Onko kaikkien pakko
tulla kaapista?
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.
Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville,
kuka hän on.
Samassa postauksessa myös mielipiteeni eilen katsomastani kirjaan perustuvasta Love, Simon -leffasta.
Luin kirjan viime vuonna e-kirjana, mutta ostin sen jokin aika sitten omaankin hyllyyni, koska rakastuin Simoniin. Tässä postauksessa kerron uudelleen mietteitäni kirjasta sekä eilen katsomastani kirjan pohjalta tehdystä Love, Simon -elokuvasta.
Sivumennen sanoen, eikö olisikin reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä?
Tuli vaan mieleen. (s. 123)
Uskallan väittää, että jokaiselle joka vähänkään lukee kirjoja, tietää sen tunteen, kun kirjan lopun lähestyessä uhkaavasti hidastelee tahallaan, jotta ei ihan vielä tarvitsisi hyvästellä kirjan hahmoja, joista on tullut ikäänkuin ystäviäsi. Simon tuntuu minulle ystävältä. Niin kirjan kuin elokuvankin aikana tuli sama fiilis; haikea mutta ihastunut, iloinen mutta samalla tietyllä tapaa surullinenkin. Juuri tämän kirjan kaltaiset kirjat ovat parhaita, koska ne herättävät niin laajan tunneskaalan.
Kirja ja elokuva kertovat noin yläkouluikäisestä pojasta, Simonista, joka on aivan tavallinen poika kuten kuka tahansa muu, mutta hänellä on suuri salaisuus; hän on homo. Eräänä päivänä eräs saman koulun oppilas, joka käyttää nimimerkkiä Blue, laittaa luokan Tumbrl -sivulle viestin ja ilmoittaa olevansa homo. Simon alkaa jutella pojan kanssa Jacques -nimimerkin turvin. Yhtenä päivänä kuitenkin Martin, Simonin luokkakaveri, näkee viestit ja alkaa niiden avulla kiristää Simonia päästäkseen lähempiin väleihin Simonin kaveripiirin uuden jäsenen, Abbyn kanssa. Martin uhkaa julkaista viestit jos Simon ei auta häntä pääsemään yhteen Abbyn kanssa.
Hämmästyin huomatessani, että elokuva alkaa täysin eri tavalla kuin kirja. Toisaalta se oli ihan kiva juttu. Kerrankin elokuva alkoi eri tavalla kuin kirja. Sekä elokuvan että kirjan vahvoja teemoja ovat rakkaus ja ystävyys. Salaisen rakkauden kanssa eläminen voi olla todella hankalaa varsinkin, kun edes lähimmät ihmiset eivät tiedä, kuka sinä oikeasti olet vaan olettavat sinun olevan hetero kuten niin monet muutkin. Kirjassa ja elokuvassa isossa osassa on perhe, ja sen yhdistävä voima, sanoma siitä, että tapahtui mitä tahansa, vanhemmilleen voi aina puhua. Näin minullekin on kotona sanottu monta kertaa.
Simonin suurta herkkua ovat Oreo -keksit ja niiden kanssa maito. Niitä kirjassa syödäänkin paljon. Elokuvassa Oreoita näkyi melko vähän. Itse tykkään kyllä Oreo -kekseistä, vaikka en niitä kovin usein syökään. Pieni varoituksen sana on paikallaan niille, jotka rakastavat Oreoita yhtä paljon kuin Simon; kirja ja elokuva aiheuttavat takuuvarmasti Oreo-himon joten varaa niitä hyvä määrä lähellesi, kun luet kirjaa tai katsot elokuvaa.
Minun on pakko saada tavata hänet. En ihan oikeasti kestä enää. Ihan sama vaikka kaikki menisi pilalle. Olen kohta valmis pussailemaan läppärini ruutua. (s. 110)
Kirjassa ja elokuvassa samaa on myös se, että lukija ja katsoja joutuu itsekin pähkäilemään kovasti, kuka Blue oikeastaan on. Tulee hetki, jolloin luulet jo tietäväsi, mutta et sitten kuitenkaan tiedä. Lopulta saattaa jopa yllättyä siitä, kuka Blue oikeastaan on. Mutta juuri se tekee molemmista niin kutkuttavan ihania elämyksiä.
Juuri tämän tarinan kaltaisia tarinoita tarvitaan paljon enemmän, sillä vaikka rakas Suomemmekin on jo suvaitsevaisempi kuin joitakin vuosia sitten, pride -kulkueille ja HLBTQ -teemaiselle kirjallisuudelle ja elokuville on todellakin tarvetta yhä. Toivon että se asia muuttuu joskus, että voisimme elää maailmassa, jossa ei olisi enää näin korostetusti valkoisten heteroiden ylivaltaa vaan että kaikki voisivat olla rohkeasti, mitään salaamatta oma ihana itsensä.
