Nadja Sumanen - Rambo

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin meni. En pysynyt penkillä, vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.

Kasiluokan lyhytpinnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta. 

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

Nadja Sumanen voitti esikoisteoksellaan nuortenromaanikilpailun. 

Siis... Vau! Täytyy todeta, etten todellakaan listannut Ramboa turhaan yhdeksi #pojatkinlukee - postauksen vinkkikirjoista. Ihan mahtava kertomus siitä, miten haastavistakin elämänvaiheista selvitään jos on tahtoa. En yhtään ihmettele, että Nadja voitti tämän kirjan ansiosta nuortenromaanikilpailun. Rambo on aivan mahtavan ihana ja rakastettava persoona huonoista hermoistaan huolimatta! Varoitan etukäteen, juttu tulee sisältämään juonipaljastuksia,
 joten lue omalla vastuullasi eteenpäin!

Kun ostin kirjan itselleni joitain kuukausia sitten keskustan Suomalaisesta kirjakaupasta, en odottanut siltä mitään, vaan ajattelin, että ''Kai tääkin on hyvä lukea. Sehän sentään voitti nuorten romaanikilpailun.'' Kuulostaa pinnalliselta, tiedän sen, mutta niin itse ajattelin, kun katselin kirjakaupassa uutuuksia. Silloin ei oikeen ollut vielä tullut niin hirveen kiinnostavia uusia kirjoja, että olisin ne päätynyt itselleni hankkimaan, 

Kirjan alussa Rambo lähtee äitinsä kanssa Rotan... anteeksi, siis Riston kesäpaikkaan tämän vanhempien luo. Kirjan alusta suunnilleen puoleenväliin en voinut sietää Ristoa, sillä hänen asenteensa ja saamaton elämäntyylinsä otti ihan urakalla päähän. Taisin siinä tilanteessa samaistua Ramboon täydellisesti, sillä myös Ramboa ärsytti Risto pitkään.

   Kun Rambo on jonkin aikaa ollut Riston vanhempien luona, saapuu pakkaa sekoittamaan Riston isosisko Reetta miehensä Panun ja tyttärensä Liinan kanssa. Rambo huomaa pian, että Liina on perinyt äitinsä rasittavan ja kireän olemuksen. Tai niin Liina antaa ymmärtää aluksi, sillä häntä inhottaa jäädä isovanhempiensa Annikin ja Erkin luo, kun hänen vanhempansa lähtevät, sillä siellä kun ei toimi edes netti. 

Hieman ennen Reetan ja Panun lähtöä mökiltä, Rambon äidin tila huononee merkittävästi ja Risto joutuu lähtemään hänen kanssaan sairaalaan. Liina alkaa viettää aikaansa mökin läheisellä tallilla ja saa jonkin ajan kuluttua myös Rambon seurakseen sinne tekemään tallitöitä.

   Tästä alkaakin lupaavalta vaikuttava mahdollisen kaveruuden alku tarinan nuorten keskuudessa ja tilanteen kehittymistä oli mielestäni hauska seurata. Selviääkin, ettei Liina ole niin kova kuin mitä antaa ymmärtää. Hän on oikeasti herkkä nuori naisenalku, joka kaipaa läheisyyttä, sillä sitä hänen alituiseen riitelevät, eron partaalla olevat vanhempansa eivät hänelle enää erityisemmin tarjoa.

Rambo saa Liinan ylipuhuttua osallistumaan triathloniin ja yhdessä he alkavat harjoitella kilpailua varten. Kisapäivänä Liina luovuttaa ja Risto päätyy paikkaamaan häntä niin, ettei kisaa hyvinkin tosissaan ottava ja innostunut Erkki joudu pettymään. 

Kirjan kansi kuvaa yhtä Rambon mielipuuhista, roikkumista. Rambo tykkää roikkua mm. pyykkitelineessä tai puussa ulkona ollessaan. Kansi on mielestäni hyvin toteutettu ja selkeästi mietitty loppuun asti. Kirjassa ei ole suunnittelijasta mainintaa, joten oletan, että Nadja on tehnyt kannen itse.

   Kirjoitusvirheitä ei kirjassa ollut. Tosin en lukenut sitä sillä mielellä, että etsisin nimenomaan virheitä tekstistä. Annoin sisäisen kielipoliisini levätä ja keskityin itse tarinaan.

Jos pitäisi mainita jokin negatiivinen juttu, se tulee tässä: Minua häiritsi aika paljon välillä, että kirjassa puhutaan vaikkapa Rambon äidistä, Annasta tämän omalla nimellä. Ja Liina puhuu kokoajan isovanhemmistaan ja vanhemmistaan näiden omilla nimillä eikä käytä sanoja ''äiti, isä, ukki tai mummi'' kovin montaa kertaa kirjassa. Itse olen tottunut puhumaan niin omista vanhemmistani kuin isovanhemmistanikin muuten kuin heidän etunimillään. Siitä tulee jotenkin vieras olo jos yhtäkkiä alan puhutella vaikka äitiäni hänen etunimellään... :D

No, joka tapauksessa, pähkinänkuoressa: Tykkäsin kirjasta kovasti ja rakastuin Ramboon täydellisesti. Tykästyin myös Annikkiin, sillä hän tuo mieleeni kummankin oman isoäitini. Erkki taas tuo mieleeni äitini isän, joka sattuu muuten olemaan kirjan Erkin nimikaima etunimeltään.

Teos: Rambo
Kirjailija: Nadja Sumanen
Kansi: Nadja Sumanen
Sivumäärä: 238
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta
Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii mainiosti sukupuolesta ja iästä riippumatta ihan jokaiselle!

Arvosana: 4