torstai 3. toukokuuta 2018

Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey

Huippusuosittujen Himoshoppaaja -kirjojen tekijän ensimmäinen nuortenkirja.

Audrey on kaiket päivät kotona, sillä tyttöporukka on kiusannut häntä koulussa pahasti. Hän piilottelee aurinkolasiensa takana eikä pysty kohtaamaan muita kuin perheensä ja terapeuttinsa. Hän alkaa kuvata perheensä sekopäistä arkea, kun hänen äitinsä käy taistoon saadakseen Audreyn isoveljen Frankin irti tietokonepelikoukusta.
   Sitten Frank pakottaa Audreyn tapaamaan kaverinsa Linusin. Linusin kanssa Audrey uskaltaa taas tehdä asioita, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan itsestäänselvyyksiä: tutustua, jutella, nauraa.




Luin tämän jo heti samana vuonna, kun kirja ilmestyi suomeksi (2015), mutta edellisen blogini mukana katosivat kaikki arvioni ja niiden joukossa oli mm. tämä, Sophie Kinsellan ensimmäinen nuortenkirja, Kadonnut Audrey. Tykkäsin kirjasta kovasti. Toisin kuin moni muu, minä en ollut lukenut Kinsellan Himoshoppaaja -sarjan kirjoja ennen tätä, vaikka minulta muutama Himoshoppaaja -kirja muistaakseni löytyykin hyllystä.
   Kadonnut Audrey on kirjana minulle erittäin tärkeä monesta syystä. Yksi noista syistä on se, että kirjassa käsitellään koulukiusaamisen uhriksi joutumista ja siitä selviämistä - mikä muuten vie paljon aikaa. Kirjan pääosa on Audrey -nimisellä tytöllä, joka verhoaa itsensä aina tummien aurinkolasien taakse eikä uskalla olla kenenkään muun seurassa kuin perheensä ja terapeuttinsa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Audreyn tietokonepelikoukussa oleva isoveli, Frank, pakottaa hänet tutustumaan kaveriinsa Linusiin, joka osoittautuu erittäin mukavaksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi. Hänen kanssaan Audrey uskaltaa taas tehdä asioita, jotka joskus ennen olivat itsestäänselvyyksiä; tutustua, jutella ja nauraa.

Minuakin on kiusattu aikanaan yskitoista vuotta. Kaikki kuitenkin muuttui, kun menin Nakkilan Sataeduun opiskelemaan graafista suunnittelua - siellä ei missään vaiheessa kukaan kiusannut ja meillä oli todella hyvä ryhmähenki. Pidämme edelleen yhteyttä. Olen nykyään myös muutaman entisen kiusaajani kanssa kaveri. Kaikesta huolimatta voin siis sanoa, että tiedän, miltä Audreysta tuntuu, vaikka en kärsikään ahdistuneisuushäiriöstä. Olen silti käynyt paljon asioita läpi nuoresta iästäni huolimatta.

Ihastuin kirjan hahmoista erityisesti juuri Audreyhin, sillä vaikka tytöllä on diagnoosi ja vaikka hän on sairas, hän on silti todella vahvanoloinen ja reipas tyttö, joka päätti itse, että alkaa parantua ja käsitellä asioita. Lisäksi suosikkeihini ylsi Frankin ja Audreyn äiti, joka ryhtyy taistoon estääkseen tietokonepeliriippuvaista poikaansa pelaamasta pelejä. Pidin myös Linusista.
   Siitä huolimatta, että kirja on suunnattu nuorille, sopii se myös erinomaisesti luettavaksi aikuisillekin, sillä myös aikuiset kärsivät ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minä opin tämän kirjan avulla ymmärtämään paremmin muutamaa rakasta ystävääni, jotka noista ongelmista kärsivät ja elävät niiden kanssa päivittäin. Suosittelen kirjaa ihan kaikille, jotka haluavat lukea oikeista ongelmista ja oppia ymmärtämään muita. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää sairauden kanssa elämistä; se on myös rakkaustarina, joten se sopii myös pieneen romantiikannälkään kaikenikäisille.
   Kirjan kansien ulkonäkö on todella ihastuttava ja kirjan suomentaja, Lotta Sonninen, on tehnyt oikein hyvää ja laadukasta työtä ja saanut kirjan kielestä hyvin sujuvan. Toivon todella, että tälle tarinalle saataisiin jatkoa joskus, mutta ainakaan vielä sitä ei ole tiedossa.


Teos: Kadonnut Audrey
Alkuperäinen nimi: Finding Audrey
Kirjailija: Sophie Kinsella
Suomentaja: Lotta Sonninen
Sivumäärä: 319
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille
Arvosana: 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun jokaisesta kommentista. Kirjavinkit, risut, ruusut ja postausideat tai muut terveiset ovat aina tervetulleita!