Suosittelen kirjaa ja elokuvaa ihan kaikille, sillä ne ovat hyvin silmiäavaavia kokemuksia, elämyksiä joiden jälkeen ehkä näet maailman toisin. Sillä maailma ei ole niin suvaitsevainen kuin voisi olla. Niin kauan kuin aikuisten, vanhempien ennakko-oletukset, -asenteet ja -ajatukset siirtyvät lapsiin ja nuoriin, muutosta ei tapahdu helposti. Mutta onneksi lapset ja nuoret ovat jo nyt paljon aikuisia suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia, koska vain niin maailma muuttuu.
Tässä vielä elokuvan traileri.
Teos: Minä, Simon, Homo sapiens
Alkuperäinen nimi: Simon vs. The Homo sapiens agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentanut: Lotta Sonninen
Kustantaja: Otava
Kannen suunnittelu: Alison Klapthor
Kannen kuva: Chris Bilheimer
Sivumäärä: 253
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Aivan kaikille, etenkin romantiikan ystäville
Arvosana: 5
Sivumennen sanoen, eikö olisikin reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä?
Tuli vaan mieleen. (s. 123)
Uskallan väittää, että jokaiselle joka vähänkään lukee kirjoja, tietää sen tunteen, kun kirjan lopun lähestyessä uhkaavasti hidastelee tahallaan, jotta ei ihan vielä tarvitsisi hyvästellä kirjan hahmoja, joista on tullut ikäänkuin ystäviäsi. Simon tuntuu minulle ystävältä. Niin kirjan kuin elokuvankin aikana tuli sama fiilis; haikea mutta ihastunut, iloinen mutta samalla tietyllä tapaa surullinenkin. Juuri tämän kirjan kaltaiset kirjat ovat parhaita, koska ne herättävät niin laajan tunneskaalan.
Kirja ja elokuva kertovat noin yläkouluikäisestä pojasta, Simonista, joka on aivan tavallinen poika kuten kuka tahansa muu, mutta hänellä on suuri salaisuus; hän on homo. Eräänä päivänä eräs saman koulun oppilas, joka käyttää nimimerkkiä Blue, laittaa luokan Tumbrl -sivulle viestin ja ilmoittaa olevansa homo. Simon alkaa jutella pojan kanssa Jacques -nimimerkin turvin. Yhtenä päivänä kuitenkin Martin, Simonin luokkakaveri, näkee viestit ja alkaa niiden avulla kiristää Simonia päästäkseen lähempiin väleihin Simonin kaveripiirin uuden jäsenen, Abbyn kanssa. Martin uhkaa julkaista viestit jos Simon ei auta häntä pääsemään yhteen Abbyn kanssa.
Hämmästyin huomatessani, että elokuva alkaa täysin eri tavalla kuin kirja. Toisaalta se oli ihan kiva juttu. Kerrankin elokuva alkoi eri tavalla kuin kirja. Sekä elokuvan että kirjan vahvoja teemoja ovat rakkaus ja ystävyys. Salaisen rakkauden kanssa eläminen voi olla todella hankalaa varsinkin, kun edes lähimmät ihmiset eivät tiedä, kuka sinä oikeasti olet vaan olettavat sinun olevan hetero kuten niin monet muutkin. Kirjassa ja elokuvassa isossa osassa on perhe, ja sen yhdistävä voima, sanoma siitä, että tapahtui mitä tahansa, vanhemmilleen voi aina puhua. Näin minullekin on kotona sanottu monta kertaa.
Uskallan väittää, että jokaiselle joka vähänkään lukee kirjoja, tietää sen tunteen, kun kirjan lopun lähestyessä uhkaavasti hidastelee tahallaan, jotta ei ihan vielä tarvitsisi hyvästellä kirjan hahmoja, joista on tullut ikäänkuin ystäviäsi. Simon tuntuu minulle ystävältä. Niin kirjan kuin elokuvankin aikana tuli sama fiilis; haikea mutta ihastunut, iloinen mutta samalla tietyllä tapaa surullinenkin. Juuri tämän kirjan kaltaiset kirjat ovat parhaita, koska ne herättävät niin laajan tunneskaalan.
Kirja ja elokuva kertovat noin yläkouluikäisestä pojasta, Simonista, joka on aivan tavallinen poika kuten kuka tahansa muu, mutta hänellä on suuri salaisuus; hän on homo. Eräänä päivänä eräs saman koulun oppilas, joka käyttää nimimerkkiä Blue, laittaa luokan Tumbrl -sivulle viestin ja ilmoittaa olevansa homo. Simon alkaa jutella pojan kanssa Jacques -nimimerkin turvin. Yhtenä päivänä kuitenkin Martin, Simonin luokkakaveri, näkee viestit ja alkaa niiden avulla kiristää Simonia päästäkseen lähempiin väleihin Simonin kaveripiirin uuden jäsenen, Abbyn kanssa. Martin uhkaa julkaista viestit jos Simon ei auta häntä pääsemään yhteen Abbyn kanssa.
