sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Elina Pitkäkangas - Kuura

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.



Olen odottanut tätä hetkeä jo kauan. Halusin jo aiemmin kirjoittaa teille Kuurasta, mutta koska minulla oli koulukiireitä, välillä oli lukujumi päällä ja nyt kesäloma on ollut aika hektistä aikaa tulevasta viimeisestä ammattikouluvuodesta puhumattakaan, en ole oikeastaan jaksanut lukea, vaikka olisin halunnutkin. Ja PokemonGO:n Suomeen tulon jälkeen lukeminen on jäänyt vielä pahemmin. Mutta hei, se on kivaa vaihtelua kirjan lukemiseen. Kerrankin lähden mielelläni ulos ja liikun!
   Voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin siitä, mitä kaikkia syitä keksin selittääkseni, miksi lukeminen on ollut jäissä ja samoin innostus siihen. Mutta yksikään syy ei ole, että kirja ei olisi ollut hyvä. Missään nimessä ei. Kuura on aivan mahtava ja rakastan sitä todella paljon!

Elina on yhdistänyt Kuurassa loistavasti nykypäivän Suomen ja tarujen ihmissusimyytit. Vertasin kirjaa viime yönä sen viimeisiä sivuja lukiessani tahtomattani Twilightin ihmissusiin. Hetkittäin mieleen tuli myös Harry Pottereista tuttu ihmissusi, professori Remus Lupin. Kuuran ihmissusien muoto muotoutui mielessäni enemmän Potterin Lupinin kuin Twilightin susien kaltaiseksi. En nähnyt mielessäni sutta, vaan näin enemmän ihmismäisemmän hahmon, joka vain muistutti joiltain osin sutta. Tiedän, että Elina on ajatellut toisin. Omassa mielessäni sen muoto meni näin.
   Kuura muuttaa rohkeasti sen perinteisen kuvan, joka minulle on nuortenfantasiakirjallisuudesta muodostunut. Tarinassa on kaksi hyvin erilaista päähenkilöä, joista vain toinen edustaa sitä tuttua, perinteistä puolta. Ja siitäkin huolimatta, että toinen päähenkilö oli lähes sietämättömän ärsyttävä välillä, kirjan pisteet eivät laskeneet yhtään.
   Ehdin jo vähän huolestua, ehdinkö lukea Kuuran ennen kuin sen jatko-osa Myrsky ilmestyy. Kyllä ehdin. Minulla on ikävä taipumus aliarvioida itseni ja omat taitoni välillä.

Kirjan henkilöistä lemppareikseni ylsivät Leo, Aaron ja hetkittäin kaikesta huolimatta myös Inka. Huomasin voivani samaistua helposti hetkittäin kaikkien edellä mainitsemieni hahmojen ajatuksiin. Oli aika pelottavaa huomata, että mietin oikeasti mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, johon Inka joutui. Leon kohtalo jäi harmittamaan aika tavalla, mutta juonen etenemisen kannalta en tiedä, olisiko tarina päättynyt samoin jos olisi käynyt toisin. Taisin kiintyä Leoon enemmän kuin Inka koskaan. Leossa oli jotain todella ihanaa ja samalla jotain synkkää ja salaperäistä.
   Kirjan kirjoittajasta, Elinasta on pakko sanoa sen verran, että vaikka olen jutellut hänen kanssaan vain vähän omaan kirjoitusharrastukseeni ja hänen kirjoihinsa liittyen, hän on aivan ihana ihminen. Pidän Elinasta todella paljon. Koska kirjailija on nuori, uskon että hän todella osaa kirjoittaa nuorille ja osaa tehdä hahmoista helposti samaistuttavat kuten Kuurassa. 

