideat ja kirjavinkit ovat kaikki tervetulleita!