Hämmästyin huomatessani, että elokuva alkaa täysin eri tavalla kuin kirja. Toisaalta se oli ihan kiva juttu. Kerrankin elokuva alkoi eri tavalla kuin kirja. Sekä elokuvan että kirjan vahvoja teemoja ovat rakkaus ja ystävyys. Salaisen rakkauden kanssa eläminen voi olla todella hankalaa varsinkin, kun edes lähimmät ihmiset eivät tiedä, kuka sinä oikeasti olet vaan olettavat sinun olevan hetero kuten niin monet muutkin. Kirjassa ja elokuvassa isossa osassa on perhe, ja sen yhdistävä voima, sanoma siitä, että tapahtui mitä tahansa, vanhemmilleen voi aina puhua. Näin minullekin on kotona sanottu monta kertaa.
Simonin suurta herkkua ovat Oreo -keksit ja niiden kanssa maito. Niitä kirjassa syödäänkin paljon. Elokuvassa Oreoita näkyi melko vähän. Itse tykkään kyllä Oreo -kekseistä, vaikka en niitä kovin usein syökään. Pieni varoituksen sana on paikallaan niille, jotka rakastavat Oreoita yhtä paljon kuin Simon; kirja ja elokuva aiheuttavat takuuvarmasti Oreo-himon joten varaa niitä hyvä määrä lähellesi, kun luet kirjaa tai katsot elokuvaa.
Minun on pakko saada tavata hänet. En ihan oikeasti kestä enää. Ihan sama vaikka kaikki menisi pilalle. Olen kohta valmis pussailemaan läppärini ruutua. (s. 110)
Kirjassa ja elokuvassa samaa on myös se, että lukija ja katsoja joutuu itsekin pähkäilemään kovasti, kuka Blue oikeastaan on. Tulee hetki, jolloin luulet jo tietäväsi, mutta et sitten kuitenkaan tiedä. Lopulta saattaa jopa yllättyä siitä, kuka Blue oikeastaan on. Mutta juuri se tekee molemmista niin kutkuttavan ihania elämyksiä.
Juuri tämän tarinan kaltaisia tarinoita tarvitaan paljon enemmän, sillä vaikka rakas Suomemmekin on jo suvaitsevaisempi kuin joitakin vuosia sitten, pride -kulkueille ja HLBTQ -teemaiselle kirjallisuudelle ja elokuville on todellakin tarvetta yhä. Toivon että se asia muuttuu joskus, että voisimme elää maailmassa, jossa ei olisi enää näin korostetusti valkoisten heteroiden ylivaltaa vaan että kaikki voisivat olla rohkeasti, mitään salaamatta oma ihana itsensä.
Suosittelen kirjaa ja elokuvaa ihan kaikille, sillä ne ovat hyvin silmiäavaavia kokemuksia, elämyksiä joiden jälkeen ehkä näet maailman toisin. Sillä maailma ei ole niin suvaitsevainen kuin voisi olla. Niin kauan kuin aikuisten, vanhempien ennakko-oletukset, -asenteet ja -ajatukset siirtyvät lapsiin ja nuoriin, muutosta ei tapahdu helposti. Mutta onneksi lapset ja nuoret ovat jo nyt paljon aikuisia suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia, koska vain niin maailma muuttuu.
Juuri tämän tarinan kaltaisia tarinoita tarvitaan paljon enemmän, sillä vaikka rakas Suomemmekin on jo suvaitsevaisempi kuin joitakin vuosia sitten, pride -kulkueille ja HLBTQ -teemaiselle kirjallisuudelle ja elokuville on todellakin tarvetta yhä. Toivon että se asia muuttuu joskus, että voisimme elää maailmassa, jossa ei olisi enää näin korostetusti valkoisten heteroiden ylivaltaa vaan että kaikki voisivat olla rohkeasti, mitään salaamatta oma ihana itsensä.
Suosittelen kirjaa ja elokuvaa ihan kaikille, sillä ne ovat hyvin silmiäavaavia kokemuksia, elämyksiä joiden jälkeen ehkä näet maailman toisin. Sillä maailma ei ole niin suvaitsevainen kuin voisi olla. Niin kauan kuin aikuisten, vanhempien ennakko-oletukset, -asenteet ja -ajatukset siirtyvät lapsiin ja nuoriin, muutosta ei tapahdu helposti. Mutta onneksi lapset ja nuoret ovat jo nyt paljon aikuisia suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia, koska vain niin maailma muuttuu.
Tässä vielä elokuvan traileri.
Teos: Minä, Simon, Homo sapiens
Alkuperäinen nimi: Simon vs. The Homo sapiens agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentanut: Lotta Sonninen
Kustantaja: Otava
Kannen suunnittelu: Alison Klapthor
Kannen kuva: Chris Bilheimer
Sivumäärä: 253
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Aivan kaikille, etenkin romantiikan ystäville
Arvosana: 5
Teos: Minä, Simon, Homo sapiens
Alkuperäinen nimi: Simon vs. The Homo sapiens agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentanut: Lotta Sonninen
Kustantaja: Otava
Kannen suunnittelu: Alison Klapthor
Kannen kuva: Chris Bilheimer
Sivumäärä: 253
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Aivan kaikille, etenkin romantiikan ystäville
Arvosana: 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun jokaisesta kommentista. Kirjavinkit, risut, ruusut ja postausideat tai muut terveiset ovat aina tervetulleita!