Itsekin muutamat kirjan kannet harjoitustyönä suunnitelleena kohta kolmannen vuoden opiskelut aloittavana graafisena suunnittelijana, osaan arvostaa kirjan kannen suunnitellutta Karin Niemeä todella paljon, koska tiedän, millainen prosessi se työ on, eikä se ole helppo. Karin on tehnyt Kuuralle todella kauniin kannen ja minua hieman harmittaa se, mihin kuntoon oman Kuurani kansi on ehtinyt mennä. Kirja todellakin on sen näköinen, että sitä on luettu! 
   Kuura on mahtava tarina menettämisen pelosta ja rakkauden suunnattomasta voimasta, joka voittaa lopulta aina kaiken. Jopa pelon. Ja sen muistaminen on varsinkin nykymaailman tapahtumia seuranneena hyvä asia. Pelolle ei ikinä saa antaa valtaa itseensä ja Kuura on hyvä muistutus siitä. Kuura kertoo rakkauden rajattomasta voimasta ja siitä miten jotkut meistä ovat valmiita tekemään mitä hyvänsä kunhan heidän rakkaansa säilyvät hengissä. 
Kuura oli myös ensimmäinen kosketukseni kotimaisen fantasiakirjallisuuden maailmaan. Olen aiemmin lukenut vain ulkolaista nuortenfantasiaa, mutta yrittänyt lukea Elina Rouhiaisen Susiraja- sarjaa, jota en kuitenkaan ole saanut jatkettua siitä syystä, että siitä tulee liian hyvin Twilight-saaga mieleen. Ehkä vielä jonain päivänä luen sen sarjan... Odotan jo innolla Kuuraan jatkoa ja hankin sen varmasti tavalla tai toisella omakseni. Kiitos Myllylahti ja Elina, kun sain lukea kirjan ennakkoon ja anteeksi, kun siinä kesti paljon suunniteltua kauemmin!


Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sivuja: 355
Kansi: Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Kustannusosakeyhtiö Myllylahti
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti! Kirja sopii erityisen hyvin nuorille, niin pojalle kuin tytöllekin.
Arvosana: 5

torstai 14. heinäkuuta 2016

Suomi Areena & pelastettuja aarteita


Kävin tänään kuuntelemassa Porin pääkirjastossa (Satakunnan maakuntakirjasto) Suomi Areena keskustelun aiheesta ''Jos lapsi ei lue, katso peiliin''. Keskustelussa käytiin läpi kirjastoiden tärkeyttä, ja sitä kuinka vähän nuoret lukevat. Etenkin teini-ikäiset pojat, joita pitäisi ehdottomasti rohkaista lukemaan paremmin kirjoja. Minua hymyilytti, kun eräs keskustelija totesi, että mikäli lapselle lukee paljon ja yhtäkkiä lopettaa lukemisen, hänen on pakko lukea kirja itse loppuun eli hän tulee tavallaan riippuvaiseksi lukemisesta ja tarinoista. Äiti istui vieressäni kuuntelemassa keskustelua ja on itse asiassa hänen ansiotaan, että minä aikanani innostuin lukemaan. Aloitin lukuharrastukseni Harry Potter & Salaisuuksien kammio - kirjasta, en siis mistään helppolukuisesta, vaikka en osannut lukea kovin hyvin. Kyllästyin odottelemaan, milloin äiti tarinaa jatkaisi, joten luin sen itse loppuun ja minun oli pakko lukea myös kaikki muut sarjan kirjat. 

Yksi keskustelija myös totesi, että Potterit lukenut sukupolvi on vielä sitä polvea, joka saattaa vielä lukeakin paljon, ja minä allekirjoitan sen ainakin omalla kohdallani. 
Keskustelu oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja pisti hiukan miettimään, miten ne ihmiset, jotka eivät lue, saataisiin lukemaan. 

Keskustelun jälkeen me mentiin äidin kanssa muuten vaan kiertelemään kirjastossa. Äitini käy kirjastossa useammin kuin minä, sillä omasta viime käynnistäni on ehtinyt kulua jo reilusti yli kaksi vuotta. Täytyy myöntää, että rakastuin uudestaan ja voin melkein luvata, että alan lainata kirjoja enemmän kirjastosta, ja ostan itselleni vain ne sarjat/kirjat, jotka välttämättä haluan omaan hyllyyn.

Tässä kuvia siitä, miltä Porin pääkirjaston kirjapoistoille varattu kokonainen huone näyttää. Pori on loistava kaupunki lukemista ajatellen, sillä kaupungin kirjastoa lähellä on ainakin Kallelan koulu, Lyseo & lukio sekä Herttua. Monella ala-asteella on vielä oma kirjastonsa täällä, mikä on minusta tosi hyvä asia. Kirjastoja Porissa on useampia. Ne kirjastot, jotka itse tiedän, ovat Ruosniemen koulun yhteydessä oleva pikkukirjasto, Satakunnan maakuntakirjasto sekä Sampolan kirjasto. Jälkimmäisessä en ole koskaan kyllä käynyt. 
   Kallelan koulun aulassa oleva ''kirjasto'' on aika olematon, kun ottaa huomioon, että koulussa on alakoulun lisäksi yläkoulu. Aulasta löytyy lähinnä ala-aste ikäisille luettavaa, eivätkä nekään välttämättä kiinnosta esimerkiksi poikia. Yläkoulua ei ole ajateltu kirjoja hankittaessa, mikä minusta on aika surullista, sillä itse ainakin luin paljon, kun kävin yläastetta ja minulla on muutama ystävä, jotka myös lukevat paljon.
Porissa on kirjastojen lisäksi myös kirjastoauto, josta voi käydä lainaamassa kirjoja. Kirjat voi palauttaa mihin tahansa kirjastoon Porissa. Vaikka itse en ole koskaan käynyt, kirjastoautossa, pidän sitä mahtavana keksintönä. Kun sellainen on olemassa, lapsen kiinnostuminen lukemisen maailmasta on enää kiinni vain kasvattajista ja alan ammattilaisista. Mikäli kotona ei lueta, ei se lastakaan välttämättä kiinnosta, sillä lapsi ajattelee helposti, että ''Ei se ole mun juttu, kun sitä ei meillä kukaan tee''. Olen ylpeä vanhemmistani, sillä meillä koko perhe lukee. Niin isä kuin pikkusiskonikin. Minä ja äiti luetaan eniten kirjoja. Isä lukee harvoin, mutta lukeepa kumminkin. Pikkusiskoni lukee omien sanojensa mukaan vain hyviä, kiinnostavia kirjoja ja aloitti muutama ilta sitten lukemaan minulta löytyvää Sinkkuelämää - sarjan Carrie Brashaw'n nuoruuteen perustuvaa kirjaa. 


Poistokirjojen huoneesta löysin tiistaina Tuija Lehtisen Kundi kuin kameleontti, Cathy Hopkinsin Frendejä, kundeja & iltapukuja sekä yhden Salatut elämät- tv-sarjaan perustuvan kirjan. Luulen kyllä, että ainakin osa kirjoista on kirjoitettu ennen sarjan alkua. En ole varma. Itse sarja alkoi vuonna 1999, jolloin itse olin vain 3-vuotias. Katsoin aikanaan itsekin sarjaa aika paljon, mutta nykyään en seuraa sitä enää juuri ollenkaan. Mielestäni se on mennyt hieman älyttömäksi, mutta koska moneen nuoreen vetoavat tv:stä tutut jutut, ajattelin nyt näyttää myös tämän päivän hankintani.


Kun sitten kävelin torille, oli aika lämmin sää. Se on tänä kesänä ollut aika harvinaista, joten pitihän siitäkin ottaa torilla kuva. Vaikka aurinko paistoikin, oli koko päivän aika pilvinen sää, mikä ei sinänsä minua haitannut. Koska bussi lähti vasta vartin yli neljä, ja mulla oli aikaa niin kävin torin hesessä smoothiella. Huomenna menen taas kirjastoon kuuntelemaan keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija'' - ja sen jutun teen varmaan ihan erikseen, koska päivä on pitkä, sillä menen keskustelun jälkeen katsastamaan vielä jazzkadun ennen töitä. jotka alkavat torstaina ja illalla menen elokuviin ystäväporukassa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lukuidolit

Bongasin Unelmien aika - kirjablogista jutun #pojatkinlukee kampanjan facebooksivulla mainituista lukuidoleista ja Unelmien aika - blogin Katariina oli listannut sen pohjalta ajatuksen saaneena muutamia ulkolaisia julkimoita, jotka tykkäävät lukea kirjoja ja nuo lukevat olivat nimenomaan miehiä. Tottakai, koska kampanja on tarkoitettu edistämään poikien ja miesten lukemista enemmän, sillä tytöt ja naiset lukevat huomattavasti enemmän kuin pojat tai miehet.

Ajattelin listata tähän postaukseen nyt muutamia omia lukuideleitani, joista osa on näyttelijöitä ja osa kirjailijoita ja yksi lukuidoleistani on oma äitini.



Ensimmäinen miespuolinen lukuidoli on lempinäyttelijäni Johnny Depp.


Seuraavana tulee Harry Potterina tunnettu näyttelijä Daniel Radcliffe.


Kolmas lukeva idolini on mm. Hermione Grangerin roolissa ollut 
hyvin vahva ja ihana nainen, Emma Watson.


Tämä mies, kirjailija Rick Riordan on yksi vahva suosikkini.
Riordan lukee myös itse paljon ja hänen kirjansa sopivat mahtavasti niin pojille kuin tytöillekin!


Myös lasten- ja nuortenkirjojakin kirjoittanut kirjailija J-P (Juha-Pekka) Koskinen lukee paljon niin omiaan kuin muidenkin kirjoja.



Nyrkkeilijä Wayne Rooneykin lukee.


Näiden ja monien muiden lukevien julkkisten lisäksi hyviä lukuidoleita ovat 
vanhemmat, isovanhemmat tai omat sisarukset.